Hurja nuorten turnaus tulossa

Alle 20-vuotiaiden MM-turnaus alkaa kuin varkain kesken joulunvieton. Tulossa on hurjatasoiset ja -tunnelmaiset kisat Buffalossa ja Niagaran putouksilla.

New Yorkin osavaltion länsikolkassa sijaisteva Buffalo järjestää takuulla hyvän turnauksen. Ensinnäkin Buffalo on NHL-kaupunki, siellä on erinomainen halli, ihmiset ymmärtävät jääkiekon päälle ja ovat totutun amerikkalaisen patrioottisia.

Toiseksi Buffalo on Kanadan rajakaupunki ja pohjoisen naapurin suurin kaupunki ja kiekon mekka Toronto on alle kahden tunnin ajomatkan päässä. Näin myös kanadalaisia kiekkofaneja saapunee katsomaan matseja runsain määrin. Toinen pelipaikka Niagara Falls on vielä lähempänä Torontoa.

Kolmas erinomainen lähtökohta on se, että Jenkit puolustavat mestaruutta ja ovat tänäkin vuonna ennakkosuosikki numero yksi. Tai kaksi, miten sen nyt haluaa nähdä. Se tietää extrasäpinää katsomoihin.

Suurimmat mitalisuosikit USA:n lisäksi ovat tietenkin Kanada, sekä Ruotsi ja Tshekki. Ruotsilla on huippuhyviä yksilöitä ja Kanadalle ei koskaan kelpaa junnujen turnauksesta muu kuin mestaruus, vaikka NHL onkin puraissut muutaman kovan nimen rosterista.

Tshekkien valmistautuminen on ollut eri asioiden takia sekavaa. Maassa on kuitenkin kiekkobuumi taas nousussa, kiitos viime kevään miesten maailmanmestaruuden. Tshekki parantaa takuulla sijoitustaan viime talvesta. Silloin maa jäi U20-kisoissa sijalle seitsemän.

Tshekki pelaa turnauksen ”kuolemanlohkossa.” Se kohtaa heti alkusarjassa Ruotsin, Venäjän, Kanadan ja hieman kevyemmän Norjan.

Entä Suomen mahdollisuudet? Pohjoisamerikkalaiset mediat toitottavat Suomen joukkueen ympärillä kolmea termiä: kova työ, joukkuepelaaminen ja tahto. Ne ovat varmasti vahvuuksia. Mukana on kuusi viime vuonna Kanadan kisoissa pelannutta nuorukaista.

Suomen tähtipelaajien pitää onnistua. Joukkue on rakennettu Sami Vatasen ympärille, ja JYP-pakki onnistuu turnauksessa varmasti. Mutta maaleja tarvitaan myös muun muassa Teemu Pulkkiselta ja Joel Armialta. Nämä kolme ja muutama muu poikkeuksellisen taitava junnu voisivat karistaa Suomen joukkueen hartioilta ikuiselta tuntuvan vitsauksen: maalinteko-ongelman.

Mikael Granlundin poissaolo satuttaa Suomea, mutta ryhmällä on selvät saumat parantaa viime vuoden viidettä sijaa. Turnauksen avauspeli Jenkkejä vastaan näyttää suuntaa. USA:lla on joukkueessa peräti kahdeksan viime turnauksen maailmanmestaripelaajaa.

Tallennettu kategorioihin A-maajoukkue | 4 kommenttia

Aurinko nousee Lappeenrannasta

SaiPa toi nasevan piristyksen synkkään syksyyn ja SM-liigaan. Joukkue hankki kaksi rajun luokan vahvistusta takalinjoilleen. Richard Lintner ja Brian Salcido kelpaisivat jokaiselle liigajoukkueelle.

Lintner on millä tahansa mittapuulla mitattuna SM-liigan kolmen parhaan puolustajan joukossa. Kyseessä on Slovakian maajoukkueen kippari, maailmanmestari ja erittäin fiksu ja kokenut pelaaja, jonka vyöltä löytyy reilusti toista sataa NHL-peliä.

Kaliforniassa syntynyt Salcido on vasta 25-vuotias, mutta pelannut pari matsia NHL:ää ja valittu kahdesti AHL:n all star -otteluun.

Aikamoisia ukkoja Lappeenrannan kyläraitille.

Tulokkaiden ensimmäinen peli oli erinomainen. Kaksikko ajoittain dominoi peliä Tapparaa vastaan, ja molemmat iskivät avausmaalinsa heti ensimmäisessä pelissä.
Lisäksi SaiPan ylivoimaviisikko on huikea. Lintner ja Salcido päivystävät siniviivalla, Tyler Redenbach, Dale McTavish ja Jarno Koskiranta hyökkäävät. Erinomainen koostumus, joka pyöritti tiistaina Tapparaa väkevästi.

Lintnerin sopimus kestää tammikuun 29. päivään saakka, mutta sitä ennen SaiPa pelaa vielä 17 peliä. Ja kuka tietää, jos slovakki ei saa mielestänsä tarjousta KHL:stä, saattaa hän jatkaa itärajalla kauden loppuun asti.

Huippuhankinnoilla SaiPan johto lähetti kentälle tiukan viestin: Lappeenrannassa ei aiota pelata karsintapelejä tänä keväänä. Viesti olisi syytä ottaa tosissaan ainakin Lahdessa ja Turussa -- tässä sarjamuodossa tosiaan pelataan karsinnat kauden päätteeksi. Ja karsintoihin joutuu runkosarjan jumbojoukkue.

Pelicans on tuuliajolla ja TPS täysin kuriton ja orgnisoimaton ryhmä jäällä ja osittain sen ulkopuolellakin. Turussa olisi johdon syytä herätä ja toimia, samoin Lahdessa.
Jos juuri nyt pitäisi veikata, niin karsintapeleistä ”nautitaan” runkosarjan päätteeksi Lahdessa tai Turussa. Ei suinkaan Lapppenrannssa.

Tallennettu kategorioihin SM-liiga | 14 kommenttia

Rakkausavioliiton päätös

Hannu Jortikan ja Jokerien avioliitto päättyi oikeastaan jo tämän vuoden toukokuussa. Silloin suhteen kolmanneksi pyöräksi astui Jarmo Kekäläinen. Jokeripomo Harry Harkimo teki rajun siirron ja sai houkuteltua Kekäläisen NHL-maailmasta Jokerien toimitusjohtajaksi.

Jortikka oli vuosi sitten Harkimon valinta helsinkiläisjoukkueen päävalmentajaksi.  Ja siksi Jortikka oli myös yli-itsevarma työpaikastaan ja statuksestaan Hartwall Areenalla.

Turkulaisvalmentaja ei ehkä tajunnut sitä, että toimintakulttuuri Jokereissa on muuttunut. Harkimo on vetäytynyt enemmän taustalle ja Kekäläinen päättää asioista. Ja Jortikka tuskin koskaan lukeutui Kekäläisen suosikkipoikiin.

Toimitusjohtaja tajusi sen, minkä moni muukin tässä valtakunnassa on tajunnut. Hannu Jortikan avulla joukkuetta ja organisaatiota ei viedä kohti tulevaisuutta ja Euroopan huippua, kun pysyminen valtakunnan huippujen kyydissäkin tuntuu olevan vaikeaa. Laadukkaasta pelaajamateriaalista huolimatta.

Hannu Jortikka on vanhan liiton mies. Niin pelitavaltaan, ajatusmaailmaltaan kuin käytökseltäänkin. Kekäläinen on NHL:ssä marinoitunut ammattilainen, joka vaatii kaikilta alaisiltaan ammattimaista käytöstä ja toimintaa. Siihen muottiin ”Jore” ei istunut.

Soittokierros entisille ja nykyisille Jokeri-pelaajille paljasti oleellisen: joukkueen kopissa ei yksikään pelaaja itke Jortikan potkujen takia.

Kekäläinen osaa myös katsoa sarjataulukkoa. Jokerien sijoitus on kahdeksas. Joukkue on jotakuinkin tasapisteissä selkeästi vaatimattomimmilla pelimerkeillä operoivien tamperelaisjoukkueiden kanssa. Ja 27 pistettä sarjakärki JYPin takana. Jo vaatimaton tulos yksin oli perustelu Jortikan potkuille. Mutta asian taustalla on varmasti muitakin tekijöitä.

Jokerit siirtyy nyt ensi kauden loppuun saakka kestävällä sopimuksella liikuntatieteiden maisteri Erkka Westerlundin komentoon. Ensin Erkka ja uusi apukoutsi Tomi Lämsä paikkaavat Jortikan aiheuttamia urheilullisia ja henkisiä vuotoja ja koittavat laittaa narripakan pelin moderniin kuosiin. Sen jälkeen alkaa liigakärjen ja menestyksen tavoittelu tällä kaudella.

Jossain taustalla organisaatiota rakennetaan myös tulevaisuutta ja lähivuosina alkavaa eurooppalaista kiekkoliigaa varten.

Jokerien kehno menestys ei ollut yksin Jortikan syy. Silti Kekäläinen teki oikean ratkaisun.

Tallennettu kategorioihin SM-liiga | 19 kommenttia

Ruutu mursi virheellisen myytin

Vihdoinkin joku huippukiekkoilija tuli julkisuuteen puhumaan faktaa NHL-pelaajien doping-testauksesta. Tuo ”joku” oli Ottawa Senatorsin Jarkko Ruutu, joka kertoi vaietun asian yksityiskohdat MTV3.fille.

Yleisesti Suomessa on ollut vallalla se käsitys, että NHL on doping-testauksen suhteen täydellinen viidakko, että testejä ei siellä ole lainkaan. Ruutu romutti tuon käsityksen ja toi julkisuuteen oikeaa tietoa.

NHL siis testaa joukkueet 1-3 kertaa kaudessa. Se ei ole paljon, mutta onpahan kuitenkin parempi kuin ei lainkaan. Lisäksi NHL testaa kerralla koko joukkueen, ei yksittäisiä pelaajia.

Meillä on puhuttanut myös se asia, että NHL-pelaajat pääsevät edustamaan Suomea arvoturnauksiin ilman testausta. Väärä luulo siis sekin.

Kun NHL-kiekkoilija valitaan maajoukkueeseen, pääsevät heitä testaamaan myös muut kuin taalaliigan edustajat. Siksi Ruutu kusi viime kaudella purkkiin neljä kertaa, Saku Koivu kertomansa mukaan vielä yhden kerran enemmän.

Olympialaisiin valitut pelaajat joutuivat myös antamaan tarkan olinpaikkailmoituksen muiden lajien urheilijoiden tapaan. Toisaalta sillä ei liene niin suurta merkitystä, sillä ei NHL-pelaaja kauden aikana mihinkään katoa. Otteluohjelma on löydettävissä vaikkapa netistä, se kertoo missä kukin pelaaja liikkuu. Lisäksi treenit ovat avoimia medialle ja myös vierasreissujen majoituspaikkatiedot ovat esimerkiksi median ja miksei siis myös testaajien saatavilla.

Tärkeä pointti Ruudun puheissa oli sekin, että NHL:n suorittamat doping-testit analysoidaan puolueettomalla maaperällä Wadan päämajassa Montrealissa, eikä liigan omissa laboratorioissa.

En yritä väittää, että NHL on doping-vapaa vyöhyke. Niin kuin mikään muukaan laji maailman huipulla. Mutta Ruudun puheiden myötä yksi virheellinen NHL-myytti on Suomessa murrettu.

Tallennettu kategorioihin NHL | 23 kommenttia

Ankkojen pakisto on pahassa jamassa

Suomalaisten suosikkijoukkue Anaheim Ducks aloitti kauden numero 17 maailman kovimmassa kiekkoliigassa. Ducks hävisi kauden kolme ensimmäistä peliään. Kaikki tappiot tulivat vieraissa. Neljännen, ja samalla ensimmäisen kotimatsin Ankat sentään voittivat kotihallissaan Honda Centerissä.

Syy surkeaan alkuun on selvä. Ducksin puolustus on todella pahasti haavoittunut vielä tällä hetkellä, peräpää vuotaa.

Tilanne on helppo konkretisoida kun vertaa Ducksien puolustusta viime kevääseen. Herra ja hidalgo Scott Niedermayer lopetti uransa. Käyttökelpoinen James Wisniewski kaupattiin Islandersiin käytännössä samana päivänä kun Ducks teki hänen kanssaan yhden vuoden ja kolmen miljoonan taalan sopimuksen.
Steve Eminger sai kesällä lentolipun kouraansa ja pukee nyt ylleen New York Rangersin paidan.

Kolmen häipyneen pakin tilalle Ankkajohto hankki Andy Suttonin ja aina luotettavan Toni Lydmanin. Kanadalaisen Suttonin käsi murtui heti avauspelissä ja Lydmania on vaivannut ihmeellinen vika näkökentässä.

Suurimmassa hädässä kalifornialaisseura palkkasi viime viikolla 35-vuotiaan Andreas Liljan, mutta mennee muutamia viikkoja ennen kuin ruotsalainen on hyvässä pelikunnossa.

Tällä hetkellä alle parikymppiset Cam Fowler ja Luca Sbisa joutuvat tahkoamaan liian isoa ruutua.

Ei siis ihme, että Ducksin peli on jumissa. Ja valmentaja Randy Carlylen potkujen perään on tässä vaiheessa turha huutaa. Puolustuksen pitää ensin saada äijät riviin sairastuvalta. Tai sitten GM:n pitää hankkia uusia pakkeja kauppojen kautta. Vasta sen jälkeen ryhmältä voi odottaa tasaisia suorituksia.

Saku Koivu ja Teemu Selänne ovat sentään aloittaneet kauden mukavasti.

Tallennettu kategorioihin NHL | 6 kommenttia

Seuraa heitä NHL-avauksessa

Tiedotusvälineiden huomio on NHL-avauksen alla pyörinyt pääasiassa suomalaispelaajien ympärillä. Ja mikäs siinä, kiekkofaneja todellakin hemmotellaan kuudella kovan tason suomalaispelaajalla torstain ja perjantain peleissä.

Kaikki Hartwall Areenalla esiintyvät suomalaiset hyökkääjät ovat ykkös- tai kakkosketjun pelaajia.

Joni Pitkänen on Carolinan ykköspakki. Niklas Bäckström on puolestaan Wildin kiistaton ykkösmaalivahti. Carolinan kolmikko teki viime kaudella NHL:n runkosarjassa peräti 146 pistettä. Näitä jannuja kelpaa mennä katsomaan.

Mutta Areenalla pyörii monta muutakin kiekkomaailman huippunimeä. Tässä muutamia supermielenkiintoisia ei-suomalaisia poimintoja Carolinan ja Minnesotan joukkueista.

Marek Zidlicky (Wild)

-- Zidlicky pelasi HIFK:ssa ja on siksi jo tuttu suomalaiselle yleisölle. Hän on NHL:n hyökkäävien puolustajien eliittiä. Erinomainen kiekonkäsittelijä.

Martin Havlat (Wild)

-- Toinen tshekkipelaaja. Tältä kaverilta löytyy valtavasti yksilötaitoa, junnujen kannattaa seurata tarkkaan.

Guillaume Lantendresse (Wild)

-- Tässä on hyvin pohjoisamerikkalaistyyppinen voimahyökkääjä. Mielenkiintoinen pelaaja, joka on hyvin erilainen pelaajatyyppi mihin suomalaiset katsojat ovat tottuneet. Loukkaantuminen tosin kiusaa.

Cal Clutterbuck (Wild)

-- Vetää taatusti 3-4 rajua taklausta molemmissa peleissä. Taklaa kaikkea mikä liikkuu. Ei suinkaan NHL:n kovin, mutta aktiivisin taklaaja. Sen paljastavat jo tilastotkin. Ranskaa äidinkielenään puhuva hyökkääjä näytti maanantaina toisen puolensa, teki kolme maalia Ilveksen verkkoon. Pieni ja vahva, myös pohjoisamerikkalaisen pelaajan prototyyppi.

Eric Staal (Hurricanes)

-- Yksi joukkueiden todellisista supertähdistä. Olympiavoittaja ja kuuluisan kanadalaisen veljeskatraan jäsen. Veljeksistä Marc ja Jordan pelaavat NHL:ssä, ja Jared pyrkii sinne. Kasvanut Thunder Bayssa suomalaissiirtolaisten keskellä ja tykkää muun muassa saunomisesta! Joukkueen 25-vuotias  kapteeni.

Cam Ward (Hurricanes)

-- 26-vuotiaana on jo voittanut Stanley Cupin ja valittu pudotuspelien MVP:ksi. Ihaili, ja jopa matki juniorivuodet Martin Brodeuria. Yksi liigan eliittimaalivahdeista, joka on suuri New York Yankees ja Pittsburgh Steelers -fani.

Jeff Skinner (Hurricanes)

-- Juniorilahjakkuss päässee aloittamaan NHL-uransa Suomessa ja kahden suomalaispelaajan (Jussi Jokinen, Tuomo Ruutu) ketjussa. Kyseessä on Mikael Granlundin ikäinen (syntynyt vuonna 1992) nuorukainen, joten katsojilla on hyvä paikka tehdä vertailuja. Hurricanes varasi Skinnerin viime kesän draftissä numerolla seitsemän.

Uskallan sanoa, että näin mielenkiintoisia joukkueita ei tulla Suomessa virallisessa NHL-ottelussa toista kertaa näkemään.

Tallennettu kategorioihin NHL | 2 kommenttia

Mestarin musta syksy

Erikoiselta näyttää SM-liigan sarjataulukko. Puolustava mestari TPS on jumbosijalla. Turkulaiset ovat pelanneet seitsemän peliä ja plakkarissa on vaivaiset kolme pistettä. TPS:n potkurissa on pahasti höyheniä, joukkue ei ole voittanut yhtään peliä varsinaisella peliajalla.

Syy ja selitys kompurointiin taitaa kuitenkin tällä kertaa olla selvä. Mestari on kärsinyt valtavasta loukkaantumissumasta. Pahimmillaan TPS:ltä puuttui viisi jotakuinkin parasta pakkia ja koko ykkösketju. Loukkaantumisia on jokaisella joukkueella, mutta tuollaista kolhusumaa ei kestä yksikään ryhmä.

European Trophya ei ehkä juuri tällä hetkellä muistella TPS:n Ruissalon toimistossa lämmöllä. Niissä peleissä iso osa joukkueen loukkaantumisista tapahtui. Kärpillä oli niin ikään havaittavissa käynnistymisvaikeuksia avauskierroksilla eurooppalaisen kiekkoturnauksen jäljiltä.

Samaan aikaan kun TPS:n toimistossa huokaillaan surkean sarja-alun perään, moni katselee Turussa hieman nyreissään Minnesota Wildin saapumista Suomeen. Wild ja Mikko Koivu eivät Turussa pelaa, Tampereella ja Helsingissä joukkue ja Koivu sen sijaan esiintyvät. Sitä ei Aurajoen rannoilla täysin hyväksytä. TPS kieltäytyi NHL-perlin järjestämisestä taloudellisiin syihin vedoten. TPS:n lääke on nyt sairastuvan tyhjeneminen ja terveiden runkopelaajien herääminen.

Liigan hänniltä löytyvät suurin piirtein ne joukkueet joita sinne veikkailtiinkin. Pelicansin vieraskiertue ei ole sujunut lainkaan hyvin. Tosin lahtelaiset ovat pelanneet vasta neljä peliä, esimerkiksi Jokereilla on tilastoissa jo seitsemän matsia. Ilveksellä pimeä syksy alkoi aikaisin. Konemainen JYP painaa kärkisijoilla torstain Jokerit-tappiosta huolimatta. Se tuskin yllättää ketään.

Ässien loistovire on sen sijaan yllättänyt monet. “Rocky” Rautakallio on onnistunut piiskaamaan ryhmänsä erinomaiseen syysiskuun, Ässät on tasainen ja oikealla tavalla roolitettu joukkue. Porissa keskitytään nyt kaikkeen tekemiseen huolella, niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Kahdeksalla pelaajalla joukkueesta on vielä muistissa se kevät, jolloin Ässät oli yhden tolppakudin päässä Mestiksestä. Nuoret porilaiset pelaavat ennakkoluulottomasti ja ovat alkusyksyn piriste liigassa.

Positiivisten yllättäjien koriin pitää tässä vaiheessa tipauttaa ehdottomasti Tappara. Kirvesrinnat painaa ennakkoluulottomasti sarjan kärjessä! Siitä iso plussa päävalmentaja Sami Hirvoselle.

Ehkä tamperelaisen jääkiekon tila ei olekaan aivan niin synkkä kuin vielä pari viikkoa sitten yleisesti veikkailtiin.

Tallennettu kategorioihin SM-liiga | 6 kommenttia

HIFK:n vuoro nostaa kannua

SM-liigassa erottuu neljän joukkueen ryhmä ennakkosuosikkeja. Isot organisaatiot ovat taas hereillä. Helsinkiläisjoukkueet, JYP ja Kärpät ovat kauden alkumetreillä askeleen muita edellä. HIFK on allekirjoittaneen ajatuksissa mestarisuosikki numero yksi.

Miksi?

Joukkuetta on rakennettu vihdoinkin maltilla ja järjellä jo muutaman vuoden ajan. Kari Jalonen on saanut tehdä työtään rauhassa ja hänen käyttämä pelitapa on pelaajille tuttu. Joukkueen ja valmentajan yhteistyö toimii paremmin kuin muilla ”big four” -ryhmän joukkueilla.

Ville Peltonen tuo ainutlaatuisen lisän ryhmään, ja Villen läsnäolo auttaa Mikael Granlundia nousemaan pelaajana seuraavalle tasolle. Ei unohdeta myöskään Stadin kingien laadukasta pakkikalustoa ja kokenutta maalivahtiosastoa. Pitää muistaa myös HIFK:n aktiivinen kotiyleisö. Varsinkin jos joukkue saa hyvän lähdön kauteen, lienee Helsingin vanhassa hallissa taas karnevaalitunnelma päällä. Ja syytä olisi ollakin.

JYPiä voisi periaatteessa veikata mestariksi. Moni JYP-pelaaja tietää mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Jyväskylässä tehtiin suhteellisen maltillisia muutoksia kesän aikana. Myös Jyväskylässä valmentaja ja joukkue tuntevat toisensa varsin hyvin, ehkäpä liiankin hyvin. Alkaako Risto Dufvan naama olla jo kulunut, onko mies joukkueelle jo enemmän rasite kuin vahvuus?

Jokerit teki hyviä hankintoja kesän aikana ála Ossi Väänänen ja Petteri Nokelainen, Jarmo Kekäläisestä puhumattakaan. Jos toisen helsinkiläisen SM-liigajoukkueen kopissa vallitsee melko hyvä harmonia, ei samaa voi sanoa Jokereista. Viime kaudella Hannu Jortikan ja joukkueen välit olivat todella pahasti pakkasella. Kekäläisen tulo on varmasti rauhoittanut tilannetta, mutta silti ryhmässä on mukana monta viime kaudella Jortikan kanssa miekkaillutta pelaajaa. Tai sellaista pelaajaa, joka on joutunut turkulaisvalmentajan koirankoppiin. Asiaa voisi kysyä vaikka Marko Kauppiselta.

Jokerit tulee surkeasta sarja-avuksesta huolimatta ylös viime kauden sijalta kymmenen. Kuinka ylös ja kenen valmentajan johdolla, se nähdään talven aikana.

Kärppien kannattajien kannattaisi olla pirun tyytyväisiä. Raksilassa kurvailee niin monta SM-liigan (kallista) huipputähteä. Monessa kaupungissa ollaan kateellisia Kamil Krepsistä, Jari Viuhkolasta, Mikko Lehtosesta, Pavel Rosasta ja kumppaneista. Juha Junno ja kumppanit haluavat tosissaan Pojan takaisin pohjoiseen. Kärppien kysymysmerkki on Jokerien tapaan maalivahtipeli. Jos se toimii, Oulussa nähdään pitkä kiekkokevät.

Näiden neljän joukkueen lisäksi KalPalla, Lukolla, TPS:llä ja miksei myös Bluesilla on mahdollisuudet hämmentää kärkiryhmää.

Tallennettu kategorioihin SM-liiga | 20 kommenttia

146 pisteen Hurricanes-kolmikko

Suomalaisilla kiekkofaneilla käy tänä syksynä melkoinen pulla, kun kaksi huippumielenkiintoista NHL-porukkaa avaa kautensa Helsingissä. Minnesotan ja Carolinan pelit tuovat näytille peräti 6-7 kotimaista NHL-staraa.

Hartwall Areenalla nähdään kovia äijiä. Wildin kaikki suomalaiset ovat ehdottomasti ryhmän runkopelaajia. Joukkueen tulevaisuutta rakennetaan Mikko Koivun varaan, siitä kertoo uskomaton 7-vuotinen ja yli 47 miljoonan dollarin tuore diili. Antti Miettinen on ykkösketjun pelaaja ja Niklas Bäckström joukkueen ehdoton ykköskassari, ja huippuveskari muutenkin.

Hurricanes tuo näytille Jussi Jokisen, Tuomo Ruudun ja Joni Pitkäsen. Tämä vuonna 1983 syntyneiden kolmikko teki viime kaudella yhteensä 146 pistettä! Jokinen nakutti peräti 30 maalia runkosarjassa. Ja Pohjois-Carolinan porukassa saattaa hyvinkin olla mukana myös NHL-läpimurtoaan kyttäävä Oskar Osala.

Suomalaispelaajien lisäksi täkäläisillä faneilla on hyvä paikka nähdä muun maalaisia ja ehkä vähemmän tunnettuja tähtipelaajia Helsingissä.

Näitä pelaajia ja joukkueita kannattaa todellakin mennä katsomaan!

Samalla voidaan pohtia sitä, mikä on suomalaisittain mielenkiintoisin NHL-joukkue. Hurricanes ja Wild tappelevat ilman muuta kyseisestä tittelistä, mutta on muitakin.

Anaheim Ducks on edelleen erittäin mielenkiintoinen ryhmä. Teemu Selänteellä on yhä paljon faneja ja karismaattisesta Saku Koivusta pidetään laajalti.

Seuraavat kolme kautta Etelä-Kaliforniassa pelaa myös 32-vuotias Toni Lydman. Luotettava puolustaja on Suomessa ihmeellisen aliarvostettu. Phoenixinkin tavoittelema Lydman sai 3-vuotisen ja yhdeksän miljoonan arvoisen diilin, se kertoo lahtelaisen nauttimasta luottamuksesta todellisten ammattilaisten silmissä.

Entäs Calgary? Seitsemän miljoonaa taalaa tienaava Miikka Kiprusoff on yhä yksi maailman parhaista maalivahdeista, piste.

Olli Jokinen teki viime kaudella ”vain” 50 pistettä, ja media kirkui miehen epäonnistumisesta. Silti Flames-pomo Darryl Sutter nappasi miehen takaisin Albertaan, edelleen ihan mukavalla kolmen miljoonan dollarin liksalla. Ne jotka epäilevät Ollin kykyjä, voivat vilkaista sentterin tilastoja edellisiltä kausilta.

Flamesin paidassa pelaa myös takuuvarma yli 40 pisteen tekijä Niklas Hagman.

Flamesin suomalaiskolmikon yhteispalkka on muuten 13 miljoonaa dollaria kaudessa…

Eiköhän näistä neljästä ryhmästä löydy meikäläisittäin mielenkiintoisin ja seurattavin NHL-joukkue.

Tallennettu kategorioihin NHL | 10 kommenttia

Niittymäki siirtokarusellin suomalaisvoittaja

NHL:n siirtoikkunan avautuminen poiki muutaman todella yllättävän suomalaissiirron. Antero Niittymäki on siirtokarusellin avauspäivän suomalaisnimi.

Ensinnäkin turkulainen suunnilleen triplasi vuosipalkkansa, ja toiseksi hän pääsi NHL:n huippujoukkueeseen. Niittymäen sopimus on kahden vuoden mittainen ja kokonaisarvoltaan neljä miljoonaa dollaria.

San Jose Sharks on liigan kestomenestyjä. Jokin on kuitenkin ollut pielessä, sillä playoffsissa haiparvi on joka kevät hyytynyt. Ehkä syy on ollut maalivahtiosastolla?

Myös Olli Jokisen sopimus Calgaryyn oli yllätys.  Nimittäin siinä mielessä, että Flames antoi OJ:lle kuuden miljoonan taalan sopimuksen vain viisi kuukautta sen jälkeen, kun kauppasi sentterin New Yorkiin. Flames hakee menestystä vanhoilla ja tutuilla pelaajilla, sillä myös Alex Tanguay palaa Albertaan.

Olli otti palkanalennuksen. Pitää kuitenkin muistaa, että kuopiolainen on loistava pelaaja. Ollin viime kausi oli hieman vaisu. Mutta kun vilkaisee miehen tilastoja, niin ne kertovat kaiken.

OJ joutui jo vuosia sitten suomalaisen median sylkykupiksi, eikä täällä edes haluta nähdä sitä, kuinka hyvä pelaaja Jokinen oikeasti on. Tuskin Calgaryssä tyhmiä ollaan, organisaatio tietää suomalaisen potentiaalin. Ehkä se pitäisi tiedostaa myös Suomessa?

Toni Lydman perheineen voi mennä pikku hiljaa aurinkorasvaostoksille. Jääkylmät ja runsaslumiset talvet New Yorkin osavaltion läntisessä kolkassa Buffalossa ovat historiaa. Erinomainen yleispuolustaja teki kolmen vuoden ja yhdeksän miljoonan taalan pahvin Anheimiin. Se on osoitus Lydmanin arvostuksesta NHL-maailmassa.

Etelä-Kaliforniassa pelaa ensi kaudella kolme erinomaista  suomalaista kiekkoilijaa.

Saku Koivu on erikoinen kaveri. Jo toisena kesän peräkkäin hän jätti paljon rahaa pöydälle. Turkulainen teki kahden vuoden mittaisen ja viiden miljoonan taalan suuruisen sopimuksen Anaheimin kanssa. Ottajia olisi ollut muuallakin. Ja muualta olisi irronnut myös isompi tili, jopa noin 1-1,5 miljoonaa dollaria kaudessa enemmän.

Leijonakippari katsoi kuitenkin kokonaisuutta ja perheen tilannetta, ei palkkashekin nollia. Lisäksi vaakakupissa painoi se, että Koivu ja hänen ketjunsa peli kulki keväällä loistavasti. Sentteri pelasi maalien valossa pitkän uransa neljänneksi tehokkaimman kauden.

Myös viime kesänä Koivu teki Ducksin kanssa ”alihintaisen” sopimuksen. Nopeasti laskettuna Koivu on ”menettänyt” kolmessa vuodessa noin 3-5 miljoonaa taalaa tekemällä sopimukset Anaheimin kanssa. Kaikki tämä kuitenkin tarkan harkinnan jälkeen.

Ja loppuun veikkaus: Teemu Selänne jatkaa uraansa ja allekirjoittaa lähiaikoina Anaheimin kanssa yhden vuoden mittaisen sopimuksen.

Tallennettu kategorioihin NHL | 10 kommenttia