Välineurheilun armottomuus

Hiihto on paitsi olosuhde- myös välineurheilua. Tämän koki karvaasti MM-kilpailujen päälajissaan 50 kilometrillä Sami Jauhojärvi.

Jauhojärvi alkoi jäädä jo alussa ihmeellisen kauas kärjestä ja pian nähtiin, ettei suksissa ollut pitoa lainkaan. Peli oli pelattu jo kättelyssä: kuuden kilometrin kohdalla hän oli kärjestä 23 sekuntia, 13 kilometrin kohdalla jo 1.13. On mahdoton samaistua siihen valtavan tuskan ja potutuksen määrään, mitä urheilija taatusti tällaisella hetkellä kokee. Kaikki on tehty yhtä vuoden pääkilpailua varten ja sen ehdoilla, mutta kun tärkein hetki koittaa, pettää kalusto. Turhautumisen määrän on oltava valtava. Nostan isosti hattua Lapin miehelle, joka kaikesta huolimatta sinnitteli matkan perille ja jaksoi vielä tosissaan yrittää ja nostaa sijoitustaan loppua kohti. Maalissa Jauhojärvi oli 29:s, ero keulaan 3.17. Vaikka hän itse höpötteli kohteliaasti YLE:n haastattelussa suksiaan syyttelemättä, en noita puheita usko hetkeäkään. Se oli vain herrasmiehen puhetta.

Lunta satoi koko ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Keli oli taatusti huoltojoukoille hankalin mahdollinen. Paljon olen itsekin puhunut sen puolesta, että tämä kuninkuusmatka hiihdettäisiin väliaikalähdöllä, mutta ei tämäkään kisamuoto suksenvaihtoineen päivineen ihan umpisurkea ole. Tosin nyt kärkisakissa hiihti noin 30 ukkoa hyvin pitkään. Irtiottoja ei juuri nähty, koska lunta tuli koko ajan.

Jos Jauhojärven kalusto tänään pettikin, toisin oli onneksi Matti Heikkisen kohdalla. Eipä olisi millään uskonut, että umpimurheellisen viestin jälkeen Heikkinen keikkuisi 46 kilometriä kärkisijoilla. Tämä on erinomainen osoitus siitä, mikä välineiden merkitys nykypäivänä on, kun perinteisillä pakkaskeleillä ei enää juuri arvokisoja hiihdetä. Omalla tavallaan se on todella suuri sääli. Tiedämmekö enää, kuka oli kilpailun kovakuntoisin urheilija? Emme ainakaan silloin, kun hiihdetään tällaisilla keleillä, mistä Falunissa ja vuosi sitten Sotshissa pahimmillaan. Heikkinen kesti kärkiporukassa tänään juuri tuon 46 kilometriä, mutta sitten oli annettava periksi. Iso käsi silti hänelle, valtavat pettymykset kokenut mies lähti mukaan omien sanojensa mukaan kunnioituksesta huoltoryhmälle. Pitkään hän tappeli hienosti, mutta lopussa tuli noutaja. Maalissa Heikkinen oli 20:s. Viimeisellä viidellä kilometrillä hän jäi kärkeen lähes kaksi minuuttia. Ja kun miestä kannettiin pois maalialueelta, kaikki näkivät, että taju oli yhtä vaille kankaalla.

Kilpailussa oli muutamia mielenkiintoisia nyansseja. Stadionalueella 30 kilometrin kohdalla kotiyleisön edessä hiihtävä Johan Olsson iski. Mutta hetkeä myöhemmin tahti laantui ja kisa meni lähes farssiksi. Kanadan Ivan Babikov käveli aikansa kärkipaikalla, eikä kenelläkään ollut haluja hiihtää lainkaan. Kaikki massakirin ja Petter Northugin maailmanmestaruuden ennusmerkit olivat ilmassa. Myös Northug suorastaan laahusti ladulla ja vilkutteli yleisölle. Melkoista pelleilyä – mutta jos ei kukaan halua iskeä, minkäs teet. Ja mössöisiin latuihin nähden se oli jopa ymmärrettävää. Vaikka nämä massahiihtelyt omalla tavallaan murheellista katsottavaa ovatkin, jännitys piilee siinä, kuka tekee ratkaisuja ja missä kohdassa. Ja ketkä pystyvät silloin seuraamaan.

Ruotsalaisveteraani Anders Södergren teki ratkaisun noin 36 kilometrin kohdalla. Ero oli välillä jo 20 sekuntia, mutta monta kilometriä ei ruotsalaisen veto kestänyt. Sitä olisi voinut hyvällä syyllä toivoa, sillä isoista terveysmurheista kärsinyt pitkän uran tehnyt Södergren olisi ollut jotenkin mahtavaa nähdä voittajana kotiyleisönsä edessä. Kun hänet ajettiin 40 kilometrin kohdalla kiinni, oli selvää, ettei hän tänään juhli. Kirimiesten näytös tästä tulisi.

Viimeiselle vitoselle mielenkiintoa toi se, että kärkiporukasta ainoastaan tshekkikonkarilla Lukas Bauerilla oli 45 kilometrin kohdalla vielä mahdollisuus vaihtaa suksia ja niin hän tekikin. Jos hänen viimeinen suksiparinsa olisi loistava, 37-vuotias hiihtäjä voisi tällä taktisella vedolla jopa voittaa, vaikka miehen edellisestä arvokisamitalista on aikaa jo viisi vuotta, eikä hän totisesti joukon kovimpiin kirimiehiin kuulu. Bauer vaihtoi sukset, hiihti muut saman tien kiinni ja paineli keulaan hiillostamaan. Hiillostus kesti loppusuoralle asti, mutta kas kummaa, välillä jo vaikeuksissa ollut Petter Northug hiipi juuri oikeilla hetkillä oikeista raoista hienoilla taktisilla ratkaisuilla kärjen tuntumaan. Ja kas kas, loppusuoralla hän oli taas kerran vahvin. Kilpailun hienoin tarina oli kuitenkin konkari Lukas Bauerin venyminen hopealle.

Tässä olivat nämä MM-kilpailut. Sotshin menestyksen jälkeen suomalaismiesten suoritukset jäivät vaisuiksi. Henkilökohtaisilla matkoilla suomalaisten mieshiihtäjien sijoitukset olivat näissä kilpailuissa 9, 10, 16, 20, 21, 22, 22, 22, 23, 25, 26, 26, 29, 34 ja 38. Numerorimpsu on aika murheellinen. Kuka olisi uskonut ennen kisoja, että Ristomatti Hakola on Suomen korkeimmalle sijoittunut mieshiihtäjä näissä kilpailuissa? Iso työ on nousta huipulle kahdessa vuodessa, silloin hiihdetään seuraavat arvokisat Salpausselällä. Paljon on töitä tehtävänä.

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 22 kommenttia

Huikaiseva Johaug

Naisten 30 kilometrin yhteislähtö oli mielenkiintoinen, vaikka Therese Johaug menikin tyystin omia menojaan jo kirkkaasti ennen puoliväliä. Johaug oli tänään kuin eri planeetalta kaikkiin muihin nähden.

Keijukaisenkevyen norjalaistikkaajan meno oli jälleen kerran huikeaa katsottavaa. Johaug jätti kakkoseksi lopulta hiihtänyttä Marit Björgeniä lopulta 52 sekuntia, mutta varaa olisi ollut todennäköisesti isompaankin eroon. Johaug on vasta 26-vuotias, takanreunuksella on arvokisoista jo kahdeksan kultaa, kaksi hopeaa ja neljä pronssia.

Muista mitaleista käytiin todella tiukkaa kamppailua ja mikä ilahduttavinta, Kerttu Niskanen ja Aino-Kaisa Saarinen olivat siinä kamppailussa mukana. Suomalaiset eivät vaihtaneet suksia puolimatkassa ja he pääsivät Björgeniltä, Charlotte Kallalta, Heidi Wengiltä ja Sophia Bleckurilta 10 sekuntia karkuun. Björgen ajoi kuitenkin suomalaiset kiinni ja meni saman tien ohi. Vain Niskanen pystyi enää seuraamaan. Pian Björgen karisti Niskasen, Saarinen putosi ja pronssista jäivät tappelemaan Niskanen, Bleckur, Weng ja kertaalleen jo pudonnut, mutta uudelleen piristynyt Kalla. Viimeisen viiden kilometrin kierroksella Kalla repäisi ja ratkaisi mitalitaistelun edukseen. Niskanen teki erittäin hyvän suorituksen ja oli hienosti neljäs. Pientä jossittelua kuitenkin jäi. Olisiko kannattanut vaihtaa sukset 20 kilometrin kohdalla? Ja olisiko kannattanut jättää se vapaa 10 kilometriä hiihtämättä, että voimia olisi jäänyt tähän päätöslajiin hiukan enemmän? No, jossittelu on toisaalta turhaa, koska emme voi koskaan tietää, mitä yhden matkan väliin jättäminen tai suksien vaihto tänään olisi käytännössä tarkoittanut. Mitali jäi nyt 24 sekunnin päähän. Johaugista Niskanen jäi 1.55.

Niskasen takana Aino-Kaisa Saarinen oli lopulta seitsemäs eli hyvä suoritus häneltä, eroa voittajaan tuli lopulta 2.45. Riitta-Liisa Roponen ja Anne Kyllönen olivat pieniä pettymyksiä, Roposen sija oli 18., ero kärkeen 4.29, Kyllönen oli 21:s, ero keulaan 5.17.

Naisten hiihdot on täällä nyt hiihdetty. Viestipronssin lisäksi henkilökohtaiset sijoitukset olivat 4, 4, 7, 7, 8, 8, 15, 18, 18, 19, 20, 20, 21, 22, 23 ja 34. Sijat kympin joukkoon toivat Kerttu Niskanen x 4, Aino Kaisa Saarinen ja Riitta Liisa Roponen kerran. Muun porukan paras sija oli siis 15. Naishiihdon nykymaajoukkueen takana ei näy isoja lupauksia, joten kun Saarisella ja Roposella on molemmilla ikää 36 vuotta, eivät he enää monta vuotta Suomea kannattele. Nytkin tämä konkarikaksikko oli esimerkiksi viestimitalin saavuttamisessa aivan olennainen lenkki. Onneksi meillä on sentään Kerttu Niskanen, enkä jaksa uskoa, että Krista Pärmäkosken heikko kausi saisi ensi vuonna jatkoa, kyllä hänellä edelleen valtava potentiaali on kropassaan. Uusiutumista silti kaivataan, mutta se tullee tapahtumaan vasta Lahden MM-kisojen 2017 jälkeen. Ketä uudet sankarit ovat ja kuinka heistä koulitaan tulevina vuosina mitat täyttäviä kansainvälisiä hiihtäjiä?

Yhdistetyssä hiihdettiin tänään parisprintti. Ei ihan luonteva kilpailumuoto mielestäni yhdistettyyn. Vain 24 hyppyä mäestä oli melkoinen tynkäkilpailu. Hiihto-osuus ei tosin ollut yhtään hullumpaa seurattavaa, sillä kilpailu oli jännittävä. Suomi lähti kuudentena ladulle, mutta Ilkka Herola ja Jim Härtull hiihtivät todella hienosti ja viimeiseen vaihtoon Herola toi Suomen peräti neljäntenä. Härtull hiihti ankkuripätkän upeasti ja Suomi oli maalissa neljäs, mikä oli ehdottomasti yläkanttiin. Taakse jäivät mm Italia, Japani ja Itävalta. Suomen kaksikko hiihti kilpailun läpi 15 sekuntia nopeammin kuin voittaja Ranska! Vaikka ero pronssiin oli 45 sekuntia, oli suoritus erittäin hyvä ja tärkeä positiivinen potku suomalaisen yhdistetyn hiihdon tulevaisuudelle.

Myös taistelu voitosta oli hieno, kun Saksa ajoi Ranskan kiinni viimeisessä ylämäessä. Loppukirissä Jason Lamy Chappuis pystyi kuitenkin rypistämään paremmin ja vei Ranskan mestariksi ennen Saksaa ja Johannes Rydzekiä.

Mäkihypyn joukkuekilpailu on ollut yleensä yksi odotetuimmista suomalaisnäkökulmasta. Nyt odotukset ennen kilpailua olivat lähes nollissa. Suurmäen henkilökohtaisen kisan pisteynnäyksellä Suomi tulisi taistelemaan sijoista 8-10. Kun kahdeksan parasta meni toiselle kierrokselle, oli tavoite juuri ja juuri realistinen. Valitettavasti ainoastaan Jarkko Määttä onnistui, Lauri Asikainen, Ville Larinto ja Janne Ahonen epäonnistuivat kaikki raskaasti ja toinen kierros jäi haaveeksi. Taakse jäivät Sveitsi, Italia, Korea ja Ruotsi, joten hurrattavaa ei jäänyt. Vaikka suomalaisista kolme epäonnistuikin, silti toisen kierroksen paikka jäi ainoastaan muutaman pisteen päähän. Yhteenvetona Falunin kilpailut sujuivat mäkimieheltä rankasti alakanttiin.

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 18 kommenttia

Paperipussijuoma ei antanut siipiä

Miesten 4 x 10 kilometrin viesti sujui Suomelta suunnitelman mukaan tasan avausosuuden. Toisella osuudella Iivo Niskasen hiihto ei kulkenut lainkaan ja eroa mitalisijoille tuli jo paljon. Kolmannella osuudella Matti Heikkisen meno oli tahmaista ja Suomen peli oli pelattu, tuloksena vaisu kahdeksas sija.

1. osuus

Mitenkähän tässä käy? Mitaliodotuksiakin on, mutta sijat 4-6 ehkä kuitenkin enemmän realismia. Sami Jauhojärvi on ollut hiukan ailahteleva ja treenisyksy meni sairastelun vuoksi hiukan pieleen. Mitä jos eroa tulee jo avausosuudella? Silloin koko viesti on pilalla. Toisaalta, Jauhojärvi on aina ollut hyvä viesteissä, miksi ei olisi nytkin?

Miesten viestin avausosuus meni alkuun melkoiseksi hiihtelyksi. Lunta ripsutteli koko ajan, eikä kenelläkään ollut isoja haluja lähteä rykimään karkuun. Osuuden puolivälissä nipussa oli vielä 15 joukkuetta, esimerkiksi Viro, Puola ja Japani. Heti ensimmäisissä laskuissa kävi ilmi, että Sami Jauhojärven suksen luisto oli aivan suvereeni. Kuuden kilometrin kohdalla Ruotsin Daniel Richardson pisti pykälää silmään ja joukko alkoi harventua. 7,5 kilometrin kohdalla porukasta oli pudonnut viisi joukkuetta. Viimeisellä 2,5 kilometrin lenkillä joku iskisi varmasti, mutta kuka ja missä kohdassa? Sen teki Norjan Niklas Dyrhaug, mikä tarkoitti sitä, että yllättäen Ruotsin hieman sairastellut Daniel Richardson alkoi jäädä. Eroa tuli vaihtoon mennessä peräti 20,5 sekuntia. Alex Harvey oli osuuden ykkönen, Jauhojärvi erinomaisesti heti perässä. Jauhojärvi on ollut vuosien varrella todella vakuuttava viestihiihtäjä, eikä heikkoja osuuksia ole juuri nähty. Nytkin hän hoiti hommansa täydellisesti. Mies on kunnossa – kuten suksikin – mikä lupaa erittäin hyvää sunnuntain 50 kilometrille.

2. osuus

Jaahas, sitten lähtee Niskasen kukkopoika Iivo. Onko kunto kohdillaan, siitä ei ole saatu mitään varmuutta pitkiin aikoihin. Riski on olemassa, että Niskanen katkeaa. Varsinkin, jos lähtee repimään heti alkuun pitääkseen Ruotsin ja Ranskan takana. Hiukan hirvittää. Mutta onhan olympiasankari Iivo valtava taistelija, josko sittenkin?

Toinen osuus lähti todella mielenkiintoisista asetelmista. Norjan Didrik Tönseth ja Iivo Niskanen pyrkivät karkuun, takaa tulivat 20 sekunnin erolla Ruotsin 15 kilometrin maailmanmestari Johan Olsson sekä Ranskan saman matkan hopeamitalimies Maurice Manificat. Osuuden avauskierroksella (2,5km) Ruotsi ja Ranska saivat kärkiporukkaa kiinni seitsemän sekuntia, ero oli nyt 13,5 sekuntia. Kazakstan ja Saksa alkoivat jäädä kärkiporukasta, jossa olivat enää Suomi, Norja, Venäjä ja Kanada. Nopeasti putosi myös Kanada. Osuuden puolivälissä Ruotsi ja Ranska olivat ajaneet kärkikolmikon kiinni ja osuuden viimeiselle viitoselle viisikko Venäjä, Suomi, Norja, Ruotsi, Ranska lähti yhdessä. Mielenkiintoista oli nähdä, pystyisikö joku iskemään toisella puolikkaalla niin, että 20 sekunnin takamatkalta tulleet Olsson ja Manificat saataisiin uudelleen jäämään. Mutta ei, Olsson painoi saman tien keulaan ja vauhti kiristyi yhä. Iivo Niskasella näytti suksi lipsuvan ja hän joutui roikkumaan kärkiviisikon viimeisenä ja eroa muihin alkoi hiljakseen tulla. Kuinka kävisi viimeisellä kierroksella? Jos joku iskee, ei Iivo pysy kyydissä, sen verran hankalalta meno jo 6,5 kilometrin kohdalla näytti. Kierros ennen vaihtoa Olsson paahtoi keulassa urku auki, Niskanen oli 4,4 sekuntia perässä ja hiihto näytti hyvin hankalalta. Tähänkö tämä nyt kaatui? Niskanen alkoi jäädä valitettavasti koko ajan lisää. Ei ole miehen menossa sitä lentoa, mitä viime kaudella. Ei ole energiajuoma antanut siipiä. Olsson veti käsittämättömän osuuden ja lensi 20 sekunnin takamatkalta ylivoimaiseen johtoon. Ruotsi oli vaihdossa Ranskaa edellä kuusi sekuntia, Norjaan ero oli 14, Venäjään 32 ja Suomeen jo peräti 36 sekuntia. Niskanen jäi siis kympillä Olssonille liki minuutin.

3. osuus

No, onhan meillä Matti Heikkinen kolmososuudella. Jos se huippupäivä sattuisi? Vaikka Heikkinen onkin sanonut, että kunto jäi tammikuulle. Jos viestissä syntyisi se valtava hurmos? Pakko syttyä! Pronssiin eroa 22 sekuntia, ei ihan mahdoton vielä, mutta paha kylläkin.

Siellä se Heikkinen iskee, mutta ero ei kapene. Valitettavasti päinvastoin. 2,5 kilometrin kohdalla kärki on jo 45 sekunnin päässä, eikä Heikkisen meno näytä lainkaan lennokkaalta. Näkemiin mitali. Kärjessä Norjan Anders Glöörsen ajoi Ruotsin Marcus Hellnerin ja Ranskan Robin Duvillardin kiinni ennen puolimatkaa. Heikkinen sen sijaan kuukahti pahasti. Puolimatkassa ero kärkeen oli lisääntynyt vaihdosta jo 46 sekuntia lisää ja Sveitsin Jonas Baumann oli ajanut Heikkisen kiinni. Heikkisen suksi ei näyttänyt olevan lainkaan kunnossa, mutta ei ollut kyllä mieskään. Heikkiselle koko viestiosuus oli yhtä tuskien taivalta. Vaikka latua pidettiin todella helppona, ero kasvoi valtavasti koko ajan. Kolmannella kierroksella Sveitsin lisäksi Tshekki ja Italia ohittivat Suomen. Voi rähmä ja kerta kaikkiaan. Miten tämä näin voi mennä? Heikkinen putosi osuudellaan viidenneltä sijalta kahdeksanneksi, ihan perään olivat ilmestyneet jo Kazakstan ja Saksakin. Heikkinen jäi 10 kilometrillä ja helpolla ladulla keulasta lisää lähes kaksi minuuttia. Pliis YLE, älkää ottako Heikkistä edes haastatteluun kilpailun jälkeen. Jos otatte, laitan äänen pois. Norja, Ranska ja Ruotsi jättivät muut kolmososuudella lopullisesti.

4. osuus

No hiihtelyksi tämä meni sitten Ville Nousiaisen osalta. Jotenkin sitä toivoi, että Nousiainen olisi taistelussa mitaleista ankkurina, mutta nyt hän taistelee sijoista 8-10. Murheellinen tilanne.

Kärki lähti ankkuriosuudelle hiihdellen. Ranskan nuori ja kokematon Adrien Backscheider teki jo eroa Calle Halfvarssoniin ja Petter Northugiin, jotka jättäytyivät itsevarmasti ranskalaisesta välillä jo liki 10 sekunnin päähän. Ja tokihan he eron ottivat kiinni ja ratkaisu nähtiin vasta ihan lopussa. Loppusuoran fiilikset kotikatsomossa: hoida nyt Calle se Nortti! Mutta eipä tietenkään, kahdeksas peräkkäinen maailmanmestaruus Norjalle ja Northugin ero Halfvarssoniin oli 0,6 sekuntia. Yllättäjä Ranska vei pronssin, hieno hiihto heiltä. Nousiainen ohitti sentään vielä Tshekin ja tappeli loppukirissä sijasta seitsemän Saksan kanssa, takkiin tuli seitsemän sadasosaa. Mutta mitä väliä, kun tapellaan tällaisista sijoituksista. Ero Venäjän Jevgeni Beloviin oli vaihdossa 1.46, hän on mies, johon Nousiaisen kyytiä pystyi parhaiten vertaamaan, koska kärkikolmikko passaili, mutta Belovin piti iskeä takaa-ajoon maksimilla. Belov hiihti 22 sekuntia Nousiaista nopeammin, joten ihan ok suoritus.

Tällainen viestitarina tällä kertaa. Aika murheellinen esitys Suomelta. Kahdeksas sija ynnä muiden joukossa. Tämä viesti taisi kertoa sen, että sunnuntain 50 kilometrillä Sami Jauhojärvi on meidän ykköskorttimme. Iivo Niskasen meno ei vaikuttanut lainkaan siltä, että hän pystyisi olemaan lähelläkään kärkikahinoita. On Iivo ennenkin puskista yllättänyt, mutta syön hatullisen viimevuotista mämmiä, jos hän sunnuntaina niin tekee.

 

 

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 48 kommenttia

Mitali ja murheenkryynit

Naiset hiihtivät kokonaisuutena erinomaisen viestin Falunissa ja Suomen mitalitili aukesi. Vastaavasti suomalaisen mäkihypyn järkyttävä vajoama konkretisoitui jälleen suurmäen kilpailussa.

Naisten viesti oli jännittävä kamppailu, jossa mitalisijat ratkesivat kuitenkin uskomattoman aikaisin, kun Norja, Suomi ja Ruotsi karkasivat muilta jo toisella osuudella. Hienoa toki oli, että Suomi pysyi hopeataistelussa Ruotsin kanssa aivan loppuun saakka. Ennakkoon spekuloiden eron olisi pitänyt olla Ruotsiin jopa selkeämpi. Norja voitti puolella minuutilla Ruotsin ja Suomen, neljänneksi sijoittunut Yhdysvallat jäi Suomesta 1.19 minuuttia, kuudenneksi tullut Saksa 1.21 ja seitsemänneksi sijoittunut Venäjä peräti 2.09. Mitään hätää ei mitalin suhteen missään vaiheessa ollut. Erityisen ilahduttavaa oli se, että Suomen konkarit Aino-Kaisa Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen hiihtivät todella upeasti, mikä antaa odottaa kyllä Saarisen 30 kilometrin kilpailusta lauantaina aika paljon. Kerttu Niskanen oli todella kovassa paikassa, kun edessä oli Therese Johaug ja takaa hönki Charlotte Kalla. Kaikkensa Niskanen antoi ja taisteli heikolla suksellakin, mutta näiden supernaisten kyytiin hän ei tänään ehtinyt. Krista Pärmäkosken kausi on ollut todella vaikea, pronssimitali lämmittää varmasti todella paljon, vaikka ei hänen hiihtonsa tänäänkään erityisen helpolta näyttänyt. Mutta ei voi toki lähteä moittimaan, kun viestistä tuli näiden kisojen ensimmäinen suomalaismitali ja Ruotsikin pystyttiin ahdistamaan selkä seinää vasten. Papukaijamerkki.

Yhdistetyn ison mäen kilpailu oli todella tasainen. Puolen minuutin sisään lähti kahdeksan hiihtäjää ja minuutin sisään peräti 20. Yksi heistä oli ensi kertaa näiden kisojen mäessä onnistunut Ilkka Herola, joka pääsi matkaan sijalta 18, mutta vain 55 sekuntia kärjestä. Hiihto olikin kärkikolmikkoa lukuun ottamatta melkoista ruuhkaa. Kuten nämä yhdistetyn kilpailut tahtovat usein olla. On hyvä kysymys, miksi toinen henkilökohtaisista kilpailuista ei voisi olla se klassinen kaksi hyppyä mäestä ja 15 kilometrin hiihto? Tiedän, tylsää TV:n katsojille, väittävät FIS:n herrat ja rouvat. Itse kilpailu oli hieno ja jännittävä, missä mitaleista taisteltiin loppuun asti. Herolan rypistys ei riittänyt lopulta 16. sijaa korkeammalle, mutta jäipä suuhun näistä karkeloista hiukan parempi maku.

Suurmäen kilpailu on ollut iät ja ajat suomalaisille yksi MM-kilpailujen kohokohtia. Nykyisin on kaikki toisin. Vielä syksyllä uusi johtokaksikko Jani Klinga-Kari Ylianttila sai uskottavasti vakuuteltua, että tästä alkaa työn tekemisen meininki ja aivan uusi aikakausi. Alku oli hyvä, mutta realismi löi kasvoja vasten todella aikaisin. Kausi on ollut lähinnä toivoton. Uuden polven valmentajat ovat Tuomas Virtanen etunenässä kritisoineet, että meillä harjoitellaan tällä hetkellä 20 vuotta vanhoja asioita, vaikka mäkihyppy on kehittynyt niistä ajoista valtavasti. Alkuun epäilin näitä näkemyksiä, mutta taisivat olla oikeassa. Eihän tässä ole enää mitään järkeä, niin mutasarjaan olemme vajonneet. Janne Ahonen sai sentään raavittua Falunissa sijat 15 ja 19, Jarkko Määttä suurmäessä kohtuullisen sijan 22.

Muut suomalaisten kahden henkilökohtaisen MM-kilpailun sijat olivat 34, 39, 39, 43 ja 47. Kun maailmancupeissa parhailla mailla on jopa 5-7 kilpailijaa mukana ja MM-kilpailuissa vain neljä / maa, voidaan näitä suorituksia pitää totaalisen murheellisina. Sijat 35-40 MM-kilpailuissa tarkoittavat sitä, että maailmancupissa karahdettaisiin karsintaan. Tulevaisuuden kannalta voi jälkiviisaana sanoa, että näihin karkeloihin olisi ilman muuta pitänyt lähettää muutama todella kova nuori lupaus haistelemaan ilmapiiriä, eivät he tämän huonommin olisi voineet mitenkään hypätä. Suomalaisessa mäkihypyssä on taas kerran todella suuren palaveeraamisen paikka. Nyt on oikeasti pystyttävä tunnistamaan ongelmat, tunnustamaan virheet ja tehdä kokonaan uusi lajianalyysi, joka perustuu nykyaikaiseen hyppäämiseen. Ja sen jälkeen saatava valmennusvastuuseen ihmiset, jotka oikeasti ymmärtävät, mitä ne käytännön tasolla tarkoittavat. Eihän tällaista kehtaa oikeasti enää edes katsoa.

Torstain suomalaisten arvosanat:

Aino-Kaisa Saarinen 9,5 (viestipronssia)

-- Saarinen näytti avausosuudella, mitä kokemus merkitsee. Hän karkasi Norjan Heidi Wengiltä loistosuksella viimeisessä alamäessä ja samalla Ruotsi jäi yli 12 sekuntia, Venäjä liki 19. Hieno ja tärkeä veto! Saarisella on varsinainen supersuksipari juuri tähän keliin ja sen kyllä huomasi. Toivotaan että keli pysyy tismalleen samana lauantaina, kun edessä on 30 kilometriä. Sellainen kutina on, että konkari voi olla päätösmatkalla yllättävän kova luu.

Riitta-Liisa Roponen 9,5 (viestipronssia)

-- Lähti kolmososuudella huimaa vauhtia ja lopulta eroa Norjaan tuli vain sekunti lisää. Hienosti Roposen vauhti kesti, hän ajoi Ruotsin Maria Rydqvistin kiinni ja vaihtoon tultiin aivan tasoissa. Erinomainen suoritus Roposelta, jolle tämä saattoi olla uran viimeinen arvokisahiihto. Vai vieläkö hän potkisi itsensä jatkamaan Lahden kotikisoihin 2017?

Kerttu Niskanen 9 (viestipronssia)

-- Niin, sitähän jo aika lailla spekuloitiin, oliko Niskasen mitään järkeä hiihtää vapaan 10 kilometrin kilpailua? Therese Johaug karkasi ennen ensimmäisen kierroksen loppua kakkososuudella ja eroa tuli osuuden loppuun mennessä peräti 16 sekuntia . Kalla tuli 12 sekunnin takaa ohi ja hiihti vitosen 26 sekuntia Niskasta kovempaa. Toisaalta ehkä oli epärealistista odottaa, että Niskanen olisi heidän kyydissään edes pysynyt. Mutta söikö tämä rykäisy mehuja ajatellen lauantain 30 kilometrin kilpailua? Toisaalta ero takana tuleviin kasvoi osuudella hurjasti ja mitali alkoi varmistua. Omituista oli se, että kun Saarisen suksi luisti alamäissä aivan fantastisesti, Niskasen suksen luisto oli häneen verrattuna todella heikko.

Krista Pärmäkoski 8+ (viestipronssia)

-- Lähti rauhassa liikkeelle, koska tuskin itsekään uskoi, että Marit Björgen olisi tavoitettavissa. Toisaalta Ruotsin ankkurina oli huippuluokan sprintteri Stina Nilsson, joka olisi pakko pudottaa kelkasta ennen loppusuoraa. Hän otti Falunin sprintissä hopeaa. Toisen kierroksen nousuissa olisi ollut pakko jättää ruotsalainen, mutta Pärmäkosken meno oli alusta loppuun suhteellisen vaisua. Pärmäkoski yritti iskeä toiseksi viimeiseen ylämäkeen, minkä pystyi, mutta ruotsalainen ei pudonnut ja kirikamppailuksi meni. Siinä ruotsalainen oli selvästi vahvempi. Pronssi toki huikean hieno saavutus, mutta ei Pärmäkosken meno kyllä tänään sen kummempaa ollut kuin tällä kaudella muutenkaan.

Ilkka Herola 8+ (yhdistetyn 16:s)

-- Herola rytkäisi koekierroksen pisimmän hypyn, joten kovasti odotettiin, olisiko se avannut miehen henkistä lukkoa. Kyllä oli. Toki Herolalle osui myös loistava tuulirako, mutta 127-metrinen hyppy oli mainio ja Herola pääsi hyvistä asemista ladulle 18:ntena. Erot olivat kuitenkin todella pienet, Herola pääsi hiihtoon 55 sekuntia kärjen takaa, viitossijaan oli matkaa 32 sekuntia ja kymmenen parhaan joukkoon vain 17 sekuntia. Hiihdosta tuli tiukkaa sekuntitaistelua, eikä Herola pystynyt lopulta nousemaan kuin kaksi sijaa, lopputuloksissa hän oli 16:s. Hiihto oli kuitenkin tasaisessa porukassa ihan hyvä, Herola oli ladulla 11:s ja jäi nopeimmasta hiihtäjästä Italian Pittinistä 42 sekuntia.

Janne Ahonen 8- (suurmäen 19:s)

-- Jälleen paras suomalainen, mutta ero kärkeen oli 62 pistettä ja mitalisijaankin 36 pistettä. Toki alkukauden isojen ongelmien jälkeen ihan kohtuulliset sijat, mutta eivät nämä Ahosta tietenkään tyydytä.

Jim Härtull 7,5 (yhdistetyn 27:s)

-- 119 metriä oli parasta Härtullia näiden kisojen mäkiosuudella. 28:s sija ja 1.27 kärjestä. Hiihto sujui kohtuullisesti ja sija parani pykälän 27:nneksi. Ladulla eroa tuli esimerkiksi Herolaan puoli minuuttia ja suksella Härtull oli 24:s. Ei huono suoritus, mutta ei ihan nappiinkaan. Enemmän parannettavaa miehen kykyihin nähden jäi mäkeen.

Jarkko Määttä 7,5 (suurmäen 22:s)

-- Vain 114,5 metriä avauskierroksella, mutta toisella yli 10 metrin parannus ja koko kierroksen kahdeksanneksi paras suoritus. Pieni valonpilkahdus, mutta tasaisuutta kaivataan.

Leevi Mutru 7- (yhdistetyn 35:s)

-- 114,5-metrinen oli alakanttiin mäessä ja se riitti sijaan 31. Ladulla Mutru on vielä köykäistä kamaa ja sijoitus hiihdossa tänään 40:s. Eroa hiihdon nopeimpaan Pittiniin tuli 2.04. Potentiaalia nuorukaisella on, mutta tämä kilpailu oli hiukan keskinkertainen. Parhaimmillaan maailmancupissa Mutru on ollut kuitenkin mäkiosuudella jopa 10 joukossa. Eniten kehitettävää hiihdossa.

Eetu Vähäsöyrinki 5+ (yhdistetyn 41:s)

-- ihan omalla tasollaan mäessä, 113,5 metriä ja sijoitus 35:s. Vuosi pari sitten taso oli jo vakiintumassa siihen sijan 20 haminoille, mutta kehitys on tyssännyt. Suksi ei Vähäsöyringillä kuitenkaan kulkenut lainkaan ja tuloksena oli 41. sija. Hiihdossa hän oli koko porukan kolmanneksi hitain eli 45:s, ero Pittiniin oli karvan vajaa kolme minuuttia eli 17 sekuntia jokaisella kilometrillä.

Harri Olli 5 (suurmäen 43:s)

-- Avaushypyllä 107 metriä ja näkemiin. Ei raportoitavaa jälkipolville.

Lauri Asikainen 5 (suurmäen 39:s)

-- Asikaisen kausi alkoi kohtuullisen hyvin, mutta selkävaivan jälkeen hyppy on ollut täydellisesti kadoksissa. Niin tänäänkin. Totaalisen ponnetonta ja puhditonta tekemistä.

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 9 kommenttia

Pöljän päivän loputon odotus

Suomalaisten hiihdot Falunissa ovat olleet sitä pöljän päivän odotusta. Hiukan synkkä fakta on, että normisuorituksilla ei pallille asiaa ole, joten kärkihiihtäjillemme on tultava se aivan uran nappipäivä, että mitalista voisi taistella. Ei ole toistaiseksi tullut.

Tason pitäisi olla sellainen, että hiukan normaalia paremmalla suorituksella oltaisiin siellä kärkikahinoissa. Jos aina pitää toivoa ja rukoilla sitä pöljänpönttöä superpäivää, ollaan heikoilla jäillä; liikkuvia osia ja muuttujia on niin paljon, että juuri silloin, kun itsensä pitäisi selkeästi ylittää, voi taivaalta alkaa sataa jalkarättejä, kalusto ei osu, voitelu menee pieleen tai flunssa yllättää. Ei ole helppoa.

Toki Kerttu Niskanen oli skiathlonissa neljäs, mutta mitalitaistelusta ei voi puhua, kun eroa pronssille tuli minuutti. Keskiviikon miesten 15 kilometriä sujui meikäläisiltä todella nahkeasti. Matti Heikkinen lähti hakemaan mitalia – ja odotteli sitä pöljää päivää – mutta tuloksena oli kauden heikoin vapaan sijoitus 21:s. Ville Nousianen oli 22:s, Lari Lehtonen 23:s ja Perttu Hyvärinen 25:s. Kaikki suomalaiset mahtuivat 20 sekunnin sisään, mutta Heikkinenkin jäi kärjestä lähes kaksi minuuttia! Nuorelle arvokisojen debytantille Perttu Hyväriselle täytyy antaa tunnustus, hän hiihti uransa parhaan kansainvälisen kilpailun aikuisten tasolla. Vaikka Nousiaisen ja Lehtosen suoritukset koettiin pettymykseksi, tilastosivut kertovat että vapaan normaalimatkalla Nousiaisen kauden paras sijoitus ennen MM-kisoja oli 28:s, Lehtosen 30:s. Tässä valossa he hiihtivät juuri sillä tasolla, millä ovat olleet tämän kauden muutenkin. Vauhti ja kunto eivät vain riitä.

Hiukan omituinen juttu on, että Falunissa ei uskottu olevan juurikaan voitelu- ja kalusto-ongelmia, mutta yllättävän paljon niitä on nähty, etenkin eilisen ja tämän päivän vapaalla. Eilinen oli täysi pommi, mutta tänäänkin tulosliuskasta löytyy ihmeellisyyksiä: Dario Cologna 18:s, Calle Halfvarsson 49:s, Petter Northug 62:s. Halfvarsson jäi keulasta 3.35 ja Northug 4.44. Lopussa kaverit hiihtelivät retkihiihtovauhdilla keskenään maaliin, mikä näytti hiukkasen ikävältä. Jos meni saksalaisten homma eilen naisten kisassa täysin pöpelikköön, niin vihkoon meni tänäänkin: saksalaismiehet olivat maalissa sijoilla 31, 35 ja 50. Germaanileirissä on vielä paljon enemmän mietittävää ennen viestejä kuin meillä.

Miesten viestiä ajatellen tämä hiihto oli meikäläisiltä hiukan surullinen. Vapaalla hiihtänevät Heikkinen ja Nousiainen, mutta kovin paljon he tänään jäivät kärkipään kavereille. Tosin tänään vain kahdeksan miestä mahtui minuutin sisään. Jos Heikkinen ja Nousiainen saavat perjantaiksi hiukan lisää rytkyä hiihtoonsa, pienet mahdollisuudet hyvään sijoitukseen on. Ruotsi, Norja, Venäjä ja Ranska vaikuttavat kaikki Suomeen verrattuna pelottavan kovilta. Etenkin vapaan osuuksilla, missä kilpailu ratkaistaan.

Matti Heikkisen MM-kilpailut eivät ole sujuneet odotetusti. Hän itse kertoi kilpailun jälkeen, että kunto jäi tammikuulle. Iso ja ratkaiseva kysymys on, miksi se sinne jäi? Toivotaan että viestissä mies saa erityisen raivon päälle ja raastaa vaikka sitten puhtaalla tahdonvoimalla, mitä häneltä ei todellakaan puutu. Ilman Heikkisen huippuhiihtoa mitalitoiveet voi haudata.

Sitten hetkeksi kilpailutapahtumien ulkopuolelle. Yksi kummallisuus näiden kisojen aikana on ollut urheilijoiden juomatölkkien esittely virallisissa liiton tilaisuuksissa. Iivo Niskanen avasi pelin pitelemällä oman sponsorinsa juomatölkkiä TV-haastattelussa, nyt Janne Ahonen peesasi hörppien oman sponsorinsa juomaa mäkimiesten tiedotustilaisuudessa. Säännöt ovat sääntöjä ja Hiihtoliitolla on oma juomasponsorinsa, joka ei näistä sooloiluista varmasti mielissään ole. Todennäköisesti asiasta palaveerataan aika voimakkain sanakääntein urheilijoiden kanssa, kun nämä kisat ovat ohi. Vaikka eikös se niin ollut, että jääkiekon MM-kisoissa 2013 kaksi venäläisveijaria Ilja Kovalchuk ja Alexander Radulov ryystivät Pepsiä vaihtoaitiossa kesken pelin. Tuskin kovin isoa ripitystä tai suuren suuria sanktiota saivat…

 

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 10 kommenttia

Norjalainen suksikatastrofi

Kun Norjan huolto epäonnistui Sotshin olympialaisissa, sitä pidettiin yksittäisenä ja harvinaisena epäonnistumisena. Falunin MM-lumilla ei pitänyt kalusto-ongelmia syntyä, mutta naisten vapaalla 10 kilometrillä norjalaisilla meni kyllä huoltopuolella kaikki mahdollinen pieleen.

Keli oli toki haastava, kun isoa lumisadetta ei odotettu, mutta lunta tuli välillä sankastikin ja sade jatkui aivan kilpailun loppuun saakka. Norjalaisten sijoitukset olivat tänään jopa historiallisen surkeat: Heidi Weng 22, Therese Johaug 27, Ragnhild Haga 29, Marit Björgen 31 ja Astrid Jacobsen 33. Venäläisten sijoitukset olivat tänään 17, 24, 28 ja 53, saksalaisnaisten 41, 42 ja 46. Eli ei Norjan huolto ainoa totaaliepäonnistuja tänään ollut.

Charlotte Kalla oli täysin omaa luokkaansa pesten muut yli 40 sekunnilla. Kaksi muuta mitalia menivät sensaatiomaisesti USA:n hiihtäjille. Jessica Diggins otti hopean ja Caitlin Gregg pronssin. Gregg on jo 34-vuotias ja hänen tämän kauden paras sijoituksensa maailmancupissa on Davosin vapaan 10 kilometrin 54:s. Amerikkalaisten suksivalinnat onnistuivat täysin nappiin. Lisäksi alkumatkasta lähteneillä hiihtäjillä oli selkeä etu, kun lumisade sakeni koko ajan. Vastaavanlainen tapaus nähtiin viimeksi Sapporon MM-laduilla vuonna 2007. Silloin miesten 15 kilometrin vapaalla alkupää hiihti sateettomassa kelissä ja kuuma ryhmä sankassa lumipyryssä. Hopealle hiihti tuolloin Valko-Venäjän Leonid Karnijenka. Miehen paras normaalimatkan maailmancupsijoitus oli uran aikana 51:s.

Kerttu Niskanen hiihti ihan tasonsa mukaan kahdeksanneksi. Pronssimitali jäi 17,7 sekunnin päähän. Riitta-Liisa Roponen oli 19:s, Krista Pärmäkoski 20:s ja Laura Mononen 34:s. Kokonaispanos oli pettymys. Mitaliakin monin paikoin Suomelle odotettiin, mutta mielestäni se ei ollut kovin realistinen tavoite. Pärmäkosken parhaat sijoitukset vapaan normaalimatkoilla ovat tämän kauden maailmancupissa 9 ja 11. Roposen 7, 7 ja 10. Kerttu Niskasen parhaat sijat vapaalla maailmancupissa ovat 14 ja 18, kaksi tuoreinta Rybinskissä ja Östersundissa toivat sija 22. Laura Monosen vastaavat sijat ovat 15 ja 21. Hyvä kysymys, oliko näistä lähtökohdista realismia uskoa mitalisijaan? Historiatilastokaan ei ole häävi: edellinen arvokisojen vapaan tyylin normaalimatkan mitali naishiihtäjillämme on Marjo Matikaisen pronssi 30 kilometrillä vuonna 1989.

Aika paljon on puhetta riittänyt siitäkin, oliko Kerttu Niskasen järkevää hiihtää tätä matkaa kun viesti ja oma päämatka 30 kilometrin perinteinen ovat vielä edessä? Viesti hiihdetään torstaina ja 30km lauantaina. Toivotaan, että tämä kilpailu raskaassa kelissä ei syönyt liiaksi voimavaroja.

Kovin suuri sensaatio ei ollut, että suomalaiset eivät vapaalla menesty. Riitta-Liisa Roponen ja Matti Heikkinen hallitsevat vapaan tekniikan suomalaisista parhaiten. Hyvänä päivänä toki Kerttu Niskanenkin, kuten tänään nähtiin. Ja Krista Pärmäkoski hänkin teoriassa, mutta hänelle niitä hyviä päiviä ei ole juuri tällä kaudella tullut. Ja nyt ollaankin pari päivää ennen naisten MM-viestiä siinä tilanteessa, että aika paljon on ikävä Kaisa Mäkäräistä vapaan osuudelle. Roponen on itsestään selvä valinta, mutta hyvin todennäköisesti Kerttu Niskanen on nyt uhrattava vapaan osuudelle. Anne Kyllönen osoitti piristymisen merkkejä vapaalla hiihdetyssä pariviestissä, mutta hänen suorituksensa ovat ailahdelleet koko kauden. Ei käy Reijo Jylhää kateeksi, kun viestijoukkueen valinnan aika on. Suomen tilanne on muutenkin se, että jokaisen hiihtäjän on onnistuttava, että vielä jokin aika sitten lähes varmana pidetty naisten viestimitali irtoaisi.

Miesten joukkueessa ei valintaongelmia tule, Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi ovat takuuvarmat valinnat perinteisille pätkille. Ville Nousiainen oli taas niin liekeissä vapaan parisprintissä, että hän on selkeä valinta Matti Heikkisen pariksi viestin vapaan osuuksille. Pakko toivoa, että huomisessa miesten 15 kilometrin kilpailussa olosuhteet eivät nouse samanlaiseen rooliin kuin tänään naisten kilpailussa.

 

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 16 kommenttia

Arttu Kangas otti tärkeän askeleen

Kuulamörssäri Arttu Kangas siirtyi sunnuntaina yleisurheilun SM-halleissa 20 metrin kerhoon. Viimeinen työntö osui nappiin ja rautamötikkä laskeutui tulokseen 20,09. Edellisestä suomalaisen työntämästä kaksikymppisestä olikin aikaa jo yli kuusi vuotta.

Kangas on kuulantyöntäjäksi vielä nuori, 21-vuotias. Kehitys on kulkenut tasaisesti koko ajan. Konkarivalmentaja Matti Yrjölä on tehnyt nuoren miehen kanssa hienoa jälkeä. Kilpailun jälkeen Yrjölä totesi, että arvaa kuinka pitkälle menee, kun pojalle saadaan vielä voimaa. Veikkasin että aika pitkälle. Totta kai Kangas on vahva jo nyt, mutta maailman huippumiehiin verrattuna vielä lähinnä kukkakeppi. On erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka lähivuodet sujuvat. Rahkeita on ihan mihin tahansa. Kangas nousi työnnöllään Euroopan listalla sijalle 19. Vaikka 10 miestä onkin työntänyt yli 20.50 tällä hallikaudella, ei finaalipaikka Prahan EM-kilpailuissa mahdoton ole. Edellä olevista vain yksi on samanikäinen tai nuorempi kuin Kangas: Luxemburgin ennätyksen 20,29 työntänyt Bob Bertemes on myös syntynyt 1993.

Nooralotta Neziri teki jälleen SE:n pika-aidoissa. Nyt lukemat ovat 7,98 ja EM-tilastosijoitus kolmas. Neziri on nyt paukuttanut hallissa kahdeksan juoksua haarukkaan 7,98-8,06. Tasaisuus on ihailtavalla tasolla ja tärkeää myös EM-areenalla. Jotenkin on sellainen fiilis, että kaikkea ei ole vielä nähty. Neziri ja valmentaja Jussi Ihamäki puhuivat Tampereella jopa kymmenyksen parantamisesta, mutta se on ehkä jo hiukan paljon. Mutta haarukkaan 7,90-95 on kaikki mahdollisuudet ehdottomasti. Ja sillä tapellaan Euroopan mestaruudesta.

Kristiina Mäkelän hallikausi on ollut loistava. Uusi SE 14,20 on Euroopan tilaston kuudenneksi paras, kolmostulos on vain 10 senttiä enemmän. Tampereella Mäkelälle riitti kolme hyppyä kolmiloikassa, kun lauantain tiukka pituuskisa tuntui hiukan kintereissä. Viisas valinta, sillä riskejä ei kannata ottaa, kun EM-kilpailuihin on aikaa kaksi viikkoa. Mäkelä on laittanut täksi kaudeksi kaikki pikkuasiatkin kuntoon ja se näkyy urheilijan olemuksesta. Nopeus on parantunut huikeasti, 60 metrin ennätys on nyt 22 sadasosaa aiempaa parempi. Kun tuo parantunut vauhti on saatu vielä nivellettyä hienosti lankulle tuloon, on tulos ollut nähdyn kaltainen.

SM-viikonlopun epäonnisin urheilija oli varmasti aituri Elmo Lakka. Vasta 21-vuotias JKU:n mies juoksi kahdesti 7,81, kun EM-raja on 7,80. Toisessa juoksussa eroa rajaan tuli neljä tuhannesosaa, toisessa kuusi. Finaalissa Lakka kolhi kolme ensimmäistä aitaa niin pahoin, että nappijuoksulla kunto riittäisi jo vähintään 7,75 nurkille ellei parempaankin.

Positiivista oli myös Oskari Mörön ja Visa Hongiston meno 200 metrillä. Hongisto on saanut uutta virtaa menoonsa siirryttyään Jaakko Erkinheimon valmennukseen. 21,49 kertoo, että ensi kesänä 21 sekunnin alitus on taas täyttä realismia. Mörö on puolestaan panostanut hallikaudella nopeuteen ja se totisesti näkyy. 60 metrin ennätys on parantunut 7,06:sta 6,97:een ja 200 metriä 22,06:sta 21,67:een. Nämä parametrit lupaavat erittäin hyvää päälajiin 400 metrin aitoihin kesäksi.

Kai Kyllösen valmentama Ville Myllymäki nousee EM-koneeseen juostuaan lauantaina 60 metrillä 6,70. Mielenkiintoista kaksikossa on se, että he ovat harjoitelleet jo vuosia käytännössä tismalleen samalla viikkosapluunalla. Treenien sisällöt ja palautukset eivät juurikaan varioi. Valmentaja Kyllönen esitelmöi aiheesta jokunen vuosi sitten otsikolla ”Sapluuna on Jumala”. Tosin viime vuosien aikana kaksikko on alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota hermoston palautumiseen; viisas valinta, joka näkyy kasvaneessa maksimivauhdissa.

Naisten puolella herkkäaskelisen Jonna Berghemin lähestyminen Hanna-Maari Latvalaa on ilahduttava asia. Anatoli Mihailovin tulo 21-vuotiaan Berghemin valmennukseen on tehnyt selvästi terää. Naisten pikajuoksun nousubuumi jatkuu edelleen ilahduttavalla tavalla.

Seipäässä neljä naista ylitti 420. 16-vuotias Wilma Murto haastoi Minna Nikkasen jo ihan tosissaan hyppäämällä EM-hallirajan 440, mikä on 17-, 19- ja 22-vuotiaiden SE. Hän on todellinen helmi, kuten on toki 430 hypännyt samanikäinen Elina Lampelakin. Tason nousu on hienoa asia niin pikajuoksussa kuin seipäässäkin, nyt Latvala ja Nikkanen saavat oivaa haastetta myös kotimaasta.

Pituusmiehiltä odotettiin EM-rajoja (785), mutta kilpailu oli varsin vaatimaton. Kristian Pulli sai aikaan 777, mutta Henri Väyrynen (766) ja Arttu Halmela (765) jäivät pahasti alle odotusten. Toivottavasti lajin noste ei ole ohi.

Kuten tästäkin jutusta käy ilmi, yleisurheilussa on hyvä pöhinä päällä, etenkin nuoressa kaartissa. Mutta niin on ollut toki monesti ennenkin. Suurin haaste meillä on edelleen, kuinka saadaan jalostettua nuoret lahjakkuudet kansainväliselle tasolle aikuisten sarjassa. Se asia ainakin on valmennuspuolella paremmin kuin takavuosina, että valmentajat eivät enää puuhastele yksin omissa oloissaan. Urheilijat harjoittelevat entistä enemmän yhdessä ja tietovaihto valmentajien välillä sujuu. Uskon että tätä kautta tulevaisuus on parempi.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 4 kommenttia

Niskanen ja Ahonen päivän valopilkut

Olipahan yllätyksiä skiathlonhiihdoissa tänään. Suurin pommi oli toki Marit Björgenin ja myös Heidi Wengin kuukahtaminen kauas mitaleilta. Miesten kilpailussa omituista oli Petter Northugin hyytyminen juuri siinä vaiheessa, missä hän on yleensä tottunut nousemaan kärkiporukoihin.

Norjalaisten hurjasta tasosta kertoo se, että Björgenin ja Wengin hyytymisestä huolimatta Norja vei kaksoisvoiton. Charlotte Kalla, Therese Johaug ja yllättäjä Astrid Jacobsen karkasivat heti vapaan osuuden alussa omille teilleen. Viime viikonloppuna Kalla oli suorastaan huikaiseva Östersundin vapaalla, mutta kun Johaug iski reitin kovimpaan mäkeen viimeisellä kierroksella, oli ruotsalainen myyty. Loppukirissä Jacobsen nappasi hopean juuri ja juuri ennen Kallaa.

Miesten kilpailu meni juuri siten kuin ne yleensä menevät. Perinteisellä kukaan ei ihmeemmin iskenyt ja ratkaisut jäivät vapaalle. Siinä tapahtui kuitenkin melkoisia yllätyksiä, kun esimerkiksi Petter Northug kuukahti kyydistä käsittämättömän aikaisessa vaiheessa. Kiritaistelu oli hieno, vahvin oli Venäjän Maxim Vylegzhanin. Norjalaisille kilpailu oli lähinnä katastrofi. Sjur Röthe keskeytti, muiden sijat 4, 7 ja 11. Hyviä sijoja mille muulle maalle tahansa, mutta Norjalle paha pettymys.

Juuri ennen mäen MM-valintoja hypättiin Lahdessa Continental Cup. Silloin ihmeteltiin, missä oli Ville Larinto, kun ei paikalle ilmestynyt. Näyttöjäkin vielä odoteltiin. No, Larinto valittiin kuitenkin joukkueeseen, mutta kisojen alku on ollut häneltä totaalinen floppi. Hiukkasen sopii ihmetellä, miksi hänet valittiin normaalimäkeen mukaan Harri Ollin sijasta, Olli kun sentään piipahti nippa nappa maailmancupin pisteillä lentomäessä juuri ennen MM-kisoja. Perjantaina Larinto selvisi niukin naukin mukaan kilpailuun, mikä on maakiintiöt huomioiden erittäin kehno esitys. Kilpailusta ei saatu yhtään enempää: taakse jäi yksi hyppääjä. Janne Ahonen oli ainoa suomalainen toisella kierroksella. Miten ihmeessä tähän on tultu? Puheet siitä, että suomalainen mäkivalmennus on pudonnut armottomasti nykyajan kelkasta, eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja.

Lauantain suomalaisten arvosanat:

Kerttu Niskanen 9+ (Skiathlonin 4:s)

-- Hyvää menoa molemmilla hiihtotavoilla. Vaikka matka mitaleille olikin iso, nelossija on pienten vaikeuksien jälkeen erittäin hyvä suoritus. Lupaa hyvää kisojen jatkolle.

Janne Ahonen 9- (Normaalimäen 15:s)

-- Kaksi kohtuullisen hyvää hyppyä ja 15. sija ei ole heikko esitys konkarilta. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan kisoja, harmi vain, että kaikki muut suomalaiset ovat valovuoden päässä takana.

Riitta-Liisa Roponen 8,5 (Skiathlonin 8:s)

-- Roponen jäi perinteisen osuudella kaatumisensa johdosta liikaa kärkiporukasta, eikä ihme, sillä kovaa mentiin alusta asti. Vapaalla erittäin hyvä nousu, kahdeksas sija oli kelpo esitys.

Aino-Kaisa Saarinen 8,5 (Skiathlonin 15:s)

-- Hyvä kokonaissuoritus, mutta perinteinen meni hiukan alakanttiin, kun taas vapaa yläkanttiin. Kunto nousee koko ajan, mutta näiden kisojen aikana se ihan paras isku ei taida ehtiä vielä esille.

Lari Lehtonen 7+ (Skiathlonin 22:s)

-- Hyytyi perinteisen osuudella matkan edetessä, vaikka aloitti hyvin. Vapaa tuli hänen tasolleen kohtuullisesti ja Lehtonen oli toiseksi paras suomalainen. Aika lailla omalla tasollaan.

Matti Heikkinen 7- (Skiathlonin 16:s)

-- Perinteisellä oikein hyvä hiihto, vain viisi sekuntia keulasta. Mutta mutta, vapaalla hiihto näytti alusta asti hiukkasen nihkeältä ja Heikkinen putosikin kärkiryhmästä jo ihmeellisen aikaisin. Eroa tuli vapaalla 1.47 kärkeen, joten ihmeen heikkoa vapaan tyylin meno tänään Heikkisellä oli. Paljon enemmän odotettiin.

Iivo Niskanen 7- (Skiathlonin 26:s)

-- Hiihti perinteisen osuuden erittäin hyvin ja oli koko ajan kärkikahinoissa. Vapaalla Niskasen sauva hajosi ja kesti ikuisuuden ennen kuin hän sai uuden. Sekään ei tainnut olla ihan sauvojen Rolls Royce ja niinpä Niskasen peli oli pelattu. Hankala arvioida, mihin hauis olisi riittänyt ilman sauvarikkoa. Perinteinen kulki silti sen verran mallikkaasti, että näistä kisoista voi odottaa vielä mainioita suorituksia.

Sami Jauhojärvi 6+ (Skiathlonin 34:s)

-- Kovin oli nihkeää Jauhojärven meno perinteisellä. Eroa keulaan tuli yli 45 sekuntia. Vapaan vaisu meno ei ollut yllätys, alakanttiin kokonaisuudessa.

Krista Pärmäkoski 5,5 (Skiathlonin 23:s)

-- Päivän heikoin suomalainen naisten skiathlonissa, 23:s. Kaatui alkumatkasta, mutta se ei selitä yli kolmen minuutin eroa keulaan. Jokin on nyt pahasti pielessä, kuten on ollut oikeastaan enemmän tai vähemmän koko kauden.

Jarkko Määttä 5+ (Normaalimäen 34:s)

-- Surkea hyppy kilpailuun, karmaisevaa puristamista. Miten tämä voi olla näin vaikeata?

Lauri Asikainen 5- (Normaalimäen 39:s)

-- Ei mihinkään. Kunto ei ole löytynyt selkävaivan jälkeen. Murheellista tekemistä, kun tässä piti olla tämän kauden suomalaiskomeetta.

Ville Larinto 4+ (Normaalimäen 47:s)

-- `Ei tässä oikein ole enää sanoja edes. Larinnon nämä kisat taisivat olla tässä.

Tallennettu kategorioihin Hiihto, Mäkihyppy | 12 kommenttia

Yhdistetyssä maailmanlopun tunnelmat

Alkoi melkein naurattaa, kun katseli ja kuunteli Suomen yhdistetyn miesten kommentteja perjantaina. Niin Ilkka Herola kuin päävalmentaja Petter Kukkonenkin yrittivät melko onnistuneesti synkistelyn maailmanennätystä. Haastattelut olivat kuin vanhoista Kummeli-sketseistä.

Herola epäili hyvän hiihtonsa jälkeen, että tästä ei enää näissä kisoissa nousta. Mutta Ilkka hei, kaikki voi muuttua hyvinkin nopeasti ja toinen henkilökohtainen kilpailu on vielä jäljellä. Kaikki on omissa käsissä, mutta se vaatii päänupin sisällä olevien palikoiden kääntämistä positiivisempaan asentoon; uskoa ei saa koskaan menettää. Olen aivan varma että Herola ymmärtää tämän ennen suurmäen kilpailua itsekin. Yhdistetyn viesti on sunnuntaina ja suurmäen kisa vasta torstaina. Joukkuekilpailussa hyvä hyppy ja mieli muuttuu taatusti.

Kukkosen haastattelut ennen hiihto-osuutta olivat nekin sellaisia, että teki mieli laittaa YLE:n kisatwitteriin viestiä, että katsokaa, ettei kaveri vain saa mistään köyttä käsiinsä. Hiihto-osuuden jälkeen Kukkonen sentään löysi positiivista sanottavaa ja hyvä niin – tästä ei näillä miehillä ole kuin yksi suunta eli nousuun.

Italian Alessandro Pittin teki kilpailussa aivan huikean hiihdon ja näytti nousevan jo voittoon. Kova takaa-ajo 1.16 minuutin takaa söi kuitenkin italiaanon kirin ja Saksan Johannes Rydzek pääsi juhlimaan MM-kultaa. Norjalaisten suksi ei sen sijaan kulkenut tänään lainkaan, olisiko kalusto pettänyt? Yleensä Norjan heikoin hiihtäjä Håvard Klemetsen oli nyt joukkueen nopein! Samoin keulassa lähtenyt maailmancupin johtaja Eric Frenzel oli ihmeellisen vaisu ja jäi viidenneksi.

Päivän mäkihypyissä nähtiin kuusi suomalaista, kaksi naista itse kilpailussa ja neljä miestä karsinnassa. Kovin paljon ei jäänyt lapsille kerrottavaa yhdestäkään hypystä. Toivotaan että huominen miesten pikkumäen kilpailu sujuisi edes hiukan paremmin, muuten me olemme vajonneet tässä lajissa aika lähelle mutasarjaa.

Päivän suomalaisten arvosanat:

Jim Härtull 8+ (Yhdistetyn normaalimäen 29.)

-- Härtull oli hyppyharjoituksissa mainio, mutta joutui kilpailussa kolmesti puomille tuuliolojen vuoksi ja hyppy jäi vaisuksi. Ladulla kulki ihan mukavasti ja 29:s sija ei ollut huono suoritus. Yhdeksän sijan nousu oli kelpo suoritus hiihto-osuudella.

Ilkka Herola 7- (Yhdistetyn normaalimäen 24.)

-- Ei ollut häävi tuulirakokaan, mutta myös hyppy oli Herolalta yksi kauden huonoimmista. Vaikka mies oli jo ennen hiihtoa virittelemässä narua kaulaan, kulki suksi kohtalaisen kiukkuisesti ja Herolan loppusijoitus oli 24:s. Ei toki lähellekään sitä, mitä odotettiin, mutta kisat ovat vielä pahasti kesken. Hiihdossa Herola oli 16:nneksi nopein.

Janne Ahonen 7- (normaalimäen karsinnasta jatkoon)

-- Hiukan tunkkainen 86,5 metrin hyppy, mutta totta kai se riitti kilpailuun, sillä taso on paljon kehnompi kuin maailmancupissa maakiintiöiden vuoksi. Karsinnan 20:s, mikä tarkoittaisi huomisessa kilpailussa nippa nappa toisen kierroksen paikkaa. Ja Ahonen oli karsinnassa kirkkaasti paras suomalainen…

Leevi Mutru 7- (Yhdistetyn normaalimäen 32.)

-- Hyväksi hyppääjäksi tunnettu Mutru ei nyt onnistunut lainkaan ja hiihtolenkille hän lähti vasta sijalta 30. Hiihdossa Mutru jäi Ilkka Herolasta 1.10, joten ei ihan heikko suoritus nuorelta arvokisojen keltanokalta.

Julia Kykkänen 6,5 (Normaalimäen 23.)

-- Kykkänen ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kaksi tasapaksua hyppyä ja sija 23 ei ole sitä, mitä odotettiin. Ero kärkeen oli 42 pistettä.

Jussi Salo 6 (Yhdistetyn normaalimäen 42.)

-- Vaatimaton hyppy mäestä, taakse jäi ainoastaan kuusi miestä. Hiihdon jälkeen takana oli yksi ukko enemmän. Salo ei vielä ainakaan tälle tasolle kuulu, ei suju mäki, eikä liiku suksi. Hiihdossa tuli 10 kilometrillä eroa kisan nopeimpaan liki kolme minuuttia.

Susanna Forsström 6 (normaalimäen 40.)

-- Täysin opintomatkalla, mutta joskushan nämä on aloitettava. Mukana osittain siksi, että äärimmäisen teennäinen sekajoukkuekilpailu pystytään hyppäämään. Nuori nainen oli kilpailun viimeinen 67,5 metrin hypyllä, eroa toisen kierroksen paikkaan tuli 24 pistettä. Mutta ei häneltä tämän enempää juuri voinut odottakaan.

Lauri Asikainen 6- (normaalimäen karsinnasta jatkoon)

-- 85,5 metriä ja karsinnan 26:s. Selkävaivat takana, mutta hyppääminen on ollut täällä kovin nihkeää ja nahkeaa. Ei kovin lupaavaa.

Jarkko Määttä 6- (normaalimäen karsinnasta jatkoon)

-- 86,5 metriä ja karsinnan 25:s. Jos ei hyppy huomiseksi parane, ei tarvitse itse kilpailussa kiivetä torniin kuin kerran.

Ville Larinto 4,5 (normaalimäen karsinnasta jatkoon)

-- Huhhuijaa, 81,5 metriä ja karsinnan 37:s. Tämän perusteella luvassa ei ole itse kilpailusta yhtään mitään. Putoaminen jäi kolmen pisteen päähän ja se olisi ollut kyllä aivan totaalinen katastrofi tässä porukassa. Okei, eihän tällä karsinnalla ole muuta merkitystä kuin pääsy kilpailuun, mutta tuskin tällainen itseluottamusta ihan hirveästi nostaa.

Tallennettu kategorioihin Mäkihyppy | 7 kommenttia

Stop the press – Björgen ja Northug mestareiksi

Liekö hiihtomaailmassa mikään muuttunut? Norjalaiset Marit Björgen ja Petter Northug veivät Falunin MM-kilpailujen ensimmäisen kultamitalit.

Osa konservatiivisista hiihtofaneista ei pidä näistä sprinttihiihdoista lainkaan, mutta ovathan nämä aivan huikeata viihdettä. Nytkin nähtiin hienoja kilpailuja ja taisteluja laajalla rintamalla, startti startin jälkeen.

Naisten finaali oli aivan huikaiseva taistelu. Kaiken voittanut konkari Marit Björgen vei MM-kullan, mutta 21-vuotias ruotsalainen Stina Nilsson tappeli todella upeasti vastaan, eikä jäänyt kuin henkäyksen norjalaislegendasta. Olisipa ollut hienoa, jos nuoren ja ennakkoluulottoman Nilssonin puristus olisi riittänyt vallanvaihdokseen jo nyt.

Vähintään yhtä huikea oli miesten finaali. Nikita Kriukov oli alku- ja välierässä todella vakuuttava ja jarrutteli helppoihin erävoittoihin. Finaalissa venäläinen yllätettiin kuitenkin housut nilkoissa. Ensimmäiseen ylämäkeen Petter Northug iski yllättäen aivan hurjasti, toiseen takoi Federico Pellegrino vielä hurjemmin. Itsevarma Kriukov hiihteli viidentenä, eikä ehkä itsekään tajunnut, kuinka kauas hän jäi. Kiire tuli lopussa, eikä Kriukov ehtinyt lopulta edes mitaleille, vaikka loppusuoran nopein tasatyöntäjä olikin. Eroa himmeimpään lusikkaan jäi kolme sadasosasekuntia.

Muuten huikeiden sprinttien surullisinta antia olivat karsinnat. Etenkin naisten kilpailussa nähtiin monenlaista ”hiihtäjää”. Tongan Makeleta Stephan kokeili suksia jalkaansa ensi kertaa kuukausi sitten, mutta nyt hän oli jo mukana MM-areenalla. Reilun kilometrin matka kesti häneltä 10 minuuttia ja 54 sekuntia eli eroa karsinnan voittajaan Justina Kowalczykiin tuli seitsemän ja puoli minuuttia. Voidaan hyvin kysyä, mitä järkeä tässä on a) urheilijan b) FIS:n näkökulmasta?

Suomalaisista parhaiten onnistuivat tänään Ristomatti Hakola, Toni Ketelä ja Kerttu Niskanen. Erityisesti Niskasen pirteys ilahdutti, sillä aika alavireisen kauden hiihtänyt Niskanen tuntuu olevan viimeinkin nousukunnossa. Toivottavasti vähintään sama meno jatkuu normaalimatkoilla.

Ristomatti Hakola tuntuu olevan melkoinen velmu mieheksi. Hienoa saada uusi suomalainen arvokisatason kaveri, joka ei jää sanattomaksi missään tilanteessa ja läppä lentää hersyvästi. Hakola paitsi hiihti erinomaisesti, antoi itsestään oikein hövelin ja sympaattisen kuvan haastatteluissa. Kansakunnan uusi ihannevävy on löytynyt.

Suomalaisten torstain arvosanat:

Ristomatti Hakola (sprintin 9:s) 10

-- Aivan loistava arvokisadebyytti Hakolalta. Vaikka jerkku ei aivan riittänyt finaaliin, oli välieräpaikkakin erinomainen suoritus. Erittäin ennakkoluulotonta hiihtämistä, joka kantaa vielä tulevaisuudessa pitkälle.

Kerttu Niskanen (sprintin 7:s) 9+

-- Niskasella ei ollut tällä kaudella yhtään perinteisen MC-sprinttiä takana, mutta niin vain tuli ainoana suomalaisena paikka välieriin. Seitsemäs sija oli erittäin hyvä suoritus ja antoi toivoa siitä, että vaisuhkon alkukauden jälkeen kunto olisi löytymässä juuri oikealla hetkellä.

Toni Ketelä (sprintin 10:s) 9

-- Ketelältä taas alkuerässä taktisesti mainio hiihto. Toki suksikin pelasi aivan fantastisella luistolla alkuerän pitkässä alamäessä ennen viimeistä ylämäkeä. Vahva tasatyöntö lopussa ja välieräpaikka oli sillä selvä. Ketelä joutui kuitenkin aivan hurjaan välierään neljän norjalaisen kanssa, eikä finaalipaikkaa irronnut. Kelpo suoritus kuitenkin kaverilta, jolla oli tällä kaudella vasta kaksi sprinttisijoitusta maailmancupissa TOP10:een.

Aino-Kaisa Saarinen (sprintin 18:s) 8,5

-- Kovin oli pehmeä esitys jo ensimmäisessä erähiihdossa. Kärki karkasi jo reilun minuutin hiihtämisen jälkeen. Saarinen oli lopulta erän neljäs ja lopputuloksissa 18:s. Tosin Saarisen kauden aiemmat MC-sijat perinteisen sprintissä ovat olleet 42, 39 ja 25. Hyvä avari päämatkoille ja ihan kunnonmukainen sprinttisuoritus. Orastavaa nousua kunnossa, mutta mihin se mahtaa normaalimatkoilla riittää?

Anssi Pentsinen (sprintin 22:s) 8

-- Välieräpaikka jäi haaveeksi, kun Pentsinen putosi kärjen kelkasta eränsä ratkaisuvaiheissa. Ihan ei puristus riittänyt loppuun asti. Hiihti kuitenkin sillä tasolla, millä on ollut näissä sprinteissä koko kauden.

Anne Kyllönen (sprintin 20:s) 8-

-- Kyllösen suoritus oli hyvin samankaltainen kuin Aino-Kaisa Saarisen. Nihkeän nahkea alku, joten peli jatkopaikan suhteen oli ohi reilussa minuutissa. Kyllönen nousi myös lopussa eränsä neljänneksi, mutta jatkopaikka jäi todella kauas. Silti tämä oli Kyllösen paras sprinttisijoitus tällä kaudella.

Mona-Liisa Malvalehto (sprintin 22:s) 6-

-- Kehno lipsuva suksi aika-ajoissa. Erässä hyvä alku, mutta mitä pidemmälle matka eteni, sitä hankalammaksi kävi. Malvalehto oli Suomen suurin toivo ennalta, mutta käytännössä hän oli tänään huonoin suomalainen. Jostain syystä MM-kisoihin osui kauden huonoin perinteisen sprintti.

Matias Strandvall (sprintin 26:s) 5,5

-- Viime viikonloppuna viides samalla matkalla, mutta nyt pehmeää poikaa jo alkuerässä. Pettymys, ei voi mitään. Itse Strandvall kertoi, että olo oli koko päivän tyystin surkea. Mikä mahtoi mennä valmistautumisessa pieleen?

Tallennettu kategorioihin Hiihto | 10 kommenttia