Suomalaisten arvosanat EM-Zürichissä

Arvosanat on annettu suhteutettuna kunkin urheilijan tilastosijoituksiin ja odotusarvoihin ennen kisoja. Mukana myös puhtaasti subjektiivinen arvio kunkin suomalaisurheilijan tulevaisuudennäkymistä.

Antti Ruuskanen, keihäänheiton kultaa (karsinnassa 83,76, fin 88,01) 10

- Mitä tässä voi enää oikeastaan sanoa? Fantastinen esitys ja kirkkaasti kauden parasta heittämistä. Jokin loksahti teknisesti kohdilleen Kalevan kisoissa ja Ruuskasen heittäminen EM-areenalla oli iloista ja vaivatonta. Mielipuolisen hieno esitys.

Tulevaisuuden ennuste: Vaikka ikää on ”jo” 30 vuotta, vasta nyt Ruuskanen alkaa saavuttaa potentiaalinsa edellyttämän tason. Sai varmasti mestaruudesta valtavasti lisäpotkua jatkoon ja se lupaa pelkkää hyvää. Nappaamassa maan ykkösheittäjän titteliä Pitkämäeltä. Toivottavasti äijät kirittävät toisiaan jatkossakin entistä pidempiin kaariin. Sellainen kutina on, että valmentaja Aki Parviaisen SE 93,09 siirtyy vielä tämän miehen kädestä historiaan. Sen jälkeen ei tarvitse harmitella enää edes sitä Pielaveden ennätystä…

Oskari Mörö, 400 metrin aitojen 8. (ae 49,97, ve 49,06, fin 50,14) 10

- Aivan huikeat supersuoritukset näissä kisoissa. Kaverin potentiaali tiedettiin ja 50 sekunnin alitusta odoteltiin. Uusi SE 49,08 oli kuitenkin näiden kisojen suurin suomalaisjytky. Tästä on huippulahjakkaan kaverin hienoa jatkaa nousujohteista uraansa, kunhan mies vain pysyisi muutaman vuoden kokonaan terveenä, näkisimme taatusti vielä jotain paljon hurjempaa.

Tulevaisuuden ennuste: Pari kolme vuotta täysin terveenä, niin täydet mahdollisuudet vähintään finaalitasolle isommissakin arvokisoissa. järjellä valmennettu ja tervepäinen kaveri, lisäksi aivan loistava kilpailija. Hieno tulevaisuus edessä, jos keho kestää.

Sanna Kämäräinen, kiekon 7. (karsinta 54,64, fin 60,52) 9,5

- Täydellinen onnistuminen ja oma ennätys finaalin avausheitolla. Se söi latingin lopuista heitoista, kun Kämäräinen juhli heittoaan kuin mestaruutta. Erinomainen venyminen joka tapauksessa kauden tärkeimmällä hetkellä.

Tulevaisuuden ennuste: Kehityspotentiaalia ehdottomasti jopa 64-66 metrin tasolle. Ottanut tänä vuonna selkeän harpan eteenpäin ja on valmis pitkäjänteiseen ja rajuun harjoitteluun sekä panostamiseen.

Lassi Etelätalo, keihäänheiton 4. (karsinnassa 78,22, fin 83,16) 9,5

- Oli jopa pronssissa kiinni viidennellä kierroksella heitettyään yli 83-metrisen. Vesely runttasi kuitenkin väkisin ohi, mutta Etelätalon lähihistorian tuntien neljäs sija oli todella loistava suoritus. Heitti kauden ensimmäisen kilpailunsa vasta kolme ja puoli viikkoa sitten!

Tulevaisuuden ennuste: Jälleen kerran: jos pysyy terveenä, rajat ovat todella kaukana. Vammoja ja vaikeuksia on riittänyt vaikka muille jakaa. Hyvä kilpailija, jolla aivan maailman terävimpään kärkeen murtautuminen ei jää ominaisuuksista kiinni. Kaksi tervettä harjoituskautta ja Riossa räjähtää!

Veli-Matti Partanen, 50km kävelyn 18. (3.52,58) 9+

- Nuori mies käveli todella kypsästi, eikä sortunut vauhtinsa kanssa minkäänlaiseen hötkyilyyn. Ennätys arvokisoissa on kova juttu, tästä nuorukaisesta kuulemme vielä paljon.

Tulevaisuuden ennuste: Harjoitellut 22 vuoden ikäänsä nähden jo kohtuullisen monta vuotta nimenomaan 50 kilometriä mielessä. Parantanut Vallu Konosen isällisessä opissa ennätystään tällä kaudella kuusi minuuttia. Kävelyn kärkimiehet eivät ihan nuoria poikia ole, joten edessä on vielä monta hyvää kehitysvuotta – ja monta vuotta raastavan kovaa harjoittelua.

Hanna-Maari Latvala, 100 metrin välierien 22. (ae 11,30, ve 11,57), 200 metrin 7. (ae 23,13, ve 22,98, fin 23,48) 9+

- Satasella loistava alkuerä, mutta välierässä tekniikka sekosi ja tulos oli vaatimaton. Matkaa finaalitasolle satasella vielä hieman on, mutta ura etenee yhä nousujohteisesti. 200 metrin finaalipaikka ennätystä sivuten oli loistava suoritus. Sisäradalta finaalissa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja voi olla, että kisojen viidennessä juoksussa paukutkin alkoivat hitusen loppua. Joka tapauksessa suomalainen pikajuoksija EM-finaalissa on todella kova juttu!

Tulevaisuuden ennuste: Tarvitsee sataselle vielä lisää ruudikasta räjähtävyyttä alkukiihdytykseen. Maksimivauhti hyvä, mutta Euroopan huipputasollakin takamatkalta on pahuksen vaikea tulla. Hieno ja perin harvinaislaatuinen kehityskaari joka tapauksessa, ja mikä parasta, Latvala näyttää nauttivan urheilemisesta todella paljon. Kakkosen näkymä parempi kuin satasen. Maksimivauhti on hieno ja se säilyy upeasti vain hiukan hidastuen kakkosen loppuun asti. Enemmän potentiaalia parantaa 200 kuin 100 metrillä. Tosin samalla on muistettava, että jos haluaa kehittyä 200 metrillä, on pystyttävä petraamaan myös satasta.  

Eetu Rantala, 100 metrin välierissä 21. (ae 10,36, ve 10,54) 9

- Mainio juoksu alkuerässä, mutta välierässä ei enää yhtä hyvää teknistä suoritusta. Joka tapauksessa murtautuminen EM-välierätasolle on Oulun mieheltä selkeä osoitus eteenpäinmenosta.

Tulevaisuuden ennuste: Tommi Hartosen SE 10,21 olisi nappioloissa huulilla jo nyt. Ilman muuta potentiaalia lähitulevaisuudessa selkeästi kovempiin tuloksiin molemmilla pikamatkoilla, myös 200 metrillä. Siitä kertoo hallikauden huima veto 21,25 lyhyellä radalla.

Jussi Kanervo, 400m aitojen välieriin (ae 50,35, välierä jäi väliin jalkavaivan vuoksi) 9

- Kanervon kunto oli täysi arvoitus, sillä Yhdysvaltain hurja kisarumba päättyi kesäkuussa. Kaveri veti kuitenkin kirkkaasti ennätyksensä hienolla juoksulla, mikä osoittaa valtavan potentiaalin. Kisojen jälkeen Kanervo ilmoitti, että pitkät aidat on tästedes hänen päälajinsa. Se on varmasti oikea ratkaisu, sillä potentiaalia riittää ehdottomasti oskarimörömäisiin suorituksiin.

Tulevaisuuden ennuste: Vain taivas rajana. Perusominaisuuksiltaan hiukan nopeampi kuin Oskari Mörö, ja nyt kun on valinnut pitkät aidat päälajikseen, voi kehitystä tulla reippaastikin. Tuntuu sopeutuneen kovaan jenkkiyliopistosysteemiin erinomaisesti, mikä kasvattaa mahdollisuuksia koviinkin tulosparannuksiin.

Jukka Keskisalo, 3000m esteiden 6. (ae 8.35,98, fin 8.32,70) 9

- Hyvä harjoituskausi, mutta välilevyvaiva pilasi kevään ja alkukesän. Siihen nähden todella kova suoritus olla kilpailun seitsemänneksi nopein ja Benabbadin hylkäyksen jälkeen kisan kuudes. Jossittelua toki, mutta ilman kevään ongelmia Göteborg 2006 -uusinta olisi voinut olla hyvinkin lähellä.

Tulevaisuuden ennuste: On ilmoittanut, että ura jatkuu. Ikää toki jo 33 vuotta, mutta se ei vielä kestävyysjuoksijalle paljon ole. Ilman kevään vaivoja olisi hyvinkin ollut alle 8.20 kunnossa, joten paluu ennätystasolle (8.10) tai aivan sen tuntumaan ei ole lainkaan poissuljettu mahdollisuus.

Arttu Hirvonen, 110m aitojen alkuerien 25. (13,87) 9

- Hirvosen juoksu on ollut tukkoista viime viikot, eikä Kalevan kisoissakaan kulkenut oikein mihinkään. Siihen nähden odotusarvo oli varsin matala. Mies tinttasi kuitenkin ennätyksensä, mikä on aina arvokisoissa hatunnoston arvoinen asia. Syykin selvisi: hän oli edeltävän viikon töistä vapaalla ja kas kummaa, heti alkoi herkkyys löytyä.

Tulevaisuuden ennuste: 25-vuotias oululainen on lohkonut tällä kaudella ennätyksestään 0,25 sekuntia. Tasapainoilu urheilun ja työelämän kanssa tuo yhä isompia haasteita, jos aikoo vielä leikata samanlaisen siivun ennätyksestään.

Tero Pitkämäki, keihäänheiton pronssia (karsinnassa 81,48, fin 84,40) 9

- Nivusvaiva aiheutti hiukan kohtalokkaan heittotauon, kun Kalevan kisat oli jätettävä väliin, eikä varmuus ollut ihan parasta luokkaa. Silti mitalisija kohtuullisen hyvällä tuloksella, joten valtavan pettynyt ei voi olla. Naamasta näki, että tappio kahdelle kovemmalle kirpaisi.

Tulevaisuuden ennuste: Uusi tilanne, kun perheessä on nyt jälkikasvuakin. Jatkanee kuitenkin Rioon asti, ja on ihan taatusti joka vuosi yksi maailman kärkiheittäjistä jatkossakin. Jos fokus säilyy 100-prosenttisena, näemme vielä 90-metrisen tältä mieheltä.

Katri Mustola, 400 metrin alkuerissä 22. (53,41) 9

- Melkoinen tuhkimotarina johti lopulta peräti EM-kisaedustukseen. Eikä nuori ja kokematon Mustola ollut arvokisojen ilmapiirissä millänsäkään. Erittäin tasapainoinen juoksu, vaikka ennätystä ei tällä kertaa tullutkaan. Hieno kausi, jonka jälkeen näkymät tulevaisuuteen ovat aivan erilaiset kuin koskaan aikaisemmin.

Tulevaisuuden ennuste: Rakettimainen nousu huimalle tasolle, josta Mustola tuskin osasi edes haaveilla. Voi parantaa vielä jonkin verran ratakierroksella, mutta jos arvokisojen kärkipäähän haluaa, on alettava miettiä 800 metrille siirtymistä. Sitä Mustolan pitkän kaavan kautta toteutettu harjoittelunkin puoltaisi. Tai sitten maksiminopeuden on parannuttava lähivuosina dramaattisesti.

Jarkko Kinnunen, 50km kävelyn 11. (3.48,49) 9-

- Hiukan hankala harjoituskausi, joka vedettiin tarkoituksellakin hiukan normaalia matalammalla profiililla. Käveli erittäin tasaisesti ja vauhdinjako meni täysin nappiin. Hyvä kilpailu, josta on mukava jatkaa raakaa työtä kohti Rion olympialaisia.

Tulevaisuuden ennuste: Kaksi seuraavaa vuotta ovat raakaa raastoa kohti Rioa. Ikää kertyy, joten palautumiseen ja oheisharjoitteluun kiinnitettävä koko ajan enemmän huomiota. Maailman taso on hurja, eikä viiden minuutin ennätysparannuskaan olisi EM-junanradalla riittänyt kuin viidenteen sijaan. Mielenkiintoista nähdä, kuinka ensi kausi kulkee, kun nyt mentiin panostuksellisilla puolivaloilla ja pienten ongelmien kiusatessa kahden minuutin päähän ennätyksestä.

Tuomas Seppänen, moukarin 12. (karsinnassa 74,37, fin 73,70) 9-

- Loistavaa heittämistä karsinnassa, mutta finaalissa oli pieniä hankaluuksia. Joka tapauksessa finaaliin pääseminen oli porilaiselle yksi askel uralla eteenpäin ja kehittymisen varaa yhä on. Täytti paikkansa kisajoukkueessa erinomaisesti.

Tulevaisuuden ennuste: Ennätys on kolmen vuoden takaa, mutta nyt tekemisessä on enemmän ryhtiä ja rähinää kuin parilla viime kaudella. Haluaa taatusti napata Söderbergiltä maan ykkösmiehen tittelin itselleen. Se voi tosin olla hankalaa, kun Söderberg tuntuu olevan elämänsä iskussa.

David Söderberg, moukarin 8. (karsinnassa 75,83, fin 76,55) 9-

- Varmaa ja tasaista tekemistä niin karsinnassa kuin finaalissakin. Ensimmäinen arvokisafinaali ja pistesija monen karsiutumisen jälkeen oli mannaa tälle miehelle. Finaalin taso nousi kauden aikaisempiin tuloksiin nähden todella kovaksi, joten hyvästä tuloksesta huolimatta sija oli kahdeksas. Hieno onnistuminen joka tapauksessa

Tulevaisuuden ennuste: Mainio kausi takana 35-vuotiaana. Maailman kärkikin lähestynyt yleisen tasonputoamisen myötä. Toivottavasti jaksaa painaa vielä muutaman kauden, tuskin 80 metriä ylittyy, mutta 78-79 metrin heitoilla oikeassa paikassa ollaan missä tahansa arvokisoissa yllättävän korkealla.

Janne Ukonmaanaho, 3000m esteiden 11. (ae 8.36,44, fin 8.42,45) 8,5

- Vuosikausien vakavasta vammakierteestä nousu EM-finaaliin oli todella kova juttu. Mies on tehnyt valtavan työn viime vuosien aikana kuntouttaessaan itseään uudelleen ja uudelleen. Tämä oli oiva palkinto siitä säälimättömästä työstä. Ei muuta kuin toivotaan ehjiä harjoitusvuosia lisää, niin tulostasokin hyppäisi vielä yhden pykälän eteenpäin. Resursseja Ukonmaanaholla on alle 8.20-tasolle ilman muuta.

Tulevaisuuden ennuste: Kolme vuotta Keskisaloa nuorempi. Jos vammakierre olisi nyt viimeinkin saatu poikki, pitäisi kehitystä kaiken järjen mukaan lähivuosina ropista. Alle 8.20 tasolle hyvät mahdollisuudet.

Ida Aidanpää, 100m aitojen alkuerien 24. (ae 13,26) 8,5

- Oli täysin omalla tasollaan, mitä voidaan pitää arvokisoissa aina kelpo suorituksena. Kehittynyt tällä kaudella rajusti, mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kehitys tulevina vuosina.

Tulevaisuuden ennuste: Viilannut ennätyksestään tänä vuonna huimat puoli sekuntia. Siinä ja tässä, salliiko sileän nopeus 13 sekunnin alitusta. Toivottavasti sallii, kovin kaukana ei enää olla.

Minna Nikkanen, seipään 7. (karsinta 445, fin 435) 8,5

- Karsinnassa erinomaisen varmaa hyppäämistä, mutta finaalissa oli isompia hankaluuksia. Joka tapauksessa pistesija ja täysin tilastojen mukainen suoritus. Finaalissa olisi tarvittu kauden parasta hyppäämistä ja pientä venymistä.

Tulevaisuuden ennuste: Kaipaa ennen kaikkea varmuutta ja tasaisuutta otteisiinsa. Ei maailman kärki valtavan kaukana ole, mutta jos sinne haluaa, on Rioon mennessä noustava seuraavalle askelmalle – sekä perustason että maksimisuoritusten osalta.

Naisten 4 x 100m viestijoukkue, alkuerien 11. (44,22) 8,5

- Nuori Milja Thureson juoksi erinomaisen avausosuuden ja Hanna-Maari Latvala hienon takasuoran. Minna Laukka oli kolmososuudella hiukan liian kovassa kyydissä, eikä Nooralotta Nezirinkään juoksu ollut ankkurina irtonaisimmillaan. Finaalipaikka jäi 0,4 sekunnin päähän. Ei mikään heikko esitys, mutta hiukan parempaa aikaa odoteltiin.

Miesten 4 x 100 m viestijoukkue, alkuerien 11. (39,47) 8,5

- Ihan hyvä viesti, mutta tällä kertaa se ei riittänyt. Harmi, että Jonathan Åstrand ei selkeästikään ole ihan täydessä iskussa, hänen kaarrejuoksunsa oli aavistuksen nihkeää. Finaalipaikka jäi muutaman kymmenyksen päähän.

Jussi Viita, korkeuden karsinnan 15:s (219) 8+

- Yksi pudotus alakorkeuksista esti Viidan pääsyn finaaliin, mistä hän putosi ensimmäisenä miehenä. 223 oli erittäin lähellä mennä, mutta tällä kertaa karsiutuminen tuli. Tilastosijoitukseen nähden juuri omalla tasollaan.

Tulevaisuuden ennuste: Kun Osku Torro jätti kentät, on Viita lähivuosina korkeuden suuri yksinäinen. Torron sparrausapua kaivattaisiin jatkossakin. Joskus mietin, onko Viita urheilijaksi liiankin fiksu ja analyyttinen. Löytyykö perheellisellä ja työelämässä olevalla miehellä hulluutta ottaa se seuraava iso askel, vai painaako arki vaakakupissa enemmän?

Arttu Kangas, kuulan karsinnan 21. (19,07) 8

- Hiukan varovaista toimintaa ringissä, eikä nuori mies päässyt ihan omalle tasolleen. Tämä oli kuitenkin opintomatka parhaasta päästä, sillä Kangas on kehittynyt mainiosti ja on vielä kaukana kuulamiehen parhaasta iästä. Kahden vuoden päästä voidaan todennäköisesti puhua jo metrin verran paremmasta perustasosta.

Tulevaisuuden ennuste: Hienossa kehitystahdissa, viime vuonna kaksi vuotta ”alimittaisena” 22-kesäisten EM-seiska. Nopeutta ja voimaa löytyy ainakin eurooppalaiselle kärkitasolle.

Jonathan Åstrand, 200 metrin alkuerien 21. (21,03) 8-

- Åstrandin kausi alkoi hyvin, mutta on ollut sen jälkeen harmillisen repaleinen, kun miehen kroppa ei ole tahtonut kestää. Ei juoksu huono nytkään ollut, mutta kun tietää miehen potentiaalin, niin se on aivan eri luokkaa. Toivotaan että vammakierre hellittää ja ensi kaudella Åstrand palaa radoille sille tasolle, mihin hän ehdottomasti kuuluu. Todennäköisesti toinen vuosi uuden valmentajan Petteri Jousteen kanssa on jo helpompi, kun kaksikko oppii lukemaan toisiaan entistä paremmin.

Tulevaisuuden ennuste: Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan ura etenee. Suurin haaste on ehjänä pysyminen, kroppa on ollut kovilla tänä kesänä. Ehkä ensi kausi on pykälän helpompi uuden valmentajan kanssa. Ennätyksillään olisi ollut Zürichissakin molemmilla matkoilla finaalissa.

Johanna Lehtinen, 3000m esteiden 11. (alkuerissä 9.53,86, fin 9.54,90) 8-

- Konkarilta ihan hyvä esitys ja 11. sija. Lehtisellä on ollut uransa aikana paljon ongelmia, mutta joka vuosi hän edelleen jaksaa.

Tulevaisuuden ennuste: Mittarissa 35 vuotta ja mieletön määrä maileja. Rioon olisi kaksi vuotta, vieläkö jaksaa lyödä kerran kaiken likoon?

Matilda Bogdanoff, 100m aitojen alkuerien 30. (ae 13,39) 8-

- Kevään akillesvaiva tuli hankalaan saumaan, eikä Bogdanoff täysin onnistunut. Loppujuoksu ei tullut yhtä rennon rajusti, mitä olemme häneltä parhaimmillaan nähneet. Hienolla kehityskäyrällä joka tapauksessa, eikä Nooralotta Neziri saa jatkossa helpolla pitää Suomen ykkösaiturin titteliä itsellään.

Tulevaisuuden ennuste: Päässyt vasta vauhtiin huippu-urheilijan uralla. Monipuolinen urheilija, hyppäsi sunnuntaina Espoossa pituuttakin 626. Saumoja on koviin tuloksiin, mutta samat sanat kuin Aidanpäällä: kuinka pitkälle sileän nopeus antaa myöten pika-aidoissa?

Nooralotta Neziri, 100m aitojen alkuerien 17. (ae 13,17) 8-

- Odotukset olivat korkealla ja alkueriin jääminen siihen nähden pettymys. On selvää, että Neziri on nappioloissa tällä hetkellä 12,85-12,90 kunnossa, mutta nyt kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Kun juoksun alku ei onnistunut, se aiheutti juoksijan mielessä pienen paniikin ja touhu meni repimiseksi. Maanosan kärki lähestyy kuitenkin tasaisen varmasti, vaikka pari tasohyppäystä on vielä otettava.

Tulevaisuuden ennuste: Kestääkö kroppa, kun nuoruusvuosien puutteellista voimaharjoittelua on alettu paikata vasta nyt? Tulisuutta ja terävyyttä sekä tekniikkaa löytyy nousta aivan terävimmälle huipulle. Todella kovapäinen ja itsekriittinen urheilija, mikä on erinomainen asia. Tosin on sillä pieni varjopuolikin; mitä jos tulee yksi taantuman kausi?

Naisten 4 x 400m viestijoukkue, alkuerien 12. (3.36,47) 7,5

- Katri Mustolalta loistava avausosuus, mutta muiden meno oli hiukan jähmeää. Finaalipaikka jäi neljän sekunnin päähän, joten paljon on töitä edessä, jos ratakierroksen EM-finaalitasolle halutaan nousta. Sanna Aaltosen mainio alkukesän kunto alkoi pudota, kun hän palasi töihin. Suomalaisen arvokisaurheilijan arkea, valitettavasti.

Merja Korpela, moukarin karsinnan 18. (63,71) 7,5

- Kovin paljon tämän enempää ei sijoituksen suhteen odotettu, mutta tulos jäi kovin laimeaksi. Finaalipaikkaan pitkä matka, näissä kisoissa tarkalleen 3,47 metriä. Pieni pettymys.

Tulevaisuuden ennuste: Jotakin puuttuu. Moukari lentää tasaisesti vuosi vuodelta samoihin kuoppiin, mutta liekö rahkeissa sittenkään varaa 70 metrin ylitykseen?

Sandra Eriksson, 3000m esteiden 9. (alkuerissä 9.50,00, fin 9.47,95) 7-

- Jotakin omituista tapahtui ja Erikssonin eväät oli syöty täydellisesti jo kaksi kierrosta ennen maalia. Valtavan suuri pettymys, eniten toki urheilijalle itselleen. Vielä ei ollut Erikssonin aika, vaikka kaiken piti olla täysin kunnossa. Mutta tällaista urheilu välillä on.

Tulevaisuuden ennuste: Arvokisojen tulikaste ennakkosuosikkina on nyt takana. Valtava voitontahto ja kehittymisen nälkä, eikä kova työntekokaan pelota. Tulevaisuuden arvokisafinaaleissa entistä kovempi.

Katri Hirvonen, kiekon karsinnan 19. (50,93) 7-

- Viiden EM-kilpailuja edeltävän kisan keskiarvo oli 52,50, joten siihen nähden tulos surkeissa oloissa oli kohtuullinen hänen tasolleen. Isompi kysymys on, miksi kevään 57-metrisen jälkeen taso alkoi pudota. Opintomatka.

Tulevaisuuden ennuste: Sanna Kämäräinen edellä on mainio esikuva ja sparraaja. Kaipaa tasaisuutta ja varmuutta, mutta ennätys ei ole kuin pari metriä alle 60 metrin, joten ilman muuta potentiaalia sen yli, reilustikin.

Aleksi Tammentie, kolmiloikan karsinnan 21. (15,83) 6

- Kaksi yliastuttua karsinnassa ei ole helppo pala kenellekään. Kolmas hyppy lähti lankun takaa, eikä tulos ollut toivottu. Pieni pettymys, koska jopa finaalipaikka olisi ollut normisuorituksella haarukassa. Mutta tällaisia nämä kolmen yrityksen karsintakilpailut valitettavasti usein ovat, jos kaikki ei suju alusta asti kuten on suunniteltu.

Tulevaisuuden ennuste: 28-vuotias loikkari on parantanut ennätystään 12 vuoden ajan joka kaudella yhtä lukuun ottamatta, mikä on todella harvinaista. Miksi se ei voisi jatkua tulevaisuudessakin? Pertti Pousin SE 17,00 on jo 46 vuoden ikäinen, siihen Tammentiellä on matkaa 39 senttiä. Mikä ettei, jos seuraavat vuodet menevät aivan nappiin.

Oona Sormunen, keihään karsinnan 22. (51,46) 6

- Jäi koko karsinnan viimeiseksi. Piikkarien hajoaminen oli toki suurin syy suorituksiin, mutta missä olivat varapiikkarit tai –piikit? Pienimuotoinen episodi siitä, oliko suomalaisurheilijoita informoitu radan ominaisuuksista, jäi leijumaan ikävästi ilmaan. Oliko vai ei? Toisaalta luulisi urheilijoiden itsekin pystyvän tällaiset asiat ottamaan huomioon.

Tulevaisuuden ennuste: Jotakin uutta ja tuoretta pitäisi keksiä, että kehityskäyrä saataisiin nousuun. Toisaalta 60 metriäkin on näin pienikokoiselta heittäjältä kova suoritus.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 61 kommenttia

Ruuskasen kultajuhlat

Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, kuka on tällä hetkellä Euroopan paras keihäänheittäjä. Antti Ruuskanen paiskoi aivan huikean sarjan ja voittoheitto 88,01 on hänen ennätyksensä. Tero Pitkämäki säesti komeasti pronssimitalilla.

Ruuskanen on tuskaillut pitkin kautta tekniikkansa kanssa ja kovin usein heitot ovat viistäneet suunnilleen nurmikkoa. Mutta kas kummaa, kauden tärkeimmällä hetkellä Ruuskanen sai kaiken jengoilleen. Hetki ehdittiin jo makustella keihäässä suomalaisten harvinaista kolmoisvoittoa, kun Lassi Etelätalo nousi kolmoseksi Ruuskasen ja Pitkämäen perään neljännellä kierroksella heitettyään 83,16. Edellinen kolmoisvoitto arvokisojen keihäänheitossa nähtiin nimittäin vuonna 1932, kun Matti Järvinen, Matti Sippala ja Eino Penttilä nykäisivät triplan Los Angelesin olympialaisissa 1932.

Mutta ärsytettynä vaisusti muuten heittänyt Tshekin Vitezlav Vesely pystyi runttaamaan viidennellään 84,79 ohittaen jopa kakkosena olleen Pitkämäen. Viimeisellään Pitkämäki pystyi vielä heittämään kisan parhaansa 84,40, mutta eroa kaksoisvoittoon jäi harmittavasti 39 senttiä. Joka tapauksessa uskomaton suomalaiskilpailu, kultaa, pronssia ja neljäs sija. Ruuskasen sarja oli fantastinen: 83,81-86,85-88,01-83,69-84,62 ja 83,67. Pielaveden mies oli tänään aivan omassa kastissaan.

Saksan nouseva tähti Thomas Röhler suli keihäsfinaalissa kuin lumiukko saunassa. Ensin 70,31, sitten 66,52 ja viimeinen yliastuttu. Juuri häntä eniten pelättiin, mutta kaveri tupelsi itsensä ulos kolmelta viimeiseltä kierroksella surkeilla lääpäisyillä. Omituinen tummuminen, sillä vielä karsinnassa saksalainen näytti pelottavan hyvältä heitettyään ensimmäisellä puolihuolimattomasti 81,24.

Pakko nostaa lakkia korkealle myös Lassi Etelätalolle. Uskomaton suoritus kaverilta, joka pääsi vaivoiltaan heittämään kilpaa tällä kaudella ensimmäisen kerran vasta reilut kolme viikkoa sitten. Kun tämä mies pysyy terveenä, nähdään hulluja kaaria.

Tänään odotettiin mitalia ja jopa kultaa myös estejuoksija Sandra Erikssonilta. Hänen juoksunsa kuitenkin tyrehtyi täysin 3000 metrin esteissä kaksi kierrosta ennen maalia. Kun muut lähtivät kiristämään, ei suomalaisella ollut enää eväitä jäljellä, vaikka juuri tällaisen vauhdin olisi pitänyt sopia hänelle erinomaisesti. Lopulta Eriksson oli vasta yhdeksäs suoranmitan kärjestä. Eriksson itse ei osannut sanoa yhtään syytä, miksi juoksu ei tänään toiminut. Kieltämättä omituista. Mutta 13 vuotta valmentaneena tiedän hyvin, että joskus sattuu näitä päiviä, kun homma ei toimi lainkaan, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Äärimmäisen ikävä juttu ja karmaiseva pettymys etenkin urheilijalle, mutta eipä näille mitään mahda. Johanna Lehtinen oli maalissa 11:s, mitä voidaan pitää veteraanijuoksijalle oikein hyvänä EM-sijoituksena, vaikka aika 9.54,90 jääkin hänen kauden parhaastaan kuutisen sekuntia.

Pituuden finaalissa kultaa vei britti Greg Rutherford tuloksella 829. Vain kahdeksan ukkoa ylitti kisarajan 795. Tänään Espoossa Arttu Halmela ponkaisi ennätyksensä 790, millä olisi irronnut finaalipaikka ja siellä yhdeksäs sija. Samassa Espoon kilpailussa viime hetkellä EM-koneesta rannalle jäänyt Ari Mannio kiskaisi keihästä 81,25. Onneksi Etelätalo heitti tänään selkeästi pidemmälle, niin mitään spekuloitavaa ei jäänyt.

Tässä nämä EM-karkelot nyt sitten olivat. Taso ei kaikissa lajeissa ollut mitenkään päätä huimaava, syynä varmasti ainakin osittain tiukentunut dopingvalvonta. Ja se on jatkossakin puhtaille urheilijoille hieno asia. Uskon että me suomalaiset kuulumme juuri siihen joukkoon.

Vasta 22-vuotias Dafne Schippers oli mielestäni näiden kisojen valovoimaisin urheilija. Komearaaminen juoksija otti pikamatkoilla tuplamestaruuden. Myös 4 x 100 metrillä hänellä olisi ollut mahdollisuus jopa voittoon, mutta Hollannin ensimmäinen vaihto meni pipariksi, Schippers ei kakkososuudelle koskaan kapulaa käteensä saanut. Kyseessä on aivan uskomattoman monipuolinen urheilija: hän on otellut 6545 pistettä, juossut pika-aidat 13,13, hypännyt pituutta 678 ja 800 metriäkin on taittunut 2.08. Schippers on todella harvinaislaatuinen urheilija, joita syntyy kerran 100 vuodessa. On kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan Schippers pitää sekä pikamatkoja että ottelua mukana ja kummasta lopulta valikoituu hänen päälajinsa.

Suomen joukkueen suoritus oli kokonaisuutena erinomainen. Keihäsmiehet ja Oskari Mörön huikea SE nousevat päällimmäisenä esille, mutta paljon muutakin positiivista löytyy. Suomalaisten urheilijoiden kisa-arvosanat analyyseineen huomisessa kolumnissa.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 36 kommenttia

Suomalaisheittäjillä hurmos päällä

David Söderberg ja Sanna Kämäräinen esiintyivät erinomaisesti Zürichin toiseksi viimeisenä kilpailupäivänä. Etenkin Kämäräisen seitsemäs sija kiekossa oli melkoinen yllätyspaukku. Zürichin kymmenestä suomalaisesta heittolajien edustajasta peräti kuusi selvitti tiensä finaaliin.

Toki Anssi Mäkisen valmentaman Kämäräisen potentiaali on ollut tiedossa, sillä hän heitti jo hallissa yli 60 metriä. Siihen nähden alkukausi ei ole vastannut täysin odotuksia, sillä otollisessa tuulessa tuo hallitulos indikoi väkisinkin vähintään 62-63 metrin heittoa. Nyt räpsähti kuitenkin tismalleen oikeaan paikkaan, kun nainen nakkasi EM-finaalissa ennätyksensä 60,52 heti ensimmäisellään. Tuuletukset ja tunteenpurkaukset olivat sitä luokkaa, että latinki väkisinkin hiukan laski. Joka tapauksessa seitsemäs sija oli upea onnistuminen. Jotenkin on sellainen kutina, että tämän naisen rajoja ei ole vielä nähty. Vaikka ikää on jo 28 vuotta – mikä ei toki ole kiekonheittäjälle vielä mitään -- ei puhe 65-metrisistä ole missään tapauksessa näillä ominaisuuksilla utopiaa.

Oli mukava nähdä myös David Söderbergin viimein onnistuvan arvokisoissa. Kahdeksas sija tuloksella 76,55 oli hieno juttu. Kauden aikaisempiin tuloksiin nähden moukarifinaali oli todella kovatasoinen; kärkikuusikosta neljä miestä teki kauden parhaansa ja mitaliin tarvittiin liki 80-metrinen ja vitossijaankin 78,41. Tuomas Seppänen ei saanut finaalissa yhtään heittoa ihan jengoilleen, mutta joka tapauksessa kaveri otti finaalipaikan myötä yhden askeleen urallaan eteenpäin. Seuraavia askelia odotellessa.

Suomen viestijoukkueet karahtivat kaikki alkueriin. Molemmat pikaviestijoukkueet tekivät kauden parhaansa, mutta odotuksiin nähden meni hiukan alakanttiin. Naiset jäivät finaalista 0,42 sekuntia ja miehet 0,57 sekuntia. Naisten vaihdot eivät napsuneet aivan kohdalleen, eikä suomalaisten juoksuvoima valitettavasti riitä vielä eurooppalaisessa kyydissä finaalitasolle. Positiivista oli se, että nuori Milja Thuresson juoksi erittäin hyvän avausosuuden naisissa, samoin Eetu Rantala ja Ville Myllymäki menivät miesten kaksi ensimmäistä osuutta kelpo kyytiä. Sen sijaan Minna Laukan meno kaarteessa kolmososuudella oli kovin nihkeää, niin myös miesten puolella raihnaisen Jonathan Åstrandin. Ankkurit Nooralotta Neziri ja Hannu Hämäläinen joutuivat kovassa seurassa liian tiukkaan paikkaan. Valintojen yhteydessä etenkin Laukan valinta ohi Maria Räsäsen herätti paljon keskustelua pikajuoksupiireissä. Laukka oli Kalevan kisojen finaalissa 14 sadasosaa Räsästä hitaampi, mutta vaihtokokemus painoi vaakakupissa enemmän. Silti nimenomaan eniten Suomen joukkueessa vaihtoja viimeisen vuoden aikana harjoitellut kaksikko Latvala-Laukka epäonnistui pahiten omassa vaihdossaan. Mutta sellaista viestijuoksu aina on, täydelliseksikin hiottu vaihto voi mennä tärkeimmällä hetkellä aivan kiville.

Naisten 4 x 400 metrin joukkueelta odoteltiin kauden parasta aikaa. Katri Mustola juoksi fantastisen avausosuuden 52,9 ja tuli vaihtoon aivan kärkikahinoissa. Vaivoista kärsineen Ella Räsäsen paukut eivät kakkososuudella aivan riittäneet ja työelämän kiireiden puristama Sanna Aaltonenkaan ei pystynyt tällä kertaa venymään. Ankkurina juossut Anniina Laitinen teki itselleen hyvän normaalisuorituksen, mutta aika jäi silti kaksi sekuntia siitä, mitä sama nelikko juoksi kuukausi sitten Belgiassa. Finaalipaikka jäi 4,2 sekunnin päähän.

Joka tapauksessa oli hienoa, että Suomi sai mukaan kolme viestijoukkuetta. Viestijuoksukulttuuri on kuitenkin meillä ohut, ellei olematon. Kauden aikana juostaan ainoastaan aluemestaruusviestit ja SM-viestit. Esimerkiksi Yhdysvaltain yliopistorumbassa sekä lyhyt että pitkä viesti kuuluu kisaohjelmaan joka ikinen kerta. Myös meillä voitaisiin pohtia, olisiko viestien juokseminen nykyistä useammin mahdollista. Ongelma piilee osin siinä, että meillä on totuttu esimerkiksi Eliittikisoissa nytkäisemään se yksi startti ja kisapäivä on siinä. Esimerkiksi Jussi Kanervo sai keväällä jenkeissä kirmata monena kisaviikonloppuna pika-aitojen ja pitkien aitojen lisäksi vielä viestin päälle. Eliittikisoihin seurajoukkueita on ehkä hiukan hankala saada mukaan, mutta mielestäni viestien juoksuttaminen kisapäivän päätteeksi palvelisi asiaa moneltakin kantilta. Harjoituksellisesti se olisi oikein hyvä asia monessa kohtaa kautta, lisäksi juoksijat tottuisivat starttaamaan useammin saman päivän aikana. Arvokisoissa juostaan kuitenkin valtava määrä startteja muutamassa päivässä, joten sitäkin on syytä harjoitella. Esimerkiksi Hanna-Maari Latvala juoksi Zürichissa viiteen päivään kuusi starttia, kolme satasta ja kolme kakkosta.

Yksi kisapäivä on enää jäljellä, mutta se on sitäkin mielenkiintoisempi. Keihäsmiehet jahtaavat mitaleja, samoin Sandra Eriksson estejuoksussa, missä on mukana myös Johanna Lehtinen. Ei muuten lainkaan pöllömpi saldo, että yksi parjatuimmista lajiryhmistä, eli kestävyysjuoksu, sai näissä kisoissa neljä urheilijaa finaaleihin. Hyvä estetaso ei toki poista sitä tosiasiaa, että etenkin 5000 ja 10 000 metrillä tilanne on suoraan sanoen lohduton, mutta kuka ties estebuumin kautta saamme sileilläkin matkoilla aikaiseksi yhä rohkeampaa yrittämistä ja heittäytymistä harjoittelulle. Jos esteissä kyetään arvokisafinaaliin ja jopa menestykseen, miksi ei sileilläkin matkoilla?

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 12 kommenttia

Yohan Diniz – klassikkokamaa

50 kilometrin kävelystä muodostui yhden miehen luoma iätön klassikko. Ranskan 36-vuotias Yohan Diniz rytki ME-vauhtia alusta asti. Hiukan välillä jäädytettiin nivusia, virtsattiin pesusieneen ja kakkoshätäkin tuli käteen, mutta se ei miehen menoa haitannut, pikemminkin päinvastoin.

Lopputuloksena ylivoimainen mestaruus ja samalla ME-aika meni murskaksi lähes kahdella minuutilla ajalla 3.32,33! Viimeiset kolme minuuttia kaveri tuli Ranskan lippua heilutellen ja hymy naamalla, lopussa hän vielä pysähtyi juottopaikalle pyytämään isompaa Ranskan lippua katsomosta, mutta saikin Portugalin lipun käteensä. Suoritus oli jotakin täysin käsittämätön, sillä maalissa Diniz ei ollut pisaraakaan väsynyt, vaan riehaantui tuulettelemaan tuoreena kuin pienen kevyen aamulenkin jälkeen. Viimeisen kympin Diniz käveli 41.21, kun tällä kaudella hän on kävellyt radalla Ranskan 10 000 metrin ennätykseksi 38.08,13. Uskomatonta, toivottavasti ei liian uskomatonta…

Jarkko Kinnunen ja Aku Partanen kävelivät tarkkaan suunnitelmiensa mukaisesti koko ajan. Molemmilla kävely pysyi hienosti kasassa loppuun asti ja vauhdinjako osui nappiin, 10 kilometrin stintit olivat todella tasaisia. Kinnunen nousi lopussa sijalle 11 ja aika oli mainio 3.48,49. Vasta 22-vuotias Valentin Konosen valmentama Partanen paransi ennätystään kaksi minuuttia ajalla 3.52,58 ja sijoitus oli 18:s. Kaveri on vielä niin nuori, että hänellä on edessään loistava tulevaisuus. On tämä 50 kilometrin kävely kyllä karmean makaaberi laji. Maalialueelta pökertyneitä ukkoja kärrättiin yksi kerrallaan pyörätuolilla tiputukseen. En taida kokeilla…

Illan finaaleissa Hanna-Maari Latvala oli 200 metrillä seitsemäs ja Oskari Mörö aidatulla ratakierroksella kahdeksas. Molemmilta aivan loistavat kisat, vaikka finaalissa puristus ei aivan riittänyt. Mörön kohdalla on todettava sekin, että hän ei tällekään kaudelle pystynyt harjoittelemaan lähellekään alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta silti nyt nähtiin jo tällaisia juoksuja. Mitä nähdään, kun ne 2-3 peräkkäistä ongelmatonta harjoituskautta tulevat?

Kun sekä Sandra Eriksson että Johanna Lehtinen menivät naisten estefinaaliin, on näissä kisoissa peräti neljä suomalaista estejuoksujen finaaleissa. Se on aika kova juttu, vaikka lajin eurooppalainen taso ei valtavan kova olekaan. Suomessa on myös junioripuolella hyvä estebuumi päällä ja täksi kaudeksi otettiin ensi kertaa 1500 metrin esteet myös 14-15-vuotiaiden SM-kilpailuihin, mikä on erinomainen asia. Lajin tulevaisuus näyttää oikein hyvältä etenkin naisten puolella.

Erikssonin alkueräjuoksu oli todella kypsä ja fiksu. Hän ei hötkyillyt yhtään ylimääräistä ja säästeli niin paljon kuin mahdollista. Johanna Lehtinen juoksi myös järkevästi ja oli koko ajan tietoinen tilanteesta. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu finaalissa. Itse pidän Erikssonia selkeänä mestarisuosikkina. Pitkän tien duunarille Lehtiselle sijoitus kymmenen parhaan joukkoon olisi hieno juttu.

Sanna Kämäräinen heitti kiekon karsinnassa 54,64 ja meni finaaliin porukan yhdeksänneksi parhaalla tuloksella. Hän oli tilastoissa 12:s, joten suoritus oli erittäin hyvä. Finaalissa on vain voitettavaa. Toivottavasti talven +60 metrin kunto löytyy loppukilpailuun, silloin olisi saumoja todella hienoon sijoitukseen.

Katri Hirvosen kiekkokarsinta sujui suht kehnosti. Ensimmäinen ja viimeinen epäonnistuivat pahasti, toisella tuli ainoa tulos, 50,93. Hirvonen ylitti kisarajan 10.5. Portugalin leirikilpailuissa, sen jälkeen kunto on ollut tasaisesti laskeva. Viiden edellisen kilpailun keskiarvo oli ennen EM-kilpailuja 52,75. Mutta kun nuori Arttu Kangas valittiin kuulaan samanlaisesta tilanteesta, valittiin Hirvonenkin. Ja toki myös hänelle tämä oli tärkeää arvokisakokemusta. 24-vuotiaana hän on vielä kiekonheittoon juniori.

Miesten pituuden finaaliin mentiin tuloksella 778. Jokaisissa arvokisoissa nähdään sama ilmiö; kauden tilastotulokset ovat aivan eri tasolla kuin arvokisojen karsintahypyt. Voin vain kuvitella kuinka paljon kotona kynsiään pureskelevia suomalaishyppääjiä tänään otti pattiin. Toisaalta peli on selvä, tulosraja on mikä on ja se on tehtävä, jos kisoihin haluaa.

Penteles, enää kaksi kisapäivää jäljellä. Näitä karkeloita katsoisi mieluusti pitempäänkin. Lauantaina Suomella on kolme viestijoukkuetta tulessa, David Söderberg ja Tuomas Seppänen moukarifinaalissa sekä Sanna Kämäräinen kiekkofinaalissa. Eniten toivon, että nimenomaan pitkän tien kautta itsensä tähän pisteeseen raivannut Söderberg saisi nyt itsestään irti kaiken ja ottaisi yllätysmitalin. Tämän vuoden tasoa katsoessa se ei ole lainkaan mahdotonta. Mielenkiintoista on nähdä myös aina hienot viestikilpailut. Kestääkö Jonathan Åstrandin runneltu kroppa, jaksaako Hanna-Maari Latvala kovan urakan jälkeen edelleen? Etenkin miehillä on mahdollisuus jopa finaaliin, mutta se vaatii täydellistä vaihtamista ja hyviä juoksuja. Eivät naisetkaan vailla mahdollisuuksia ole, sillä pikaviesteissä aina sattuu ja tapahtuu.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 10 kommenttia

Mekhissi-Benabbad – aika velikulta vai avohoitopotilas?

Ranskalainen estejuoksija Mahiedine Mekhissi-Benabbad ei herättänyt ensi kertaa urallaan pahennusta riisuessaan paitansa jo 80 metriä ennen maalia Zürichin estefinaalissa. Mikä tuota miestä riivaa?

Säännöt ovat selkeät, numerolapun on pysyttävä rinnassa kilpailun loppuun asti. Monen mielestä ranskalaisen tempaus oli pelkästään hilpeä, itse olen täysin eri mieltä. Sääntöjä ja ennen kaikkea kilpakumppaneita pitää kunnioittaa – aina. Toinen juttu on sekin, että tämä oli melkoinen ennakkotapaus. Jos miestä ei olisi diskattu, kohta kaikki ylivoimaiset voittajat vetäisivät paidan päältään lopussa juniorikisoja myöten. En tiedä kuka jalkapalloilija tuuletti ensimmäisen kerran riisuen paitansa. Jonkin aikaa sitä katseltiin, mutta nykyisin siitä saa keltaisen kortin. Jalkapallossa keltaisella kortilla on merkitystä, yleisurheilussa ei käytännössä minkäänlaista.

Kaikki muistanevat Mekhissi-Benabbadin aikaisemmat törttöilyt. Monacon Timanttiliigassa 2011 hän äityi nyrkkirysyyn maanmiehensä Mehdi Baalan kanssa. Helsingin EM-kisoissa 2012 hän mukiloi kisamaskotin. Kaikki nämä yhdessä kertovat kaverista pelottavan paljon. Liekö Ranskassa samanlainen löyhä avohoitosäännöstö kuin meillä Suomessa? YLE:n haastattelussa mies kommentoi paidattomuudesta saamaansa varoitusta seuraavasti: ”Ei paljon kiinnosta”.  Kun Espanja ja Puola tekivät asiasta protestin, jury joutui puntaroimaan, kunnioittaako se omaa sääntökirjansa vai ei. Kunnioitti, ja Benabbad hylättiin, joten luulisi asian jo alkavan hiukan Mekhissiäkin kiinnostamaan. Mielestäni diskaus oli tälle hessulle ihan oikein. Joku raja ylimielisyydelläkin. Urheilussa puhutaan paljon huonoista häviäjistä, mutta huono voittaja on vielä säälittävämpi tapaus. Ranska tehnee vielä vastaprotestin, mutta sääntökirja on yksiselitteinen.

Suomalaiset urheilijat ovat esiintyneet Zürichissä loistavasti. Tänään sama meno jatkui. David Söderberg mursi arvokisojen karsintakirouksensa ja myös Tuomas Seppänen heitti itsensä komeasti finaaliin. Loppukilpailussa Söderbergillä on mahdollisuus jopa mitaliin, hän on tällä kaudella ollut kahdesti kolmas kilpailuissa, missä koko maailman kerma on ollut paikalla.  Se olisi paljon päähän potkitulle miehelle upea juttu.

Hanna-Maari Latvala juoksi puolestaan hienosti 200 metrin finaaliin ennätystään sivuten. Jos olot ovat kohdillaan, eikä pieniä merkkejä antanut reisi vaivaa, on 22,70 silkkaa realismia. Mitaliin se ei riitä, mutta hienoon sijoitukseen kyllä. Vastaavasti Jonathan Åstrandin rikkonainen kausi johti karsiutumiseen jo alkuerissä ajalla 21,03. Terveys on ehdoton ykköstekijä menestymiselle ja sitä närpiöläiselle ei ole tällä kaudella juuri suotu.

Estefinaalissa nähtiin vastapainoksi kahden vammakoneen komeat suoritukset. Välilevynpullistumasta koko alkukesän kärsinyt Jukka Keskisalo oli hienosti kuudes ja vuosikausien vammakierteensä selättänyt Janne Ukonmaanaho 11:s. Nostan isosti hattua molemmille sitkeille miehille. Turhaan Keskisalo itse manaili sijoitustaan kilpailun jälkeen, tuolla taustalla esitys oli erinomainen. Toisaalta joensuulaisella on viimeisen päälle voittajan asenne, mikä kanavoitui nyt pettymyksenä.

Keihäsmiehemme nakkasivat itsensä kaikki finaaliin, vaikka Lassi Etelätalo sai jännittää kohtaloaan viimeiseen saakka. Finaalissa kaikki on hänellekin mahdollista, sillä se on aivan uusi kilpailu. Antti Ruuskanen ja Tero Pitkämäki olivat niin viileän vakuuttavia karsinnassa, että tässä on kyllä kahden mitalin makua, jopa kaksoisvoiton.

Minna Nikkasella olisi ollut elämänsä tilaisuus taistella mitalista, sillä seipään pronssi otettiin tuloksella 460. Nikkanen oli lopulta seitsemäs, mikä ei sekään huono sija ole. Mutta tulos 435 ei ole lainkaan sitä, mihin hän nykykunnossaan pystyy.

Huomenna suomalaiskävelijät Jarkko Kinnunen ja Aku Partanen aloittavat kärsimyksensä 50 kilometrillä klo 10. Ahdas ja osin ratakiskoille vedetty reitti on melkoinen neronleimaus järjestäjiltä. Muutenkaan sveitsiläinen kisakoneisto ei ole vakuuttanut. Hyppyjä ja heittoja on mitattu miten sattuu, toimitsijoita on hortoillut ties missä, eikä keskiviikkona tieto kulkenut kilpailujen aikataulun viivästyksestä lainkaan urheilijoille. Parannettavaa tarkkuudestaan kuululla kellokansalla on.

Huomenna Sanna Kämäräinen ja Katri Hirvonen tavoittelevat kiekon finaalipaikkaa, Kämäräiselle se on ihan realismia. Esteiden alkuerissä viivalle asettuvat mitalitoivomme Sandra Eriksson sekä konkari Johanna Lehtinen. Illan päätteeksi Hanna-Maari Latvala ja Oskari Mörö nähdään loppukilpailuissa. Harmikseen Mörö arvottiin aitafinaaliin sisäradalle, mikä on kiistatta hankalin. Mutta Mörö on jo puskenut näissä kisoissa itsensä sellaisen henkisen muurin läpi, että eiköhän yltiöpäinen nuori mies tuostakin selviä; samanmittainen se rata on niin ykkösellä kuin kasillakin. Uutta hienoa suomalaispäivää odotellessa.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 26 kommenttia

Yleisurheilukin on joukkuelaji

Yleisurheilussa Euroopan ja maailman tasossa on eroja, etenkin monilla juoksumatkoilla. Juuri siksi nämä EM-kilpailut ovat suomalaisille mielestäni paras mahdollinen mittari ja kilpailu.

Ja nyt joku alkaa siellä yskiä, että luusereita ovat, kun eivät tähtää MM-kisoihin ja olympialaisiin. Pari päivää sitten kirjoittamani kolumnin kommentteihin tuli seuraavanlainen konahdus: ”Suomalaisessa yleisurheilussa ollaan todella syvällä, kun pitäisi vilpittömästi juhlia a) urheilijan osallistumista kilpailuihin (kisaraja) ja b) pääsyä alkuerien jälkeen itse kilpailuun (finaali). Kyseessä eivät ole edes MM-kisat.” Moinen kommentointi osoittaa joko kylmähermoista trollaamiskykyä tai sitten täydellistä tietämättömyyttä huippuyleisurheilun lainalaisuuksista.

Heitän nyt tähän vain ihan pienenä vertailuna, että kuinkahan simassa sitä täällä oltaisiin, jos Suomi pääsisi edes kerran vaikkapa jalkapallon EM-lopputurnaukseen. Ja toisena vertailuna voi käyttää viime vuoden koripallon EM-lopputurnausta; ei kukaan puhunut kisojen aikana siitä, että eihän EM-menestys mitään ole, kun MM-tasolle pitäisi päästä. No nyt toki korismiehet ovat jo sielläkin. Eikä ketään haitannut, että Suomi oli EM-turnauksessa ”vasta” yhdeksäs, valtava buumi oli valmis. Vaikka lajit eivät vertailukelpoisia olekaan, kovin valtavaa buumia ei synny yhdenkään yleisurheilijan yhdeksännestä sijasta Zürichissa. Se lajivertailusta.

Pikajuoksija Hanna-Maari Latvala kiteytti asian oivallisesti: EM-taso on oivallinen väliporras kohti MM- ja olympiatasoa. Osalla suomalaisurheilijoista on rahkeita korkeimmallekin tasolle, osalle EM-edustus jää uran kohokohdaksi. Ja tässä kohtaa on hyvä muistuttaa siitäkin, että Kalevan kisoissa urheilee noin 600 eri urheilijaa, EM-tasolla nyt henkilökohtaisissa lajeissa 29 eli 5 % SM-kilpailujen osallistujamääristä. Ja kun Kalevan kisoihinkin on tulosraja, siellä urheilee vain murto-osa kaikista yrittäjistä. Yleisurheilussa on asetettu A-, B- ja C-luokan tulosrajat Suomessa joka lajiin. B-luokka on esimerkiksi 100 metrillä 11,40 ja pituudessa 630 eli ihan kelpo tuloksia, joihin suurella osalla suomalaisista ei olisi kovalla harjoittelullakaan koskaan mitään mahdollisuuksia. Näitä B-luokan rajaa paremmin urheilleita on kaikissa arvokisalajeissa Suomessa tällä hetkellä yhteenlaskettuna 3003 kappaletta. Eli kaikista vähintään B-luokan urheilijoista joka sadas pääsee mukaan EM-kilpailuihin.

Ja tuohon 3003 urheilijan lukemaan tulevat päälle vielä C-luokan urheilijat ja ns ”luokattomat”. Ja kun monessa Euroopan maassa yrittäjiä on vielä paljon enemmän, alkaa perspektiiviä syntyä. Maanosan tasolla puhutaan helposti kymmenistä tuhansista yrittäjistä. Heistä henkilökohtaisissa lajeissa kilpailee Zürichissa noin 1200 urheilijaa. Okei, olen äärimmäinen lajifriikki, mutta silti on näidenkin lukemien valossa aika kova juttu urheilijan uralle, jos läpäisee pelkästään EM-kilpailuiden seulan. Silti Suomesta löytyy aina joukko niitä omanrotuisiaan ääliöitä, jotka huutelevat turisti-solvauksiaan heti, kun joku arvokisoissa vähänkin epäonnistuu. He eivät liene itse elämässään koskaan epäonnistuneet. Miksi monilla ihmisillä on niin negatiivinen asenne joitakin lajeja kohtaan? Vai ovatko nämä ihmiset sellaisia, joilla on negatiivinen asenne koko elämää ja maailmaa kohtaan?

Näidenkin EM-kilpailujen aikana olen huomannut, kuinka vahva ja samaan hiileen hönkivä on suomalaisen yleisurheilun yhteisö. Kun joku urheilija onnistuu, on vilpittömästi riemuitsevien määrä suuri ja onnitteluja satelee sekä urheilijalle että valmentajalle; niin muilta urheilijoilta, heidän vanhemmiltaan, valmentajilta, ex-urheilijoilta ja sidosryhmien edustajilta. Yhteisön ilo ja tunteen määrä on valtava, kun yksi meistä onnistuu. Yhdenkin urheilijan menestyminen on yleisurheiluyhteisölle iso ja tärkeä asia. Ja ihan samalla tavalla tämä kollektiivi huolehtii ja lohduttaa omiaan, kun kaikki ei mene niin kuin piti.

Joskus tulee mieleen, ymmärrämmekö me yleisurheilun eteen töitä puskevat ihmiset itsekään, kuinka valtava voimavara tässä yhteisöllisyydessä on? Se voisi tulevaisuudessa näkyä vielä enemmän myös harjoituskentillä. Miksi ei harrasteta enemmän yhteisharjoittelua, piiskata ja kannusteta toisiamme arkipäivän tekemisessä, tehdä vielä enemmän valmennuksellista yhteistyötä? Vaikka yksilölajista puhutaankin, sen sisällä on jo nyt paljon pieniä perheitä, ikään kuin joukkueita. Ne voisivat olla vielä suurempia, jolloin hyötykin olisi vielä suurempi.

Suomalaisessa yleisurheilussa menestys tehdään pienissä ydinryhmissä, ei liittojohtoisessa kollektiivissa ja huippu-urheilukeskuksissa kuten monissa muissa maissa. Mitä jos nämä valmentajista ja muutamista urheilijoista muodostuvat ydinryhmät voisivat tehdä vielä enemmän yhteistyötä ja saisivat siihen jopa liiton tukea? Mitä jos liiton isoja leirityksiä, lajivalmentajajärjestelmä sekä raskaita rakenteita purettaisiin ja tuki ohjattaisiin sinne, missä se tulos tehdään? Olen ihan varma, että sillä konstilla menestyisimme tulevina vuosina vieläkin paremmin. Vaikka menestys Zürichissa on ollut erinomainen, se ei johdu SUL:n järjestelmästä tai tukitoimista, vaan näiden vähintään puolihullujen valmentajien ja urheilijoiden ammattipanostuksesta ja itsensä säälimättömästä likoonlaittamisesta. Toki liitollakin yhä paikkansa ja tehtävänsä on, eikä siellä kaikkea tehdä väärin, mutta painopistettä pitäisi mielestäni siirtää enemmän kohti mainitsemiani ydinyksiköitä. Muuten jäämme jalkoihin, vaikka juuri nyt hyvältä näyttääkin. Näissäkin kisoissa meillä on iso kasa loistavia hienossa kehitysvaiheessa olevia nuoria urheilijoita, heidän eteenpäinviemisensä potentiaalinsa maksimitasolle ja sen yli, pitäisi olla koko yleisurheiluväen yhteinen ykkösasia.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 7 kommenttia

Oskari Mörön huima jytky

Oskari Mörö esitti käsittämättömän juoksun 400 metrin aitojen välierässä juoksemalla itsensä finaaliin huikealla SE-ajalla 49,08. Aika oli välierien neljänneksi nopein, mikä on täysin uskomatonta, kun tämä nuorukainen lähti kilpailuihin tilastosijalta 22 ja ennätys oli ennen Zürichia 50,33.

Mörö tiedetään todelliseksi superlahjakkuudeksi, joka on kärsinyt viime vuodet vammoista ja sairasteluista aivan älyttömän paljon. Silti hän on jaksanut painaa hommia ja uskoa itseensä joka ikinen päivä valmentajansa Atte Pettisen kanssa. Nyt oli aika poimia tuon välillä kovin tuskaisenkin työn hedelmät. Kaiken huipuksi Mörön välieräaika oli koko porukan neljänneksi nopein. Viron ennätyksen tehnyt Rasmus Mägi oli nopein 48,54, kakkonen Venäjän Timofej Chalyy 48,69 ja kolmonen Saksan Felix Franz 48,96. Jo finaalipaikka oli aivan järjetön pommi, mutta onhan tämä täysin järjetöntä, että nyt voidaan alkaa spekuloida jopa mitalisijalla.

Siinä missä Mörö jysäytti pommin, eivät pikamenijät etusuoralla pystyneet tänään samaan.

Hanna-Maari Latvalan juoksu ei lähtenyt 100 metrin välierässä rullaamaan oikein missään vaiheessa ja hän jäi erässään seitsemänneksi ajalla 11,57. Tuuli oli liki kaksi metriä vastainen, mutta silti tulos ei ollut aivan odotettu. Kahdessa muussa erässä tultiin pieneen myötäiseen, joten sijoitusvertailua ei kannata tehdä. Nyt Latvalan kiihdytys onnistui normaalia paremmin, mutta syystä tai toisesta loppujuoksu ei enää toiminut kuten parhaimmillaan. Urakka jatkuu huomenna, kun edessä on 200 metrin alkuerä. Latvala kertoi kilpailun jälkeen, että he olivat tehneet valmentaja Petteri Jousteen kanssa jonkinlaisen teknisen muutoksen juoksuun ennen finaalia, koska riski oli otettava. Olisipa mielenkiintoista tietää, mistä oli kyse, koska oman ymmärrykseni mukaan ihan valtavia juoksuteknisiä muutoksia ei kesken kilpailujen pysty kyllä mitenkään tekemään. Pitääpä selvittää, mistä mahtoi olla kyse.

Miesten välierissä Eetu Rantalan meno oli hyvin samankaltaista kuin Latvalalla. Juoksu ei pysynyt hyvän startin jälkeen rentona ja aika jäi suht vaatimattomaksi 10,54. Joka tapauksessa jo välieräpaikkakin oli tältä nuorelta mieheltä erinomainen suoritus. Oululainen on noussut tällä kaudella valmentajansa Jukka Vähäkankaan opeilla aivan uudelle tasolle, eikä hän ole vielä likikään kykyjensä ylärajoilla. Mielenkiintoinen kaveri seurattavaksi tulevina vuosina.

Aamu alkoi suomalaisittain harmillisesti, kun Jussi Viita putosi ensimmäisenä korkeuden finaalista tuloksella 219. Tilastoissa sijoitus oli 16:s ja kilpailussa 15:s. Viidan kohtaloksi koitui yksi pudotus 215:sta, jos sitä ei olisi tullut, hän olisi ollut loppukilpailussa, kun 219 meni ensimmäisellä. Yritykset 223:sta olivat ihan hyviä. Hankalat olivat olosuhteet; sadetta ja kivikova hyppyalusta. Liukastumisiakin nähtiin. Viidan taakse jäivät mm Ranskan tällä kaudella 234 hypännyt Mickael Hanany, hallissa 240 hypännyt Aleksei Dmitrik sekä 230 hypänneet kreikkalaiset Konstadinos Baniotis sekä Adonios Mastoras.

Miesten pika-aidoissa Arttu Hirvonen tuskaili vielä reilu viikko sitten Kalevan kisoissa kolmanneksi heikolla ajalla 14,13. Nyt mies paransi kuitenkin vastatuuleen ennätyksensä aikaan 13,87. Erinomainen suoritus arvokisojen debytantilta. Syykin tulosparannukseen selvisi. Hirvonen oli pitänyt töistä viikon loman Kalevan kisojen ja EM-kisojen välissä. Tämä on liian monen suomalaisen arvokisatason urheilijankin karua arkea: töissä on käytävä ja samalla yritettävä harjoitella sekä palautua maksimaalisesti.

Merja Korpela heitti todella hankalissa oloissa moukaria 63,71 ja jäi finaalipaikasta 3,5 metriä. Sijoitus oli 18, tilastosijoitus 21. Korpela itse ihmetteli heikkoa esitystään, mutta kyllä tämän päivän oloissa moni muukin jäi metritolkulla kauden parhaistaan.

Paljon puhutaan suomalaisen kestävyysjuoksun surkeasta tilasta, mutta ilmiö on pikemminkin yleiseurooppalainen. Sen osoitti 10 000 metrin finaali. Vain kymmenen miestä alitti 29 minuuttia ja heistäkin puolet on sellaisia, joilla on afrikkalaiset sukujuuret. Sekin selvisi, että Mo Farah ei ole sellaisessa superkunnossa kuin aikaisempina vuosina. Hän joutui tekemään täyden työn voittonsa eteen. Itseäni ilahdutti romuluisen työn sankarin Andy Vernonin nousu lopussa hopealle ohitse Turkin Ali Kayan (aka Stephen Kiprotich, Kenia) Jos ei tämä matka oikein suomalaisilla juuri nyt kulje, paljon kovempaa eivät mene Euroopassa muutkaan aivan kärkitasoa laskematta. Mukana oli kaksi norjalaista ja kaksi ruotsalaista, Pohjolan paras oli Norjan Sondre Nordstadt Moen sijoituttuaan yhdeksänneksi ajalla 28.50,53. Ruotsin Mikael Ekwall viipyi päälle puolen tunnin.

Myös huomenna Zürichissa on mielenkiintoinen suomalaispäivä, kun keihäsmiehet heittävät karsintansa, Minna Nikkanen hyppää seipään finaalissa ja Jukka Keskisalo sekä Janne Ukonmaanaho kirmaavat 3000 metrin esteiden loppukilpailussa.

 

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 12 kommenttia

Loistava EM-avaus suomalaisilta

Monesti manataan sitä, että suomalaiset eivät pysty arvokisoissa venymään ennätyksiinsä. Kun Zürichin EM-kilpailuja oli käyty tunti ja 45 minuuttia, oli nähty jo kolme suomalaisen juoksijan tekemää ennätystä.

Juoksulajien nousu Suomessa on ollut nähtävissä jo muutaman vuoden. Nyt korjattiin hedelmiä, kun sekä 400 metrin aiturit Oskari Mörö ja Jussi Kanervo että Hanna-Maari Latvala 100 metrillä tinttasivat ennätyksensä heti kättelyssä. Päivä oli suomalaisittain muutenkin mainio. Aina puhutaan siitä, kuinka avauspäivän suoritustaso vaikuttaa koko joukkueen vireystilaan. Nyt ei pitäisi ainakaan siitä jäädä kiinni. Kun vielä Jukka Keskisalo ja Janne Ukonmaanaho menivät estefinaaliin, oli aamupäivä suomalaiselta juoksu-urheilulta suorastaan erinomainen. Hautajaiset seis, vainaja puuttuu.

400 metrin aidoissa Möröstä tuli kahdeksas suomalainen 50 sekunnin alittaja, kun hän nappasi suoran välieräpaikan ajalla 49,97. Kanervo aloitti oman eränsä hurjalla vauhdilla ja kanttasi hiukan lopussa, silti tuli 0,32 sekunnin parannus omaan ennätykseen komealla ajalla 50,35 ja välieräpaikka ajan perusteella. Kun huomioidaan, että Kanervo kävi keväällä läpi Yhdysvalloissa rajun kilpailurumban, joka päättyi kesäkuun puoliväliin, oli suoritus aivan fantastinen. Kaverit olivat kisatilastossa sijoilla 22 ja 26, alkuerissä 13 ja 18, loistavaa arvokisavenymistä molemmilta. Näistä 21-vuotiaista nuorukaisista kuulemme taatusti vielä paljon.

Hanna-Maari Latvala teki 100 metrin alkuerässä ennätyksensä 11,30 nollatuulessa ja välieräpaikka oli selvä. Myötätuulta taakse ja teknisesti hiukan onnistuneempi startti, niin 11,20 rajapyykki on näissä kilpailuissa hyvin lähellä rikkoutua. Latvala oli alkuerien 10:nnneksi paras, joten finaalipaikka on onnistuneella juoksulla täyttä realismia.

3000 metrin esteissä Keskisalo juoksi jälleen kerran taktisesti loistojuoksun ja meni suoraan erästä finaaliin. Miehen viimeisen kierroksen askelluksessa oli tuttua menemisen makua. Ukonmaanaho tarkkaili omassa erässään tilannetta ja laski sekunteja, lopulta 8.36,44 riitti finaaliin noin sekunnin erolla. Keskisalo oli kisatilaston 19:s ja Ukonmaanaho 21:s, joten jälleen nähtiin monen mielestä niin kovin harvinaista suomalaista arvokisavenymistä.

Minna Nikkanen oli seipään karsinnassa erittäin vakuuttava, hyppääminen on nyt todella hyvin uomissaan ja finaalista voi odottaa ilman muuta uutta SE-tulosta ja erinomaista sijoitusta. Sen sijaan Aleksi Tammentien kolmiloikkakarsinta meni täysin vihkoon: kaksi yliastuttua ja kolmas kaukaa lankun takaa 15,83. Viikko sitten Kalevan kisoissa tehty tulos 16,55 olisi riittänyt finaaliin.

21-vuotias Arttu Kangas aloitti kuulan karsinnan todella varovaisesti, mutta kolmannella meni sentään 19,07. Hän on työntänyt tällä kaudella kuudessa kilpailussa paremmin ja viidessä heikommin, joten aamukarsinnaksi nuoren miehen esitys oli koko lailla odotettu. Tilastoissa Kangas oli 22:s, kilpailussa 21:s.

Oona Sormunen heitti ensimmäisellään 51,46, kaksi seuraavaa olivat yliastuttuja 45-metrisiä. Hän on 22-vuotiaiden EM-pronssimitalisti ja nämä olivat kolmannet aikuisten arvokisat. Suoritus oli kyllä karmaisevan huono. Sormunen heitti tällaisia kaaria jo 16-vuotiaana yhdeksän vuotta sitten. Kehitys on ollut hiukan tahmeaa, vaikka viime vuonna 60 metriä menikin rikki. Oikealle kehitysuralle olisi päästävä nopeasti takaisin. Kehtaakohan kukaan koskaan kysyä, onko Seppo Räty sittenkään oikea mies tämän naisen valmentajaksi?

Suomalainen media on hehkuttanut naisten pika-aitojen suomalaistasoa pitkin vuotta ja hypetys on mennyt paikoitellen jo pahasti yli. Faktaa kuitenkin on, että Nooralotta Nezirin kisatilaston sijoitus oli 16:s. Nyt kun lopputulos oli 18:s, se koettiin valtavaksi pettymykseksi ja osa sohvillaan röyhtäilevistä porsaista alkoi huudella jo turisteistakin. Ida Aidanpään tilastosija oli 25 ja loppusijoitus 24, Matilda Bogdanoffin vastaavat 27 ja 30. Mistähän näkökulmasta tämä oli valtaisa pettymys? Toki Nezirin juoksu oli karmeaa puristamista, eikä onnistunut teknisesti lainkaan, joten paljon parempaan olisi kyllä varaa. Harmi, sillä kuusi sadasosaa parempi aika olisi 16 juoksijan välierään riittänyt.

Avauspäivän aamusessio oli joka tapauksessa suomalaisittain oikein positiivinen. Illalla tulessa ovat vielä Katri Mustola 400 metrillä ja Eetu Rantala 100 metrillä. Pala realismia nojatuolikriitikoille: Mustolan tilastosijoitus ajalla 53,20 on 23:s, 16 menee välieriin. Tilastoissa 16:nnen aika on sekunnin parempi kuin Mustolalla. Rantalan 10,30 riittää porukassa jaettuun tilastosijaan 23. Satasella välieriin menee 24 ukkoa, joten nappionnistumisella mahdollisuuksia on.

Tallennettu kategorioihin EM-Zürich, Yleisurheilu | 16 kommenttia

Katri Mustola – yleisurheilukauden sensaatio

Monen leuka loksahti, kun 22-vuotias Katri Mustola juoksi Kalevan kisoissa huikean ratakierroksen 53,20 ja rikkoi samalla EM-rajan. Mustolan tarina on erittäin mielenkiintoinen.

400 metrin juoksijan yksi tärkeistä ominaisuuksista on happokestävyys. Moni nelkun menijä tilttaa happoja kehoonsa pari kertaa viikossa, osa jopa lähes läpi vuoden. Mustola on tehnyt kaiken toisin. Hapottaminen tapahtuu kilpailuissa, muuten harjoittelu muistuttaa enemmän kestävyysjuoksijan harjoittelua.

Käydään kuitenkin ensin läpi nuoren naisen poikkeuksellinen tie Zürichin kisakoneeseen. Hän oli 15-vuotiaana 300 metrillä ikäluokan SM-kakkonen ja vuotta myöhemmin samalla matkalla kolmonen. Lahjakas, mutta ei mitenkään silmiinpistävällä tavalla. Sitten kehitys pysähtyi ja palavin into kilpaurheiluun katosi. Vuonna 2010 hän juoksi 18-vuotiaana ratakierroksen 59,81, kahden seuraavan vuoden aikana kilpailut jäivät väliin ja moni uskoi hänen lopettaneen. Parin vuoden sairastelukierre esti harjoittelun ja Mustola päätti keskittyä opintoihin. Kun terveysongelmat hellittivät, pääsi Mustola viime kesänä jälleen kilpailemaan, tosin vain kahdesti: 400m 59,52 ja 800m 2.30,87. Mustola luki lääkiksen pääsykokeisiin ja istui kuusi tuntia päivässä kaupan kassalla töissä. Harjoittelusta ei oikein tullut mitään. Kun opiskelupaikka varmistui, oli jälleen aikaa ja henkistäkin tilaa keskittyä urheilemiseen. Tänä kesänä hän päätti valmentajaisänsä Tuomon kanssa myös jättää työnteon kokonaan ja katsoa vielä kerran, mihin hauis juoksuradalla riittää. Tavoitteena oli selviytyä Kalevan kisoihin eli juosta alle tulosrajan 58,00. Hallikauden yksi kokeilu sujui 59,00, mutta tavoite saavutettiin heti kesän ensimmäisessä kilpailussa, kun Seinäjoella syntyi jo toukokuussa aika 57,77. Viikkoa myöhemmin kotikentällä Kalajoella meni 56,42. Jämsän karnevaaleilla kesäkuun lopussa kulki jo 55,36, mikä toi paikan 4x400 metrin EM-rajaa Belgiaan metsästämään lähteneeseen joukkueeseen. Siellä Mustola juoksi osuutensa 53,2 ja oli joukkueen nopein juoksija! Jo tuolloin paikanpäällä kilpailua seuranneet valmentajat alkoivat aavistella, mitä oli vielä tulossa.

Viikkoa ennen Kalevan kisoja ennätys parani 22-vuotiaiden PM-kilpailussa Kööpenhaminassa aikaan 54,59 ja tuliaisina oli mestaruus. Ja Kuopiossa taululle lyötiin jo aika 53,20. Kahdessa kuukaudessa ennätys tuli alas 4,57 sekuntia. Sitä voi pitää melkoisena sensaationa. Ja nyt Mustola – josta kukaan ei ollut kuullut moneen vuoteen – juoksee EM-Zürichissa henkilökohtaisen 400 metriä sekä 4x400 metrin viestin. Täydellinen tuhkimotarina.

Mustolan harjoittelu on mielenkiintoista. Esimerkiksi viime talvena hän juoksi radalla pimeässä 1000 metrin vetoja, isä Tuomo kuljetti taskulampun valokiilaa pitkin rataa, että Katri näki, koska pitää kääntyä. Hän hiihtää talvella paljon ja tekee pitkiäkin juoksulenkkejä. Harjoittelu koostuu enimmäkseen rennoista määräintervallivauhtisista harjoituksista, joiden päälle juostaan ehkä muutama lyhyempi ja terävämpi veto tuolloin tällöin. Maitohappokylpyjä hän ei harrasta kilpailujen ulkopuolella. Kevään kovimmat harjoitukset olivat ylämäkivetojen ja mäkiloikkien yhdistelmiä. Lähes kaikki suomalaiset 400 metrin juoksijat harjoittelevat hyvin eri tavalla: voimaa, maksiminopeutta ja hapotusta tasaisin väliajoin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ei ole olemassa yhtä valmennuksellista peruskaavaa menestykseen, vaan hyvinkin erilaisella tulokulmalla kaikki on mahdollista.

Katri Mustola nousi ajallaan Suomen kaikkien aikojen listalla sijalle 10.  Viimeksi ulkoradalla suomalaisnainen on juossut kovempaa tasan 10 vuotta sitten, kun Kirsi Mykkänen paineli 52,27. Sisäradalla Ella Räsänen juoksi tosin vuonna 2013 ajan 52,37. Mustolan maksiminopeuden tasosta ei ole tänä kesänä juuri viitteitä saatu, sillä hän ei ole päässyt juoksemaan optimaalisessa tilassa 100 ja 200 metriä kertaakaan. Heinäkuussa kakkonen kulki +2,7 myötäisessä 24,77. Päästäkseen ratakierroksella vielä kovempaa, olisi Mustolan pystyttävä pudottamaan 200 metrin ajastaan ainakin sekunti, mieluusti puolitoista. Siksi mieleen hiipii väkisinkin ajatus siitä, että tulevaisuuden päämatka voisi hänen harjoitustaustallaan hyvinkin olla 800 metriä. Hän olisi ominaisuuksiltaan pitkästä aikaa suomalainen, jolla olisi kaikki ominaisuudet alittaa kahden minuutin maaginen rajapyykki. Mutta katsotaan nyt ensin, mitä lukee tilastoissa 400 metrin kohdalla, kun tämä kausi saadaan päätökseen. Toistaiseksi Mustola on parantanut tulostaan joka ikisessä kilpailussa, vieläkö sama tahti jatkuu?

 

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 9 kommenttia

Kalevan kisoissa kovat panokset

Kuopion Kalevan kisat on viimeinen näyttöpaikka Zürichin EM-kilpailuihin. Monella urheilijalla on vielä paljon pelissä ja kun sääennuste on loistava, luvassa on fantastinen kisaviikonloppu.

Toistaiseksi EM-joukkueeseen on nimetty 22 urheilijaa, mutta määrä tulee kasvamaan reippaasti.

Miesten keihäs on toki valintojen näkökulmasta herkullisin. Tero Pitkämäki on jo valittu, loput kaksi valitaan suoraan tulosten perusteella kolmikosta Antti Ruuskanen, Ari Mannio, Lassi Etelätalo. Ratkaisu on tismalleen oikea, koska eri kisoissa heitettyjä tuloksia on hankala verrata. Yksi on heittänyt vastatuulessa, toinen myötäisessä, joku avoimella kentällä, toinen stadionilla. Nyt kaikilla on samat olosuhteet ja päivän kunto ratkaisee. Ja kun Etelätalo on pystynyt heittämään vasta yhden kilpailun, jossa Mannio ja Ruuskanen eivät olleet mukana, on nyt sorvattu ratkaisu tässä tilanteessa oikeudenmukaisin mahdollinen. Kaksi kovakuntoisinta ja parhaiten valintapainetta kestävää heittäjää saa lipun kouraansa.

Miesten pikamatkoilla Ville Myllymäki tarvitsee 100 metrillä 0,05 sekunnin petrauksen ennätykseensä noustakseen viestin lisäksi henkilökohtaisiin lajeihin mukaan. 200 metrillä Samuli Samuelssonin pitäisi parantaa 0,2 sekuntia ja Eetu Rantalan 0,25 alittaakseen rajan. Samuelssonilla on tosin allaan raskas reissu nuorten MM-kilpailuihin Oregoniin, joten tilanne ei ole aikaerorasituksineen paras mahdollinen. Rantala juoksi viime viikonloppuna 22-vuotiaiden PM-kisoissa -1,7 vastatuulessa 21,35, joten otollisessa tuulessa raja olisi tehtävissä. Tosin alla on sunnuntaina jo 100 metrin alkuerä ja finaali sekä 200 metrin alkuerä, joten tiukkaa tekee.

Miesten pika-aidoissa Elmo Lakalta odotetaan 0,13 sekunnin parannusta, jolloin Suomi saisi ainakin kaksi miestä mukaan. Pitkissä aidoissa Petteri Monnin pitäisi likistää kauden parhaastaan 31 sadasosaa kiilatakseen koneeseen Jussi Kanervon ja Oskari Mörön seuraksi. On todella mielenkiintoista nähdä, kuinka kovan jenkkirumban keväällä läpikäynyt Kanervo Kuopiossa juoksee. Hän on ilmoittautunut molemmille aitamatkoille ja taskussa on jo ajat 13,88 ja 50,67, jotka molemmat riittävät kisalippuun.

Miesten pituuden tilanne on melko erikoinen. Tähän lajiin odotettiin varmimmin kolmea EM-edustajaa, mutta yhtäkään rajan tehnyttä hyppääjää ei vielä ole näkynyt. Eero Haapala loukkaantui, Roni Ollikainen ei ole puolikuntoisena juuri hypännyt ja Tommi Evilän tekniikka on ollut pahasti hukassa koko alkukauden. Lähinnä kisarajaa (795) on tällä hetkellä yllättäen nuori Kristian Pulli, joka hyppäsi viikonloppuna Kööpenhaminassa 789. Arttu Halmela on hypännyt 787 ja Henri Väyrynen +2,3 tuulessa 805. Ollikainen hyppäsi keväällä Yhdysvalloissa 785. Tarjokkaita siis löytyy ja todennäköisesti myös erinomaiset olosuhteet, joten kaikki on mahdollista edelleen, jopa täysi joukkue. Korkeuden raja on 226, minkä Osku Torro teki viime kaudella. Tänä kesänä on mennyt 220, Jussi Viita on hypännyt 223. Onnistuessaan molemmilla on mahdollisuuksia rajan ylittämiseen.

Kuulassa Arttu Kangas on ylittänyt rajan 19,70 neljällä sentillä, mutta SUL:n mukaan liian pienissä kilpailussa. Jos raja ei Kuopiossa mene, on tilanne erikoinen. Itse en oikein ymmärrä, mitä väliä on, millaisissa kilpailuissa tulos tehdään. Kiekossa Jouni Waldenilta uupuu rajasta 62,30 vaivaiset 35 senttiä. Mukava vastatuuli avittaisi mahdollisesti Waldeninkin Zürichiin.

20 kilometrin kävelyssä nuorelta Aleksi Ojalalta puuttuu 9 sekuntia rajasta 1.26,30. Jarkko Kinnusen ja Aku Partasen vetoavulla saattaa hyvinkin onnistua.

Naisten pikamatkoilla Hanna-Maari Latvalan ja viestijoukkueen lisäksi on hankala saada muita mukaan. 100 metrin raja on 11,60, viime kesän nuorten EM-viitonen Milja Thureson on juossut 11,74 ja loukkaantumisestaan vasta kuntoutuva Maria Räsänen 11,80. Aivan nappiolot ja pienen pieniä saumoja on. Ella Räsäsen 400 metrin kisamatkan metsästys taisi loppua viime viikonlopun pahaan selkäkramppiin Kööpenhaminan PM-kilpailuissa. Jos hän ei pysty Zürichiin lähtemään, vedetään vessasta samalla alas jo kisapaikan lunastanut naisten pitkän viestin joukkue, joten tilanne on samalla sekä hankala että harmillinen.

400 metrin aidoissa nousukuntoinen Anniina Laitinen pääsi viime viikonloppuna jo 16 sadasosan päähän rajasta 57,90, joten mahdollisuuksia on. Esteissä Sandra Eriksson on jo valittu ja Johanna Lehtinen alitti rajan (9.55) kevyesti Joensuussa. Camilla Richardsson ja Minttu Hukka ovat tilastoissa vain reilun sekunnin päässä rajasta. Hukallakin on tosin takana reissu Oregonin MM-kisoihin ja siellä pahasti epäonnistunut finaalijuoksu, joten tasaisesti tällä kaudella juossut Richardsson lienee lähempänä rajaa Kuopiossa. Vetoapua on ainakin tarjolla.

Korkeuden raja on 190. Linda Sandblom hyppäsi vuosi sitten 189, mutta tällä kaudella paras on vain 185. Saman ovat hypänneet Heta Tuuri, Mari Sepänmaa ja Elina Kakko, Laura Rautanen on heistä sentin päässä. Hiukan on sellainen fiilis, että viiden sentin parantaminen on kaikille liikaa.

Keihäässä Heidi Nokelainen yllätti Joensuussa nakkaamalla 57,28, mikä jää rajasta vain 12 senttiä. Oona Sormunen on jo valittu ja Sanni Utriainen ei pysty edelleenkään heittämään. Kuopiossa nähdään, oliko Nokelaisen huippuheitto vain yksittäinen lipsahdus.

Jos joku tämän listauksen ulkopuolelta EM-kisoihin pääsee, on kyse melkoisesta jymypaukusta. Toki isotkin yllätykset ovat tervetulleita, mutta tässä vaiheessa kautta kovin epätodennäköisiä. 22 urheilijaa on siis jo valittu, yhteensä 29 on tänä kesänä rajan tehnyt. Lisäksi laskujeni mukaan noin 15 lähellä rajaa olevalla urheilijalla on mahdollisuus se Kuopiossa tehdä. Sääennuste on aurinkoinen ja lämmin, joten otollisempaa paikkaa ei juuri tule. Normaalin onnistumisprosentin mukaan näistä 15 urheilijasta 5-7 tulee rajan rikkomaan, mutta toivotaan lisäksi muutamaa muutakin. Näin Suomen joukkueessa olisi viestijuoksijat mukaan lukien yli 40 urheilijaa, mikä olisi erinomainen määrä.

Koska kaikenlainen arvailu ja ennustelu on aina paikallaan, heitän tässä oman arvioni siitä, ketkä tulevat tulevana viikonloppuna EM-rajan rikkomaan: Eetu Rantala 200m (raja 20,95), Petteri Monni 400m aidat (51,10), Jussi Viita korkeus (226), Arttu kangas kuula (19,70), Kristian Pulli ja Henri Väyrynen pituus (795), Jouni Walden kiekko (62,30), Camilla Richardsson 3000m esteet (9.55) ja Anniina Laitinen 400m aidat (57,90). Viikonloppuna nähdään, osuvatko ennusteet kohdilleen likimainkaan vai tekevätkö uusia rajoja aivan muut urheilijat. Ai niin, sitten vielä se Pitkämäen lisäksi Zürichiin lähtevä keihäskaksikko: Antti Ruuskanen ja Lassi Etelätalo.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 19 kommenttia