Genzebe Dibaba – ymmärryksen rajamailla

Kun kiinalaiset kestävyysjuoksijat tinttasivat kahdessa mysteerikilpailussa Pekingissä 1993 ja Shanghaissa 1997 käsittämättömiä aikoja kestävyysjuoksuissa, kuviteltiin, että noita ennätyksiä ei koskaan rikota.

22 vuotta siihen meni, mutta viikko sitten Monacossa Etiopian Genzebe Dibaba juoksi 1500 metrin ME:n 3.50,07. Aika on naisen juoksemana käsittämättömän kova.

Tämä on totta kai pelkkää spekulointia, mutta kun katsotaan kaikkien aikojen 1500 metrin listaa, aika kaukaa Dibaban takaa löytyy ensimmäinen juoksija, jonka yllä ei ole jonkin sortin dopingvarjoa. Kiinalaiset voidaan raakata saman tien syrjään, Man armeijan naisten juoksuissa oli jotakin mielipuolista. Lähes kaikki heistä eivät koskaan enää urallaan saavuttaneet lähellekään samanlaisia aikoja kuin näissä kahdessa kilpailussa. Ja näitä kiinalaisia löytyy 12 parhaan joukosta kahdeksan. Sijalta kahdeksan löytyy Neuvostoliiton Tatjana Kazankinan vuonna 1980 juoksema 3.52,47. Kahdeksantena on Romanian Paula Ivanin 1988 juoksema 3.53,96. Kymmenes on Neuvostoliiton Olga Dvirna, joka juoksi 1982 ajan 3.54,23. Sijalla 13 on Algerian Hassiba Boulmerkan EPO:n kukkeimmalla aikakaudella 1992 juoksema 3.55,30. Sijalla 14 on dopingista kärynnyt Turkin Surreya Ayhan ajalla 3.55,33. Seuraavana listalla on Venäjän Julia Fomenkon 2006 juoksema 3.55,68. Hän sai kilpailukiellon manipuloituaan dopingnäytettään. Ja siitä seuraavana listan numerolla 16 onkin Monacossa Dibaban jälkeen kakkoseksi juossut Hollannin Sifan Hassan ajalla 3.56,05. Ja hänen jälkeensä tulee jälleen liuta enemmän tai vähemmän epäilyttäviä nimiä.

Selvää on, että puhtailla konsteilla kovin harva nainen on alittanut 1500 metrillä 3.57. Laskujeni ja valistuneen arvaukseni mukaan heitä on viisi tai kuusi. Kaikkina aikoina tuon rajapyykin on alittanut 34 juoksijaa. Tätäkin taustaa vasten Dibaban tulos on mielipuolisen kova. Tänä vuonna hän on parantanut ulkorataennätystään seitsemän ja puoli sekuntia. Se on järisyttävän paljon, vaikka en haluaisi hänen ylleen dopingvarjoa heittääkään. Dibaban ME tarkoittaa tasaisella vauhdilla 800 metrin aikaa 2.02,66 ja tuhannella metrillä aikaa 2.33,33. Harvemmin juostun 1000 metrin ME on Svetlana Masterkovan vuonna 1996 juoksema 2.28,98. Esimerkiksi 800 metrin huippujuoksija Maria Mutola on juossut 2.29,34, ja hän on sentään kilpaillut tällä matkalla useasti.

Tästä voimme päätellä, että Dibaba juoksisi halutessaan myös 1000 metrin ME:n. 800 metriä Dibaba ei ole juossut koskaan. Lajin ME on edelleen Jarmila Kratochvilovan 1.53,28. On aika hämmentävää, että 2010-luvun kovin kasin aika on dopingkohussa rypeneen Maria Savinovan 1.55,87. Kaikkien aikojen 100 parhaan listalta löytyy ainoastaan seitsemän 2010-luvulla tehtyä tulosta. Mihinkähän Dibaba kasilla pystyisi?

On selvää, että Dibaba tulee juoksemaan ME:n myös 5000 metrillä. Se on hänen siskonsa Tiruneshin juoksema 14.11,15. Jos 1500 metrin ajasta voi jotain päätellä, ei 14 minuutin alitus ole mahdoton. Ongelmaksi tässä tosin muodostuu se, että mistä jänikset? Jokainen tonni pitäisi painaa 2.48 ja 3000 metriä siis 8.24. Tuon ajan on 3000 metrillä alittanut kaikkina aikoina 14 naisjuoksijaa. Heistä kahdeksan kiinalaisia tai Itä-Euroopan maiden dopingtuotteita. Omalla vedolla alle 14 minuutin voi olla haastavaa.

Ja jos on vitosella 14 minuutin kunnossa, pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä juoksemaan kymppikin 29.30. ME on – kas kummaa – kiinalaisen Junxia Wangin 29,31,78. Seuraavaksi parhaat ajat ovatkin liki puolen minuutin päässä.

Ainoa kestävyysmatkojen ME, johon Dibabakaan ei voi pystyä on 3000 metrin 8.06,11. Sekin on Junxia Wangin nimissä. Paras ei-kiinalaisen juoksema aika on Kenian Helen Obirin viime vuonna Dohassa juoksema 8.20,68. Hän voisi siis kenties pystyä Dibaballe 5000 metrin jänikseksi ainakin puolimatkaan saakka…

Jos käännetään Dibaban 3.50,07 miehen juoksemaksi ajaksi, se vastaisi pitkäaikaisen tilastovertailun perusteella tulosta 3.20. ME on kuusi sekuntia huonompi…

En tässä nyt väitä, että Genzebe Dibaba olisi doupattu, mutta käsittämättömistä vauhdeista on kyse. Toki on muistettava sekin, että hän on asunut koko elämänsä korkeassa ilmanalassa ja geneettinen perimäkin on ”aika” kohdillaan. Kolmesta sisaruksesta vanhin Ejegayehu on 10 000 metrin olympiahopeamitalisti ja MM-pronssimitalisti 5000 ja 10 000 metriltä, keskimmäinen sisko Tirunesh on 5000 metrin ME-nainen, ja vitosen sekä kympin kolminkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 5 kommenttia

Pekingin MM-rajat tiukassa

Joskus on hyvä palata ajassa hiukan taaksepäin. Kirjoitin toukokuussa kaksi analyysiä mahdollisista Pekingin MM-joukkueeseen valittavista urheilijoista. Miltä näyttää tilanne nyt puolitoista kuukautta myöhemmin?

Tuolloin Suomen joukkueeseen oli jo valittu yhdeksän urheilijaa: keihäsmiehet Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen, maratoonarit Anne-Mari Hyryläinen ja Henri Manninen, kävelijät Jarkko Kinnunen, Aku Partanen ja Aleksi Ojala, kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen ja kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä. Kolmannen keihäsmiehen lähtö kisoihin on toki selviö, mutta aika kylmä fakta on, että toistaiseksi MM-rajan on tehnyt tämän porukan ulkopuolelta ainoastaan Minna Nikkanen, joka hyppäsi kesäkuun alussa Lappeenrannassa seipään ulkoratojen SE:n 455.

Toukokuussa ynnäsin, että joukkueen koko voisi olla jopa 18-24 urheilijaa, mutta tällä hetkellä kasassa on vain kymmenen, eikä kovin monta uutta nimeä taida listoille nousta.

Lainaus toukokuulta: ”Pikamatkoille ja aitamatkoille saamme hyvin todennäköisesti montakin MM-edustajaa.” Vielä ei rajoja ole hätyytelty, eikä ole oltu edes kovin lähellä lukuun ottamatta Jussi Kanervoa, joka juoksi 22-vuotiaiden EM-hopeaa 400 metrin aidoissa ennätyksellään 49,66, mikä jää Pekingin rajasta vain 16 sadasosaa. Hanna-Maari Latvalan jalkaterävaiva saattaa pitää hänet poissa kentiltä koko kesän, ja Nooralotta Nezirin tilannekin on ollut melkoinen arvoitus. Lapinlahdella sunnuntaina ensimmäinen juoksu toi nollatuulessa 13,20 ja toinen -0,3 vastaiseen 13,22. Kaikki kunnossa, muutama viikko hyvää tekemistä harjoituksissa ja 13 sekunnin raja paukkuu Kalevan kisoissa tai viimeistään Kuortaneen Eliittikisoissa.

Oskari Möröllä on terveysmurheita, mitkä selittävät osaltaan pienen alavireen Tallinnan 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa; lonkassa on pientä kulumaa ja hampaassa tulehdus. Jonathan Åstrandin juoksu kulki Lapinlahdella mainiosti 120 metriä, mutta lopussa ei ole tällä hetkellä sitä lennokkuutta, mitä parhaimmillaan on mieheltä nähty. Aika 21,17 oli pettymys, MM-raja (20,50) on valitettavan kaukana. Niin se on myös Matilda Bogdanoffilta aidoissa, mikä ei ole ihme kuluneen vuoden vammojen jälkeen.

Pieni huoli nousi Lapinlahden jälkeen myös kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän tilanteesta: vain 13,41 ja orimattilalainen keskeytti kilpailun jalkojen kipuilun takia. Toivottavasti tilanne normalisoituu Kalevan kisoihin mennessä.

Lappeenrannassa kesäkuun alussa 60,08 heittänyt Sanni Utriainen sai Lapinlahdella kepin lentämään muutaman vaisumman kisan jälkeen 58,61. Toivo MM-paikasta elää edelleen, kun raja on 61,00. Oona Sormusen heitto on takkuillut koko kauden, eikä Jenni Kankaan eväs vielä MM-tasolle riitä.

Janne Ukonmaanaho lähti sunnuntaina tavoittelemaan esteiden MM-rajaa 8.28, mutta mies kuukahti totaalisesti viimeisellä kilometrillä ja jäi rajasta liki puoli minuuttia. Ilmeisesti elimistö ei tykännyt pienestä korkeanpaikanleiristä, missä Ukonmaanaho kävi. Naisten esteissäkään ei ole vielä yhtään rajan rikkojaa. Oona Kettusen jalasta löytyi murtuma ja Sandra Erikssonin kauden avaus oli katastrofi. MM-raja jäi 35 sekunnin päähän. Se ei ole kuitenkaan koko totuus, mutta SE-ajoista ei kannata tänä kesänä haaveilla. Camilla Richardsson jäi 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa rajasta reilut kaksi sekuntia, joten hän on tällä hetkellä lähinnä kisapaikkaa.

Kolmas keihäsmies toki kisoihin lähtee, se on Ari Mannio tai Teemu Wirkkala. Naisten moukarin 70 metrin raja on Merja Korpelalta ja nuorelta Inga Linnalta puolentoista metrin päässä. Miehissä paljon on kiinni siitä, missä kunnossa David Söderberg tekee paluunsa, kun sen aika on. Tuomas Seppäsen alkukesä on ollut hiukan nahkea, hän tarvitsee kauden parhaaseensa vielä kaksi ja puoli metriä lisää selättääkseen 76 metrin MM-rajapyykin.

Hallikauden 20,09 työnnön jälkeen Arttu Kangas oli potentiaalinen kisarajan (20,45) tekijä. Kesä on ollut kuitenkin ailahteleva, paras on toistaiseksi 19,79. Paljon saa tapahtua, jos Kangas kisakoneeseen nousee.

Seipäässä Minna Nikkanen näyttäisi olevan ainoa kisoihin lähtevä. Nuoret lupaukset Wilma Murto ja Elina Lampela eivät ole päässeet hallikauden vireeseen ja Peking jää heiltä haaveeksi. Eemeli Salomäki on jo sentään yrittänyt kisarajaa Madridissa, mutta siellä se ei mennyt. Jere Bergiuksella on fyysiset eväät myös 565:een, mutta tekniikka tökkii tällä hetkellä. Jussi Viidalla on ollut isoja ongelmia, joten korkeudessakaan ei suomalaisedustusta nähdä.

Ja näin taitaa käydä valitettavasti pituudessakin. 810 on pahuksen kova raja. Eero Haapala pääsi jo 795, mutta Lapinlahdella hyppy oli pahasti kateissa. Henri Väyrynen on hypännyt 793, mutta Lapinlahdella hänkin jäi 755:ään. Molemmilta miehiltä vaaditaan nappipäivä ja nappihyppy nappioloissa. Ei mahdotonta, mutta ei kovin todennäköistäkään.

Keväällä on aina helppo olla optimisti ennusteissaan, taisin olla liian optimisti. Sentit ja sekunnit näyttävät paperilla yksinkertaisilta, mutta kun kilpailukausi alkaa ja kaikki liikkuvat osat tulevat mukaan, on tilanne toinen. Totuus on, että MM-rajat ovat meikäläisille pahuksen tiukat liian monissa lajeissa. Vaikka potentiaalia niiden rikkomiseen olisi, tarvitaan onnistunut kilpailu, hyvä päivä ja suotuisat olot. Niitä suotuisia oloja ei Suomessa ole tänä kesänä kovin monta ollut.

Aikaa Pekingin rajan tekemiseen on 10. elokuuta asti. Eli tästä hetkestä käytännössä 20 päivää. Kovin monta kilpailua ei siihen aikahaarukkaan enää mahdu. Kalevan kisojen lisäksi Kuortaneen Eliittikisat 8.8. ovat viimeisiä isoja mahdollisuuksia, jos ulkomaille ei hakeuduta. Aika monen kannattaisi hakeutua, jos kisoihin haluaa.

Tällä hetkellä näyttää, että tuo kevään arvio 18-24 urheilijasta on kutistunut nyt 12-15 urheilijaan. Toivotaan, että isoja yllätyksiä ja venymisiä vielä tulee.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 7 kommenttia

Iloa ja pettymystä EM-Tallinnan päätöspäivänä

Suomen saldona 22-vuotiaiden EM-kilpailuista oli Jussi Kanervon hopea 400 metrin aidoissa ja 12 pistesijaa. Terävin kärki olisi voinut suoriutua kenties hiukan paremmin, mutta tason laajuus ilahdutti.

Kakkostilan lisäksi tuli yksi nelostila, yksi viides sija, kolme kuutossijaa, neljä seitsemättä sijaa ja kolme kahdeksatta. Kun joku kysyi kommenttiketjussa, koska nämä hehkutetut nuoret urheilijat ovat aikuisten huipulla, niin vastaan, etten tiedä. Osa on ehkä joskus, osa ei varmuudella koskaan. Juuri tähän pisteeseen vielä päästään niin sanotusti järjestelmästä huolimatta. Moni asuu yhä kotona ja vanhemmat sponsoroivat. Kun itsenäistytään, pitäisi tienata. Ja harjoitella samaan aikaan. Se on hankala yhtälö. Joku osaa sen ratkaista onnistuneesti ja nousee huipulle. Liian moni jää matkalle. Se on kuitenkin selvää, että mitä enemmän on näitä nuorten arvokisojen pistesijaurheilijoita, sitä suurempi todennäköisyys, että heistä yhä useampi onnistuu. Siksi heitäkin kannattaa hehkuttaa näin kerran vuodessa, kun siihen on tilaisuus. Muutoin suurin osa näistäkin urheilijoista saa urheilla koko vuoden tyystin pimennossa medialta.

Jussi Kanervo aloitti 400 metrin aitafinaalin hurjan kovaa. Vauhti kesti upeasti loppuun saakka ja tuloksena oli hopeamitali huiman ajan 48,84 juosseen Puolan Patryk Dobekin vanavedessä. Kanervo paransi ennätystään pari kymmenystä aikaan 49,66. Melko uskomaton juttu, kun kuukausi sitten Kanervo vielä päätteli raskasta Yhdysvaltain kilpailukauttaan NCAA-finaaleissa. Loistava suoritus. Oskari Mörö jäi tiukassa pronssitaistelussa kuudenneksi ajalla 50,27. Pronssin nappasi yllättäen Tanskan Nicolai Hartling ajalla 50,02. Hän paransi ennätystään yli sekunnin.

Vasta 20-vuotias Elmo Savola jatkoi aamutuimaan uskomatonta ottelutahtiaan, hän juoksi 110 metrin aidat 14,51 parantaen ennätystään neljä kymmenystä. Juuso Hassikin teki kauden parhaansa 14,95. Kiekko heitettiin haastavissa olissa vesisateessa. Suomalaiset hallitsivat hienosti hermonsa ja molemmat tekivät parhaansa viimeisellä heitolla aivan ennätyksiensä pintaan: Hassi 40,45 ja Savola 37,37.

Ennen seiväskilpailua sade onneksi taukosi ja se päästiin hyppäämään hyvissä oloissa. Juuso Hassi taisteli hienosti viimeisellään yli 440 ja onnistui lähes heti perään ylittämään 450. Se jäi molempien suomalaisten tulokseksi. 450 on 15 senttiä enemmän kuin Hassin ennätyssarjassa ja 10 senttiä vähemmän kuin Savolalla omassa ennätyssarjassaan. Keihäässä Savola heitti 62,96 ja paransi jälleen ennätystään, Hassin 59,31 oli hänelle kauden paras. Ennen päätösmatkaa molemmat olivat hienosti ennätystahdissa. Ja kuin kruununa uskomattoman hienolle ottelulleen Savola kiristi 1500 metrin viimeisen kierroksen hienosti ja juoksi ennätyksensä 4.48,17. Hassi oli kolme sekuntia parempi. Loppupisteissä Savola oli seitsemäs pisteillä 7743 ja Hassi yhdeksäs 7621. Savola paransi ennätystään uskomattomat 432 pistettä! Hassin ennätyspisteet kirjataan nyt 7621. Hienot ottelut molemmilta, mutta etenkin Savolan venyminen oli jotakin lähes käsittämätöntä.

Kolmiloikkafinaalissa oli mukana kolme suomalaista. Simo Lipsasen 16,01 riitti seitsemäntenä viimeiselle kolmelle kierrokselle, Kristian Pullin 15,84 oikeutti tänään yhdeksänteen sijaan ja 15,64 hypännyt Tuomas Kaukolahti oli kymmenes. Lipsanen paransi vielä sentin viidennellään ja sijoitus oli seitsemäs. Mitaliin olisi vaadittu 16,46 ja venäläisvoittaja Dmitri Chizhikov ryki peräti 17,05.

Esteissä eilen neljänneksi juossut Camilla Richardsson oli tänään mukana 5000 metrillä. Hän paransi ennätystään 19 sekuntia ja oli yhdeksäs ajalla 15.57,95. Kova juoksu siihen nähden että alla oli jo esteissä kaksi kilpailua.

Suomen ainoa mieskeihäänheittäjä kisoissa oli Joni Karvinen. Hän oli finaalin kahdeksas tuloksella 74,10. Yhdenkin sijan parantaminen olisi vaatinut omaa ennätystä metrillä. Mitaliin olisi vaadittu yli 80-metrinen ja viitossijaankin Karvisen olisi pitänyt parantaa neljä metriä ennätystään. Se ei ole hänen vikansa, mutta kyllä tässä kohtaa on pakko kysyä, miten tällainen voi olla mahdollista keihäänheiton mekassa? Ainakin jos tästä ikäluokasta puhutaan, se mekka sijaitsee Saksassa. He ottivat sijat 3, 4 ja 5, heikoinkin heistä heitti 79,31. Tällaisesta junioritasosta me suomalaiset voimme vain haaveilla.

Kuulakarsinnassa Timo Kööpikkä työnsi mainiosti 17,80 vain 12 sentin päähän ennätyksestään, mutta putosi harmittavasti ensimmäisenä miehenä finaalista, mihin olisi riittänyt 18,05.

Heini Järventausta lähti kiekkokarsintaan koko porukan toiseksi heikoimmalla tuloksella, heitti ennätyksensä karsinnassa ja vielä hyvin lähelle sitä sijoittuen finaalissa hienosti kahdeksanneksi. Juuri tällaiset venymiset ovat aina erittäin tervetulleita.

Sini Lällä oli korkeuden yhdeksäs tuloksella 181. Ei hänenkään pitänyt tilastojen valossa finaalissa olla, mutta oli kuitenkin.

Raskaita pettymyksiäkin päätöspäivään mahtui. Kuulamörssäri Arttu Kangas oli yksi Suomen suurimmista mitalitoivoista Tallinnassa, mutta kehnosti kävi. Finaalissa kaksi yliastuttua ja kolmannella vaatimaton 18,27, mikä ei riittänyt kolmelle viimeiselle kierrokselle. Voittotulos oli tänään 19,35, minkä pitäisi olla Kankaalle arkipäiväinen tönäisy. Suomalaisen sijoitus oli tänään yhdeksäs. Suuren suuri pettymys, mutta näitä on joka ikisen mestarin tie täynnä.

Naisten pikaviestissä Milja Thureson juoksi avausosuuden, mutta kapula putosi ensimmäisessä vaihdossa Anna Julinin kanssa ja tuloksena oli diskaus. Heti perään miesten ennalta kova joukkue Elmo Lakka, Otto Ahlfors, Samuli Samuelsson, Roope Saarinen koki saman kohtalon toisessa vaihdossa, joka meni pitkäksi. Harmi, sillä olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä, kuinka kovaa tuolla joukkueella olisi juostu. Mitalisaumakin olisi ollut olemassa, mutta toki viestijuoksuun kuuluu aina olennaisena osana kapulan kulkeminen maaliin asti. Viestipronssin vei lopulta Venäjä ajalla 39,45, joten Suomen miehiltä olisi vaadittu 22-vuotiaiden SE pronssiinkin.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 9 kommenttia

Suomalaisten venyminen jatkui Tallinnassa

Jos onnistuivat suomalaiset erinomaisesti Tallinnan 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa perjantaina, tismalleen sama jatkui lauantaina. Harvoin on missään arvokisoissa nähty joukkueelta näin korkeaa onnistumisprosenttia.

Ai niin, mitä siitä. Vain mitalit ja mestaruudet ratkaisevat, sanoo peruspenkkiurheilija, joka kyllä katsoo kaiken mahdollisen urheilun, mutta ei ymmärrä sen ytimestä yhtään mitään. Totta kai on suomalaisen urheilun etu, kun nuoret suorittavat aikaisempaa paremmin laajalla tasolla kuten nyt. Jos näin ei olisi, emme voisi millään odottaa tulevaisuudessa laajemmalta rintamalta menestystä. Juuri siksi tällainen ison porukan itsensä ylittäminen on laajassa kuvassa paljon merkittävämpi asia kuin yksittäinen mitali tai parikin. Tänään tuli yksi neljäs sija ja kaksi kuutossijaa, muttei yhtään mitalia. Turistejako? Vai urheilijoita, joista vielä tulee kovia aikuisten sarjan kansainvälisiä urheilijoita?

Yksi päivän ehdottomia valopilkkuja oli Camilla Richardsson, joka paransi este-ennätystään liki kymmenen sekuntia aikaan 9.46,34, millä irtosi komeasti neljäs tila. Mitali jäi 1,6 sekunnin päähän, Pekingin MM-raja 2,34:n. Richardsson oli keväällä loistavassa kunnossa, mutta ratakauden avauskisat menivät osin surkeiden sääolojen vuoksi alakanttiin. Nyt hän kuitenkin näytti potentiaalinsa, eikä jäänyt epäselväksi, etteikö Pekingiin olisi mahdollisuuksia, kunhan riittävän hyvä kilpailu vielä osuu kohdalle.

200 metrin välierissä nippa nappa 20-vuotias Samuli Samuelsson oli eränsä kolmas ja selvisi komeasti suoraan finaaliin. Peli näytti tiukassa kamppailussa jo menetetyltä, mutta Samuelsson tuli jälleen viimeisen 40 metriä kuin mielipuoli ja ohitti kalkkiviivoilla 20,78 tänä kesänä kellottaneen Ranskan Stuart Tutambyn yhdellä sadasosalla. Nollatuulessa Samuelssonin aika oli mainio 20,96. Sama kaava toistui finaalissa. Samuelssonin askel imi metri metriltä yhä upeammin ja hän lähestyi mitalisijoja, mutta eroa jäi kahdeksan sadasosasekuntia. Jan Jirkan pronssiaika oli 20,82, Samuelssonin 20,90. Sijoitus oli komea, sillä Ikaalisten mies voi osallistua näihin kisoihin myös kahden vuoden kuluttua. Nimi mieleen.

Roope Saarinen oli 200 metrin toisen välierän viimeinen ajalla 21,46, mutta hän teki alkuerissä komean ennätyksensä 21,29. Saarisessa on ainesta ratakierroksella erittäin kovaksi tekijäksi: hänen askeleensa on pitkä kuin Kareem Abdul-Jabbar ja nopeuskin alkaa riittää 400 metrillä huipputuloksiin. Kolme vuotta sitten salibandystä juoksuun vaihtanut Saarinen harjoittelee Atte Pettisen osaavassa valmennuksessa, eikä tulevasta päämatkasta ole epäselvää. Veikkaan että hän on seuraava suomalainen 46 sekunnin alittaja 400 metrillä. Evästä nimittäin on.

Elmo Lakan juoksu pysyi 110 metrin aitojen finaalissa aina seitsemännelle aidalla erinomaisen hyvin koossa, sitten tuli pieni kolhu, tasapaino meni ja mitalitaistelu oli siinä. Kuudes sija ja 14,03 -1,5m/s tuuleen on erittäin hyvä suoritus, mutta jopa pronssiin olisi ollut ehjällä juoksulla saumoja. Sen vei Italian Lorenzo Perini ajalla 13,86.

Elmo Savola aloitti kymmenottelun loistavasti juoksemalla 100 metriä ennätykseensä 10,96. Kauden paras parani liki neljä kymmenystä. Juuso Hassi avasi kauden parastaan sivuten ajalla 10,97. Pituudessa Savola jatkoi hurjaa menoa parantaen ennätystään 23 senttiä lukemiin 727. Juuso Hassi ei täysin onnistunut, hän hyppäsi kahdesti 708, kun miehen ennätys on tältä kesältä 732. Hassin pieni alavire jatkui myös kuulapaikalla, missä syntyi tulos 13,54, kun miehen ennätys on hallissa työnnetty 14,32. Savola jatkoi huikeaa ennätystehtailuaan: hän työnsi peräti 13,45, kun miehen aikaisempi ennätys oli 12,83. Korkeudessa Hassi jäi ennätyksestään viisi senttiä tuloksella 189, mutta Savola venyi jälleen. Ennätys 198 syntyi ensimmäisellä, vaikka 195 meni vasta viimeisellä. Kas kummaa, Savola tuuppasi ennätyksensä myös päivän päätöslajissa 400 metrillä. Aika oli 49,84 ja nuori mies on huimat 285 pistettä edellä ennätyssarjaansa, eli vaikka huominen sujuisi tismalleen samoin tuloksin kuin kevään ennätysottelu Sastamalassa, olisivat pisteet 7600. Todella mielenkiintoista nähdä, kuinka huominen kulkee. Myös Hassi pystyi hiukan tasapaksun avauspäivän päätteeksi runttaamaan kolme kymmenystä pois ratakierroksen kauden parhaastaan ajalla 49,27. Huomenna hyvä päivä ja ennätysmahdollisuudet elävät yhä.

20-vuotias Inga Linna jäi moukarifinaalin viimeiseksi tuloksella 60,73. Sijoitus ja ylipäätään finaaliin selviäminen oli hieno juttu, hänkin on mukana vielä kahden vuoden kuluttua. Pari viikkoa sitten karnevaaleilla syntynyt ennätys 68,25 olisi riittänyt nelospaikkaan, mutta arvokisafinaali on aina arvokisafinaali.

Kolmiloikan karsinnassa kaikki kolme suomalaista hyppäsivät itsensä finaaliin. Simo Lipsanen oli karsinnan kuudes tuloksella 16,10, Kristian Pulli hyppäsi 16,01 ja oli kahdeksas, Tuomas Kaukolahti raapaisi viimeisellä ennätyksensä 15,97 ja meni kymmenentenä finaaliin. Ilman 16 sentin parannusta viimeisellä hypyllä hän ei olisi finaaliin selvinnyt. Suomella on nyt näissä kisoissa ollut koko kolmikko finaalissa niin moukarissa kuin kolmiloikassakin. Aikamoista.

Keihään karsinnassa ainoa suomalaisedustaja Joni Karvinen heitti itsensä helposti finaaliin tuloksella 72,48. Hän oli karsinnan kymmenes, eikä miehen tarvinnut edes heittää kolmatta heittoaan.

Heini Järventausta heitti aamutuimaan kiekon karsinnassa mainiosti 51,71, ennätys parani yli metrillä. Hän oli kisatilastossa 24:s eli toiseksi viimeinen, mutta selvisi finaaliin koko porukan seitsemänneksi parhaalla tuloksella. Hienoa venymistä. Kärkeen on toki kaulaa, sillä neljä naista heitti karsinnassa yli 58 metriä. Salla Sipponen jäi tuloksella 49,38 ennätyksestään viisi metriä ja karsiutui.

Anne-Mari Lehtiöllä oli pituuden kanssa vaikeuksia. Kaksi ensimmäistä hyppyä meni rikki, kolmannella tuli sentään tulos. Lehtiö oli karsinnan 23:s vaatimattomalla tuloksella 599. Hänen ennätyksensä on 621, finaaliin riitti 619.

Eveliina Määttänen juoksi 400 metrin aitojen välierässä 59,37 ja oli lopputuloksissa 14:s, mikä oli kuitenkin yläkanttiin tilastoihin nähden. Finaalitasolle on toki kovasti matkaa, viimeinen loppukilpailupaikka meni jakoon ajalla 56,99.

Huomenna on näiden kisojen päätöspäivä – ja se on suomalaisittain erittäin mielenkiintoinen. Suurimmat odotukset kohdistuvat Arttu Kankaaseen kuulassa, sekä Jussi Kanervoon ja Oskari Möröön 400 metrin aidoissa. Myös ottelijat Savola ja Hassi jatkavat hienoa kamppailuaan. Kolmiloikan finaalissa on kolme suomalaista, Sini Lällä hyppää korkeusfinaalissa, Heini Järventausta heittää kiekkofinaalissa, Joni Karvinen keihäsfinaalissa ja kaksi viestijoukkuetta tappelee 4x100 metrillä finaalipaikoista.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 3 kommenttia

Suomalaiset loistoiskussa Tallinnassa

Jos 22-vuotiaiden EM-kilpailujen avauspäivän onnistumisprosentti olikin suomalaisittain noin 50, toinen päivä sujui suorastaan loistavasti. Epäonnistumisia nähtiin vain muutama, erinomaisia suorituksia ja venymisiä tukkukaupalla.

Jussi Kanervo ja Oskari Mörö hallitsivat hienosti eriään 400 metrin aidoissa, molemmat kuittasivat erävoiton. Kanervo ajalla 50,42 ja Mörö 50,69. Puolan tilastokärki Patryk Dobek oli odotetun vahva ja juoksi oman eränsä voittoon ajalla 49,83. Iso yllätys oli, että Mörön erästä Venäjän tilastokakkonen Timofei Chalyy pullahti ulos finaalista juostuaan vain 51,12. Dobekin lisäksi hänen erästään suomalaisia kovempaa juoksi Venäjän Aleksandr Skorobokatko 50,26 sekä Espanjan Sergio Fernandez 50,35. Suomalaisten ajat olivat erien neljäs ja viides, joten finaalista tulee huippujännittävä.

Seitsenottelijoiden toinen päivä alkoi sekin mukavasti. Jutta Heikkinen petrasi pituudessa kauden parastaan 40 senttiä ja teki ennätyksensä tuloksella 583. Miia Sillman jäi kauden parhaastaan neljä senttiä tuloksella 582. Hertta Heikkisen 560 jäi sen sijaan 16 senttiä hänen kauden parhaastaan. Keihäässä Sillman jatkoi huimaa otteluaan parantamalla ennätystään yli kuusi metriä tulokseen 43,00. Jutta Heikkinen jäi ennätyksestään nelisen metriä ja heitti 44,06. Myös Hertta Heikkinen jäi hiukan ennätyksestään. Päätöslajissa 800 metrillä kaikki juoksivat ennätyksensä. Heikkisistä Jutta 2.18,20, Hertta 2.19,32 ja Sillman 2.30,72. Lopputuloksissa Jutta Heikkinen oli kahdeksas 5715, Sillman yhdeksäs 5540 ja Hertta Heikkinen 11:s 5425. Kaikki tekivät ennätyksensä!

Moukarifinaalissa oli kolme suomalaista. Ennätyksiin ei tänään ylletty, mutta Juho Saarikoski oli hienosti viides tuloksella 70,94, Jesse Lehto seitsemäs 70,05 ja Tommi Remes 11:s 67,29. Mainio kokonaispanos suomalaisilta. Millään muulla maalla ei ollut loppukilpailussa edes kahta heittäjää.

Reetta Hurske juoksi aamun alkajaisiksi mainiosti 100 metrin aidat, välieräpaikka irtosi ajalla 13,64, vastatuulta oli -1,4m/s. Hurske oli eränsä kolmas ja juuri kolme parasta meni suoraan jatkoon. Hän oli alkuerin kahdeksanneksi nopein. Illan välierissä juoksu ei sujunut yhtä hyvin ja Hurske oli eränsä viimeinen ajalla 13,66. Välieräpaikka oli kuitenkin kelpo suoritus.

Miesten pika-aidoissa ylivoimainen ennakkosuosikki Ranskan Wilhelm Belocian jäi yllättäen pois kilpailusta. Elmo Lakka juoksi tasapainoisen alkuerän ja selvisi finaaliin eränsä kakkosena ajalla 13,90. Kahdesta alkuerästä ainoastaan tilastokärjessä ollut britti David Omoregie (13,85) ja tilastokakkonen David King (13,74) juoksivat suomalaista nopeammin. Lauantaina juostavasta finaalista tulee todella tiukka ja tasainen, Lakalla on siinä mahdollisuudet ihan mihin tahansa, jopa mestaruuteen.

Naisten moukarissa finaalipaikkaa ei odotettukaan muilta kuin Inga Linnalta, joka on parantanut tällä kaudella ennätystään liki kahdeksan metriä tulokseen 68,25. Hänen karsintansa oli hiukan nahkea, mutta 63,70 riitti viimeisenä finaaliin kuuden sentin erolla. Milja Jylhänniska heitti 60,01 jääden ennätyksestään kaksi ja puoli metriä. Heli Rinnekari jäi 57,68:aan.

800 metrin alkuerissä Ville Lampinen juoksi ihan mukavasti 1.50,04, mutta jäi aikavertailussa ensimmäisenä ulos välieristä yhdeksän sadasosan erolla.

Naisten 400 metrin aidoissa Eveliina Määttänen teki kauden parhaansa yli sekunnilla juostuaan 59,29 ja selviytyi mukavasti välieriin. Kirsi Pekkanen teki ennätyksensä 59,90, mutta jatkopaikka jäi 0,61 sekunnin päähän.

Naisten korkeuden karsinta oli suomalaisittain kaksijakoinen. Heidi Erkinheimo jäi ennätyksestään 13 senttiä ja oli koko karsinnan viimeinen. Viivi Voutilainen sivusi kauden parastaan 175, mutta jäi sijalle 17. Sen sijaan Sini Lällä ylitti 179 ensimmäisellään ja se riitti finaaliin. Melkoinen yllätys.

Iltapäivällä suomalaisista olivat ensin tulessa 200 metrin miesjuoksijat. Samuli Samuelsson juoksi itsensä suoraan välieriin ennätyksellään 20,89. Heti perään Roope Saarinen pyyhki kymmenyksen pois ennätyksestään ajalla 21,19 ja meni hänkin suoraan välieriin. Huonosti ei Jani Koskelakaan juossut, 21,44 jää ennätyksestä vain kahdeksan sadasosaa. Samuelsson oli alkuerien viidenneksi nopein, joten finaaliodotukset ovat korkealla.

Naisten seipäässä Erica Hjerpe jäi 405:een ja oli 11:s, mikä oli 425 hypänneeltä naiselta pieni pettymys. Aino Siitonen sivusi ennätystään 415, mikä riitti sijaan 10.

Milja Thureson oli 100 metrin finaalissa seitsemäs ajalla 11,79. Ihan parastaan hän ei nyt esittänyt, alkuerässä kulki 11,62. Mainio suoritus joka tapauksessa turkulaiselta.

Pakko on loppuun hitusen ihmetellä, kuinka nämä kävelyiden arvokisarajat ovat niin heikkoja verrattuna kaikkiin muihin lajeihin? Kun naisten 20 kilometrin kävelyn kärjessä mennään kirkkaasti alle 1.30 ja kisoihin valitaan ajoilla 1.44,00 ja 1.46,57, on jossain kyllä vikaa. Tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan. Hele Haapaniemi jäi kilpailun voittajasta liki 22 minuuttia ja Tiia Kuikka yli 23 minuuttia. Se on matkassa yli neljä kilometriä. En syytä yhtään varmasti kaikkensa tehneitä urheilijoita, mutta ei näin heppoisin rajoin pitäisi arvokilpailuihin päästä mukaan.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 2 kommenttia

Thureson venyi EM-finaaliin

Turun Toverien Milja Thureson on kova arvokisaurheilija. Kaksi vuotta sitten hän venyi hienosti 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa finaaliin ja viidenneksi. Ja kas kummaa, venyminen jatkui jälleen. Thureson selvisi finaaliin myös 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa Tallinnassa. Avauspäivä oli suomalaisittain suhteellisen hyvä, vaikka pettymyksiäkin mukaan mahtui.

Hän juoksi +0,6 tuulessa ennätyksensä 11,62 ja meni erästään suoraan finaaliin. Ennätys parani viisi sadasosaa ja taakse jäi mm. Italian 11,43 juossut Irene Siragusa. Upeaa venymistä, sillä kisatilastossa turkulainen oli 11:s. Thureson oli alkuerien viidenneksi nopein, ykkönen oli Saksan Rebekka Haase 11,25, kakkonen myös Saksan Alexandra Burghardt 11,56 ja kolmas Unkarin Anasztazia Nguyen 11,59. Toinen satasen juoksijamme Anniina Kortetmaa ei onnistunut ihan nappiin, aika 11,88 (-0,4m/s) jää hänen ennätyksestään 0,18 sekuntia. Finaalipaikka jäi 11 sadasosan päähän.

Ikaalisten Otto Ahlfors juoksi loistavasti ensimmäiset 70 metriä 100 metrin alkuerissä, mutta lopussa rentous hieman katosi. Silti -1,4 vastaiseen juostu 10,70 oli mainio suoritus, kun kaverin ennätys on 10,56. Vastaavaan myötäiseen olisi ennätys tullut ilman muuta, eli aamujuoksuksi Ahlforsin esitys oli erinomainen. Kokonaistuloksissa hän oli 18:s ja taakse jäivät samassa erässä 10,48 juossut Ruotsin Adam Deguir sekä 10,49 juossut Norjan Salin Kashafali. Välieräpaikkaan olisi vaadittu 10,66.

Moukarin karsinnan A-ryhmässä Juho Saarikoski nakkasi kolmanneksi tuloksella 69,87. Sarja oli tasainen: kaksi muutakin heittoa kantoi yli 68 metriä, mikä on aamutuimaan hyvä suoritus mieheltä, jonka ennätys on 71,57. Myös kaksi muuta suomalaista onnistuivat hienosti: B-ryhmässä Jesse Lehto heitti 69,76 ja Tommi Remes 68,27. Saarikoski oli karsinnan kuudes, Lehto seitsemäs ja Remes yhdeksäs, joten koko kolmikko meni komeasti finaaliin.

Naisten 3000 metrin esteissä Minttu Hukka lähti rohkeasti kovaan vauhtiin, mutta sammahti lopussa pahasti. Kauden parhaaseen jäi kolme sekuntia ja ennätykseen puoli minuuttia. Toisessa erässä Camilla Richardsson juoksi taktisesti mainion juoksun ja meni viidentenä erästä suoraan finaaliin. Viimeinen kilometri tultiin todella kovaa rankkasateessa ja valtavissa vesilätäköissä, 3.13. Richardssonin aika 9.59,76 oli hänen kauden parhaansa ja ennätyskunto alkaa vihdoin löytyä hiukan vaisun alkukesän jälkeen.

Suomen ottelijanaiset aloittivat urakkansa mainiosti pika-aidoissa. Heistä ennalta vahvin Jutta Heikkinen paransi ennätystään huimat 0,39 sekuntia aikaan 14,45. Hänen kaksoissiskonsa Hertta Heikkisen 14,38 jää ennätyksestä vain kolme sadasosaa ja Miia Sillmanin 14,60 neljä sadasosaa. Korkeudessa Sillman hyppäsi sentin päähän ennätyksestään 176, Jutta Heikkinen ennätyksensä 173 ja Hertta Heikkinen kauden parhaansa 167. Kuulassa Sillman paransi ennätystään 25 senttiä tulokseen 12,49, Hertta Heikkinen omaansa sentin vähemmän tulokseen 11,95. Jutta Heikkisellä oli kuularingissä ongelmia, viimeisellä lensi sentään 11,83, mutta ennätykseen jäi matkaa puoli metriä. Ottelijoiden päivä sujui loistavasti, sillä 200 metrillä Jutta Heikkinen paransi ennätystään pari kymmenystä tulokseen 25,22, Hertta Heikkinen teki kauden parhaansa 25,37 ja Sillman ennätyksensä 25,75. Avauspäivän jälkeen Sillman on seitsemäs, Jutta Heikkinen kahdeksas ja Hertta Heikkinen kymmenes.

Miesten pituuskarsinnassa oli vastatuulessa ukolla kuin ukolla suuria vaikeuksia askelmerkkinsä kanssa, lopulta vain yksi hyppääjä ylitti karsintarajan 775. Kristian Pullin merkki oli pahasti kateissa ja kahdella ensimmäisellä syntyi vain 710 ja 693. Silti tuo 710 oli kahden hyppykierroksen jälkeen juuri se 12:nneksi paras tulos, jolla vielä finaaliin selviäisi. Sveitsin Benjamin Gföhler nykäisi kuitenkin kolmannellaan 729, joten tässä kohtaa finaalin riittäisi 716. Pulli saikin taisteltua viimeisellään -3,2 tuulessa 721. Lopulta jäljellä oli enää yksi mies, joka pystyisi pudottamaan suomalaisen finaalista, Turkin 756 tänä kesänä hypännyt Muammer Demir. Hän pääsi hyppäämään nollatuuleen ja roiskautti 731, Pulli oli ulkona finaalista. Tuulipeli näissä karsinnoissa on joskus todella armotonta ja nyt se kääntyi täydellisesti Pullia vastaan. Se oli pettymys, sillä mitalisijankaan ei pitänyt olla aivan mahdoton ajatus.

Naisten seipäässä Aino Siitonen (415) ja Erica Hjerpe (410) hyppäsivät hyvin ja selvisivät finaaliin. Vastikään 217 hypännyt Samuli Eriksson sen sijaan ei selvinnyt korkeuden loppukilpailuun: 210 ylittyi, mutta 215 jäi haaveeksi. Myös kiekossa Sami Aartolahti karahti karsintaan erittäin vaatimattomalla tuloksella 49,91.

Naisten keihäskarsinnassa Saara Lipsanen jäi liki kuusi metriä kauden parhaastaan tuloksella 47,15. Janette Lepistö epäonnistui vielä pahemmin, tulos 42,54 jäi hänen ennätyksestään yli 10 metriä. Pakko sanoa, että murheellinen esitys molemmilta. Jos ei miesten taso tässä sarjassa häävi ole, ei ole kyllä naistenkaan. Herätys Kuortane, Pihtipudas ja kaikki mahdolliset suomalaisesta keihäänheitosta huolestuneet lajijermut.

Pettymysten joukkoon kirjataan myös seiväshyppääjä Aleksi Saarelainen, joka ylitti vain avauskorkeutensa 480 jääden ennätyksestään 40 senttiä. Finaaliin olisi riittänyt 500.

Kuulapaikalla Tara Tuominen sai aikaiseksi vain 13,38, kun ennätys on 14,54. Tuominen on kilpaillut tämän vuoden puolella hallit mukaan lukien 14 kertaa ja tämä oli heikoin tulos, joten hänen suorituksensa on pakko laskea epäonnistumiseksi. Tuominen oli karsinnan viimeinen eli 23:s.

 

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 2 kommenttia

Nuorten EM-Tallinnassa muutama mitalisauma

Torstaina Tallinnassa alkaviin yleisurheilun 22-vuotiaiden EM-kilpailuihin lähtee Suomesta iso joukkue. Neljä vuotta sitten samoissa kilpailuissa oli meiltä 29 urheilijaa, kaksi vuotta sitten 39, mutta nyt peräti 52. Kyllä se jotakin kertoo.

Se kertoo ennen kaikkea siitä, että meillä on yhä enemmän uraansa satsaavia nuoria aikuisia, joilla on potentiaalia vähintään eurooppalaiselle huipulle. Ei kisoihin pääseminen toki sinänsä vielä tarkoita hienoa tulevaisuutta, mutta riittävästä lahjakkuustasosta se kertoo. Ja näissä kisoissa muuten Suomen menestys ei ole mieskeihäänheittäjien varassa. Mukana on nimittäin vain yksi heittäjä, Joni Karvinen. Hän on tilaston 13:s kesän parhaallaan 74,23 ja tavoittelee realistisesti finaalipaikkaa. Kasikympin ylittäjiä on mukana neljä, kovimpana 85,40 kiskaissut uusi saksalaisnimi Johannes Vetter. Suomalaisen mieskeihäänheiton tulevaisuus olisi jo oman juttunsa arvoinen.

Nimenomaan 22-vuotiaiden EM-kilpailut ovat kelpo ennustaja tulevaisuudessa. 19-vuotiaiden arvokisakävijöillä on vielä useampi mutka ja kuoppa matkassa ennen aikuisten arvokisatasoa, joten niistä ei voi vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Käyn seuraavassa listauksessa läpi suomalaisten miesten ja naisten mahdollisuudet paremmuusjärjestyksessä.

Yksi odotetuimmista suomalaislajeista on miesten 400 metrin aidat. Jussi Kanervo pyyhkii keväällä Yhdysvalloissa 49,78, Oskari Mörön kauden paras on toistaiseksi 50,07. Puolan Patryk Dobek on tilastokärki ajallaan 49,04, Venäjän Timofei Chalyy kakkonen 49,42 ja Kanervo onkin joukon kolmas 50 sekunnin alittaja. Mörö on tilastonelonen, joten asetelma on kutkuttava.

Kuulassa 20 metrin ylittäjiä on tasan yksi, Kroatian 20,16 pökännyt Filip Mihaljevic. Arttu Kangas rouhaisi hallissa 20,09, kesän paras 19,79 on tilastonelonen. Mitalikamppailusta tulee todella kiinnostava.

Pituudessa Kristian Pulli on hypännyt 780, mikä on tilaston viidenneksi paras. Tismalleen saman tuloksen on hypännyt Pullin lisäksi kaksi muutakin. Kahdeksan metrin ylittäjiä ovat Saksan Fabian Heinle 825, tshekki Radek Juska 815 ja Georgian Bachana Khorava 801. Pulli on erittäin hyvä kilpailija, joten mitalisauma on olemassa.

Pika-aidoissa Elmo Lakka on karnevaaleissa juoksemallaan ajalla 13,81 tilastoissa peräti kuudentena. Ranskan Wilhelm Belocian on painellut 13,28 ja britti David Omoregie 13,55, tilastokolmonen on toinen britti David King noteerauksella 13,69. Lakalla on mahdollisuudet jopa mitaliin, mutta venymistä ja onnistumista se toki vaatii.

Moukarissa meillä on kova kolmikko. Jesse Lehdon 71,89 on tilaston seiska, Juho Saarikosken 71,57 yhdeksäs ja Tommi Remeksen 70,05 on 14:s. Ihan mahdotonta ei ole, että kaikki heittävät finaalissa. Mitaliin tarvitaan todennäköisesti ainakin 73-metrinen, mutta kovin kaukana miehet eivät sellaisesta ole.

Huono ei ole myöskään Suomen pikaviestijoukkue. Samuli Samuelssonin ja Otto Ahlforsin lisäksi aituri Elmo Lakka (PB 10,57) ja todennäköisesti 200 metrillä mukana oleva Jani Koskela (PB 10,69) muodostavat joukkueen, jolla ei voi olla muuta tavoitetta kuin finaalipaikka ja siellä hyvä sijoitus.

Kymmenottelussa Oriveden Juuso Hassin 7462 on tilaston 11:s, Elmo Savolan 7311 on 13:s. Hassilla on kuitenkin eväät 7600 pisteeseen ehjällä ottelulla ja sillä oltaisiin jo todennäköisesti sijoilla 7-8.

Kolmiloikassa on mukana peräti kolme suomalaista, Pulli, Tuomas Kaukolahti ja kesän sensaatio Simo Lipsanen. Lipsanen on hypännyt sallituissa 16,15, mutta Superliigassa tuli niukasti liian kovassa myötäisessä (+2,3) huipputulos 16,61. Venäjällä on laittaa laatikkoon kaksi yli 17 metrin miestä, kolmanneksi paras tilastotulos on 16,70. Lipsasen 16,15 on joukon yhdeksänneksi paras ja Pullin 16,01 11:s. Mielenkiintoinen asetelma, jos Lipsanen saa hyppynsä kulkemaan.

Ikaalisten nuoret pikajuoksijat Samuli Samuelsson ja Otto Ahlfors ovat tehneet jo alkukesästä kovaa jälkeä. Samuelsson on juossut 10,55 ja Ahlfors 10,56. Tilastoissa näillä tuloksilla saa sijat 23 ja 24, mutta kymmenyksen päässä on 14 juoksijaa, joten pienellä venymisellä välieräpaikka on otettavissa. 200 metrillä Samuelssonin väljä ja imevä askel pääsee paremmin oikeuksiinsa; Ikaalisten miehen kauden paras 20,91 riittää tilastoissa sijaan kahdeksan, joten finaalipaikka on ehdoton tavoite.

Ville Lampinen on 800 metrin tilastossa 18:s ennätyksellään 1.48,41. Kuitenkin vain neljä juoksijaa on alittanut 1.47, joten aina yllätyksellisellä matkalla finaalipaikka ei ole täysin haihattelua. Tilastojen kahdeksannen kesän paras tulos on 1.47,30.

Korkeudessa Samuli Erikssonin 217 riittää tilastossa sijaan 18, mutta edellä olevista peräti kahdeksan kaverin tulos on 220, joten onnistuminen voi hyvinkin tietää finaalipaikkaa.

Seipäässä Aleksi Saarelaisen 520 riittää tilastosijaan 15. 13 kaveria on kuitenkin hypännyt 535 tai paremmin, joten nappionnistumista karsinnassa vaaditaan.

Sami Aartolahden kiekkotulos 55,89 on tilaston 16. Finaalipaikka vaatisi todennäköisesti uuden ennätyksen, sinne 56-57 metrin väliin.

Kestävyysjuoksuissa Camilla Richardsson on ilmoitettu 5000 ja 10 000 metrille sekä 3000 metrin esteisiin. Parhaat menestysmahdollisuudet on esteissä ja kympillä. Ennätyksellään 9.56,44 vaasalaisella olisi saumoja kuuden parhaan joukkoon, kympin ennätys 33.53,88 riittää tilastosijaan kahdeksan. Minttu Hukka esteissä ja Meri Rantanen kympillä ovat kauden parhaillaan tilastojen häntäpäässä, mutta yllättää sopii.

Seitsenottelussa Jutta Heikkisen ennätys 5665 pistettä voi riittää hyvään sijoitukseen. Kaksi urheilijaa on tehnyt yli 6100 pistettä, mutta tilastokolmosen tulos on 5730. Miia Sillman ja Hertta Heikkinen kamppailevat sijoituksista 10-12.

Seipäässä Erica Hjerpen 425 on tilaston yhdeksäs ja Aino Siitosen 420 12:s, joten finaalipaikka on heille ehdoton tavoite.

Moukarissa huimasti kehittynyt Inga Linna on moukarikarnevaalien ennätysheitollaan 68,25 tilaston yhdeksäs.70 metrin ylittäjiä löytyy vain viisi, joten saumoja on, jos venyminen jatkuu.

Naisten 100 metrillä kahden vuoden takainen 19-vuotiaiden EM-vitonen Milja Thureson on juossut 11,67 ja Jukka Vähäkankaan valmennuksessa hienosti kehittynyt todella herkkäaskelinen Anniina Kortetmaa 11,70. Kärki on kivikova, sillä mukana on neljä alle 11,40 juoksijaa, parhaana 11,21 pinkonut Saksan Rebekka Haase. Thureson on tilaston 11:s ja kahdeksannen aika on 11,62. Pienellä venymisellä finaali ei ole mahdoton, samalla tavalla Thureson venyi Rietissä 2013.

Pika-aidoissa viime kesän 19-vuotiaiden MM-finalistin Reetta Hurskeen SB 13,44 riittää sijaan 13. Kärki on kiven kova: Sveitsin Noemi Zbären on painellut 12,85, Puolan Karolina Koleczek 12,91 ja Hollannin Nadine Visser 12,97. Tilaston kasiaika on 13,32, joten finaalipaikka vaatii ennätyksen.

Keihäässä Janette Lepistöllä (53,08) ja Saara Lipsasella (52,70) on juuri ja juuri onnistuessaan saumaa finaaliin. Ei kuitenkaan juuri sen pidemmälle, sillä kahdeksan heittäjää on ylittänyt 55 metriä.

Sama tilanne on korkeudessa, missä Suomea edustavat Sini Lällä (184), Heidi Erkinheimo (183) ja Viivi Voutilainen (181). Kahdeksan hyppääjää on ylittänyt 190 ja Lällän kauden paras on tilastoissa 13:s. Finaaliin pitänee hypätä vähintään 185, joten ei se silti mahdoton ajatus ole.

Kiekossa Heini Järventaustan (50,27) ja Salla Sipposen (50,97) kauden parhaat eivät riitä 20 joukkoon, joten finaalipaikka lienee mahdottomuus.

20 km:n kävelyssä Hele Haapaniemen ja Tiia Kuikan ajat eivät tule riittämään 20 parhaan joukkoon, kun kärjessä mennään 15-20 minuuttia kovempaa.

Myöskään 400 metrin aiturimme Kirsi Pekkanen (59,99) ja Eveliina Määttänen (60,49) eivät mahdu tilastoissa 20 parhaan joukkoon.

Pituudessa Anne-Mari Lehtiön ennätys 621 riittää tilastosijaan 24. Kuulassa Tara Tuominen on samoilla sijoilla ennätyksellään 14,54, kärki pökkii 17 metriin.

Kilpailuja voi seurata suorana EAA:n nettisivujen LIVE-streamista

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | Jätä kommentti

Kiitos ja näkemiin Euroopan kisat

Euroopan kisat Azerbaidzanissa on pidetty. Kovin monta muistijälkeä ei niistä jäänyt. On hankala kuvitella enää yhtään epäonnistuneempaa urheilukonseptia.

Kisatapahtuma oli jokseenkin irvokas. Mitä järkeä kaikessa tässä oli? Kisojen tekemiseen hukkui huikea määrä rahaa, mutta mitä jäi käteen?

En halua aliarvioida sitä, etteikö kilpailukokemus olisi ollut eri lajien urheilijoille mieleenpainuva. Mutta jos ajatellaan suuren yleisön näkökulmasta ja yleisen urheilullisuuden vinkkelistä, oli kokonaisuus todella sekava. Joissain lajeissa jaettiin olympiapaikkoja, toisissa kisailivat juniorit. Oli käytännössä mahdotonta tietää ilman valtavaa pohjatyötä, missä lajissa mentiin milläkin sapluunalla. Katsojalle jäi kovin pöllämystynyt olo.

Lähetyksiä kilpailuista tuli tuntitolkulla päivittäin, mutta kun fokus puuttui, oli niitä hankala seurata. Tai sanotaan ihan suoraan: ei kiinnostanut. Kokonaisuus oli yksinkertaisesti liian hankala käsiteltäväksi.

Urheilutapahtumia on vuosittain arvokisatasollakin todella paljon. Niissä on selkeä idea, fokus, minkä vuoksi niitä on helppo seurata sellaisenkin katsojan, joka ei ole välttämättä täysin kartalla lajista muuten. Joka lajilla on omat EM- ja MM-kilpailunsa karsintoineen. Se että osa niistä pyritään sotkemaan väkisin Euroopan kisojen ohjelmaan, ei vain yksinkertaisesti ole toimiva konsepti. Jos sama homma toimii Aasiassa tai Etelä-Amerikassa, ei se tarkoita, että se toimisi Euroopassa. Urheilukulttuuri on maanosissa niin erilaista.

Euroopan kisojen päätyttyä liki saman tien alkavat Universiadit. Päällekkäisyys on ilmeinen. Toki hieman lajeista riippuen. Euroopan kisojen yleisurheilussa käytiin esimerkiksi kilpailua maajoukkueiden kesken, maanosan pahnanpohjimmaisten. Yleisurheilun lajiliitto EAA on lupaillut, että seuraavissa Euroopan kisoissa olisivat mukana maanosan parhaat. En usko. Joka toinen vuosi on EM-kisat, MM-kilpailut ja olympialaiset joka neljäs. On Timanttiliigat ja muut EAA:n sekä IAAF:n kilpailusarjat, en keksi millään kombinaatiota, kuinka nämä kilpailut parhaiden urheilijoiden kalenteriin sopisivat. Paitsi yhdellä keinolla.

Eli tismalleen sillä, mistä näissä ensimmäisissä Euroopan kisoissa oli kyse: rahalla. Jos rahaa lyödään riittävästi kouraan, urheilijat tulevat kyllä. Mutta mitä järkeä siinä olisi? Jo nyt kisat maksoivat maltaita, eikä seuraavaa järjestäjää ole juuri siksi edes löydetty. Enkä usko että löydetäänkään ihan helpolla. Mutta ehkä Azerbaidzan haluaa järjestää nämä kilpailut rahoineen nyt ja aina…

On tavallaan säälittävää, että KOK ja muutama iso lajiliitto on lähtenyt Euroopan kisojen kelkkaan vain, siksi, että ne tehtiin isolla rahalla ja kookkaalla volyymilla. En silti usko, että sielläkään kovin tyytyväisiä nyt nähtyyn ollaan. Nyt herätys ja iso kasa realismia mukaan; Euroopan kisoille ei ole oikeasti minkäänlaista tilausta tulevaisuudessa. Vain yhtenäinen ja samanarvoinen lajirintama eli käytännössä parhaat maanosan urheilijat joka lajissa, olisi toimiva ja riittävän kiinnostava konsepti. Ja valitettavasti se ei ole millään tasolla realistinen. Ainoastaan yksi suuruudenhullu idea jonkin suuruudenhullun ihmisen päässä. Juuri siksi uskon, että nämä olivat ensimmäiset ja viimeiset Euroopan kisat koskaan; konsepti tukehtuu aivan takuuvarmasti omaan mahdottomuuteensa. Jos ei nyt heti, niin viimeistään toisen yrityksen jälkeen neljän vuoden päästä.

Tallennettu kategorioihin Aiheeton | 3 kommenttia

Eero Haapalan huikea paluu

Pituushyppypaikan tämän kesän ilahduttavin asia on ollut ehdottomasti Eero Haapalan paluu radoille. Eikä ihan mikä tahansa paluu, tulokset ovat olleet hienoja.

Juhannussunnuntaina Saarijärvellä Haapalalla oli jännät paikat. Ensimmäinen kilpailu sitten kesäkuun alun 2014, jolloin Haapalan takareisi repesi pahasti. Mutta palataan ajassa vielä kauemmas. Tammikuussa 2013 Haapala hämmästytti koko yleisurheilukansan hyppäämällä Porissa huikean halli-SE:n 811. Ennätys parani edellisestä kesästä 24 senttiä. Hallikausi huipentui hienosti EM-Göteborgissa, missä Haapala oli neljäs komealla tuloksella 805. Uusi tähti oli syttynyt. Vuoden 2005 MM-pronssimies Tommi Evilä oli viimein saanut manttelinperijän.

Kesä 2013 alkoi lupaavasti 790:llä ja Eurooppa cupissa juhannuksena syntyi myötätuulitulos 798. Moskovan MM-koneeseen, miettivät Haapala ja hänen valmentajansa Antti Mäkelä. Lahden Eliittikisoissa heinäkuussa tuli lunta tupaan: Haapalan takareisi repesi. Edessä oli kolmen viikon huili, sen jälkeen yksi kontrolliharjoitus ja matka MM-Moskovaan, jos kaikki sujuisi hyvin. Niin sujuikin – harjoituksen neljä ensimmäistä hyppyä. Viidennessä sama takareisi repesi uudelleen, tosin hiukan alempaa. Urheilijan maailma musteni, loistavasti alkanut kausi oli paketissa.

Sitkeä kuntoutus tuotti tulosta ja Haapala palasi kilpailuihin kesäkuussa 2014. Ja ihan hyvin alkoikin. Ensin Ikaalisten avauskisassa 789. EM-Zürich alkoi väikkyä mielessä. Muutama päivä myöhemmin Haapala kilpaili Raaseporissa. Hän ehti hypätä 788, kun takareisi repesi jälleen ja edessä oli uusi leikkaus. Tämäkin kausi oli ohi ja masentunut urheilija vilautti jopa uransa lopettamista. Vaikka ikää oli mittarissa vasta 24 vuotta. Haapala joutui käymään todella syvällä itsensä ja intohimojensa kanssa. Moni ajatteli, että siinä meni taas yhden lahjakkaan urheilijan ura vamma-WC:stä alas…

Mutta palataan tämän juhannuksen Saarijärven kilpailuun. Kolme hyppyä yli 770, parhaalla 779. Mainio paluu kaverilta, jonka kaksi edellistä kautta olivat katkenneet karmaisevalla tavalla ennen aikojaan.

Tänään Jämsän karnevaaleilla nähtiin vielä parempaa. Ensin rävähti heti avaushypyllä 791. Sitten toisella 785, kolmas oli yliastuttu. Ja neljännellä syntyi 795, kauden kärkitulos ja paras suomalaishyppy liki kahteen vuoteen. Heinäkuussa 2013 konkari Evilä venytti 801.

Eero Haapalan paluu huipulle on tosiasia. Pekingin MM-raja on kivikova 810. Mutta ei se ole enää kuin 15 sentin päässä. Ja jo ensimmäisestä toiseen kilpailuun Haapala paransi 16 senttiä.

Mitä tapahtui viime vuoden kesäkuun loukkaantumisen ja tämän päivän 795 hypyn välillä? Se on mielenkiintoinen tarina. Reidestä oli mennyt jänne poikki ja korjausleikkaus tehtiin kesäkuussa 2014. Syksyllä operoitiin vielä takareittä uudelleen sekä puhdistettiin akillesjänne. Lokakuussa urheilija ja valmentaja pitivät pitkän ja perusteellisen palaverin: mitä on tehty vuosien varrella oikein, mitä väärin. Kaksikko sai pöydän puhdistettua ja päätti aloittaa täysin alusta. Puhtaalta pöydältä. Nyt syntyneeseen 795 tulokseen nähden on aika hämmentävää, että ensimmäiset tehokkaat harjoitukset tehtiin vasta maaliskuussa eli reilu kolme kuukautta sitten.

Haapalan hypyissä on niin hurjat tehot, että vammariski on poikkeuksellisen suuri. Siksi urheilija ja valmentaja ovat oppineet kuuntelemaan kroppaa ja sen antamia merkkejä entistä tarkemmin. Liikkuvuuteen on panostettu paljon, kun taas voimaharjoittelua kovilla painoilla on vähennetty.

Oman kehon kuuntelusta hyvä esimerkki on, että tänäänkin Jämsässä Haapala päätti hypätä vasta 10 minuuttia ennen kilpailun alkua, kun sade taukosi, aurinko alkoi paistaa ja ilma lämpeni. Yksi yliastuttu hyppy kantoi yli kahdeksan metriä…

Yksi Eero Haapalan tarinan opetuksista on se, että koskaan ei pidä luovuttaa. Toinen on oman kropan lukeminen. Haapalan valmentaja Antti Mäkelä arveli, että pari kisaa vielä ja hänen suojattinsa on tosissaan valmis hyökkäämään MM-rajan 810 kimppuun. Olisihan se yksi viime vuosien suomalaisen yleisurheilun hienoimmista tarinoista, jos Eero Haapala Pekingissä hyppäisi. Jotenkin uskon, että hän hyppää.

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 4 kommenttia

Suomella kelpo päivä Superliigassa

Suomalaiset yleisurheilijat selvisivät melko hyvin yleisurheilun Superliigan avauspäivänä Venäjällä. Sekään ei silti taida riittää putoamisen välttämiseen.

Avauspäivänä suomalaiset urheilivat tilastoihin verrattuna 14 pistettä oletusta paremmin. Harmi vain, että kovimmista kilpakumppaneista Ruotsi keräsi 13 pistettä ennustetta enemmän ja Valko-Venäjäkin viisi. Huomenna on edessä hikinen päivä, joka vaatii paljon venymistä, jos säilymisestä aiotaan edes haaveilla.

Ohessa päivän suomalaissuoritukset kategorisoituna.

Onnistujat

Oskari Mörö paransi kauden parastaan puolisen sekuntia tulokseen 50,07. Askelrytmi ei ollut ihan kohdillaan nytkään, mutta esitys oli erittäin juoksuvoimainen ja lupaa hyvää loppukesälle.

Naisten 800 metrillä Aino Paunonen juoksi kovissa tuulissa ennätyksensä 2.06,90. Rohkea juoksu, koska avauskierros humahti Paunoseltakin 61 sekuntiin. Hiukan lisää turboruuvia ja rohkeutta harjoitteluun, niin aineksia on vaikka mihin.

Sanna Kämäräinen napautti kiekossa avausheitollaan 58,53 ja sijoittui upeasti kolmanneksi, mikä oli kolme sijaa paremmin kuin tilastojen mukaan. Erittäin hienoa venymistä tärkeässä paikassa. Kämäräinen on erinomaisella kehityskäyrällä ja kestää selkeästi kovien kilpailujen paineen.

400 metrin aidoissa Anniina Laitinen juoksi ennätyksensä 58,01, mikä on aina kovassa paikassa hatunnoston arvoinen. Plussaa ennusteeseen tuli pisteen verran.

Naisten esteissä Camilla Richardsson juoksi järkevästi ja poimi juoksijoita koko ajan edestään. Aika ei ollut tänään kuumissa oloissa sen kummoisempi kuin 10.03,02, mikä oli toki vaasalaisen kauden paras. Positiivista oli, että hän jätti tilastovertailuun nähden neljä kovempaa juoksijaa taakseen. Ei lainkaan huono esitys.

Naisten keihäässä Jenni Kangas heitti 55,33. Hyvä tulos, mutta mikä vielä tärkeämpää, ennusteeseen nähden hienot +4 pistettä. Mainio kilpailu näissä kuvioissa vielä kokemattomalta Kankaalta tiukassa paikassa.

Omalla tasollaan

Miesten satasella Samuli Samuelsson sai surkean lähdön ja juoksu meni hieman puristamiseksi. Aika oli kovassa vastatuulessa 10,85 ja kolmanneksi viimeinen sija. Lähdön ja kiihdytyksen kanssa on vielä tekemistä, mutta Samuelssonin väljä askel nousee paremmin oikeuksiinsa huomisella 200 metrillä.

Naisten 400 metrillä Katri Mustola teki kauden parhaansa 55,00, mutta jäi silti viimeiseksi. Viime kauden ennätykseen on matkaa vielä 1,8 sekuntia. On kiistaton fakta, että Mustolan perusnopeus ei yksinkertaisesti 400 metrille riitä. Suosittelen lämpimästi siirtymistä 800 metrille mahdollisimman nopeasti.

Kristiina Mäkelä sai loikkapaikalla tänään aikaiseksi 13,88. Ihan kelpo tulos kolmen kierroksen kilpailussa, mutta toki suuri yleisö alkaa odotella tältä naiselta nyt kisassa kuin kisassakin 14 metrin ylitystä. Sijoitus oli tismalleen sama kuin tilastoissakin.

Kristian Pulli hyppäsi pituudessa erinomaisissa oloissa 769 eli 11 senttiä kauden parhaastaan. Parempaa tulosta odoteltiin, mutta toisaalta sijoitus oli kolme parempi kuin tilastossa, mikä on näissä kilpailuissa tärkeintä.

400 metrillä Jani Koskela aloitti mainiosti, mutta loppusuoralla paukut eivät ihan riittäneet. Aika oli 48,36, mikä jäi vajaan kymmenyksen Koskelan kauden parhaasta.

Miesten 1500 metrillä Ilari Piipposella oli tilastojen valossa toivoton urakka. Kilpailu oli todella hidasvauhtinen, mikä antoi piennen mahdollisuuden yllätykseen, mutta Piipposen kiri ei tällä erää riittänyt, ja tuloksena oli tilastojen mukainen viimeinen sija. Eroa muihin ei kuitenkaan tullut toivottoman paljon, joten ihan kohtuullinen esitys Piipposelta tänään.

Oona Kettusen 9.35,20 sileällä 3000 metrillä ei suunnattomia hurraahuutoja herättänyt, vaikka viimeinen kilometri tulikin mukavasti noin 3.03. Ennusteeseen nähden tuli piste takapakkia. Hidasvauhtisissa kirikilpailuissa perusnopeus ei tahdo ihan riittää. Rohkeammin vain tulevaisuudessa yhä pidemmille ratamatkoille. Jo huomenna on mahdollisuus sellaiseen ja uusi yritys 5000 metrillä.

Alle oman tason

Tuomas Seppänen jäi moukarissa vaatimattomaan tulokseen 70,94. Paljon parempaa odotettiin, mutta nyt sellaista ei saatu. Pettymysten osastolle.

Jussi Viidan palikat korkeuspaikalla olivat pahasti sekaisin. Vain 209 ylittyi, mutta 214 oli jo liikaa.

Arttu Kangas sai kuulassa työnnettyä vain 18,76, mikä oli pettymys. 70 senttiä lisää ja Kangas olisi ollut jopa neljäs. Vaikka tulos jäi vaisuksi, tuli sijoitukseksi tismalleen sama kuin tilastovertailussa.

Miesten 5000 metrillä Arttu Vattulainen tipahti ihmeen nopeasti vauhdista, joka ei kuitenkaan mitään ylivoimaista ollut. Joensuulaisen loppuaika 14.44,08 oli kiistatta iso pettymys. Tilastoennusteeseen tuli kaksi pistettä pakkasta.

Milja Thureson jäi 100 metrillä viimeiseksi, vaikka oli tilastoissa edellä Ruotsin Daniella Buskia. Ensimmäiset 70 metriä menivät hienosti, mutta sitten Thuresonin tekniikka hajosi totaalisesti ja vauhti kuoli täysin. Lähtö oli mainio, samoin kiihdytys, mutta tekniikan pitäminen kasassa loppuun saakka ei tällä hetkellä valitettavasti onnistu. Jos Thureson haluaa nousta eurooppalaiselle hyvälle tasolle, on tekniikka saatava kuosiin. Ominaisuuksista asia ei jää kiinni.

Minna Nikkanen hyppäsi seipäässä perustuloksen 440 ja oli neljäs, yhden sijan ennustetta heikommin. 425 ja 440 menivät komeasti ensimmäisellä, mutta 450 oli tällä kertaa liikaa. Pieni pettymys, koska olosuhteet olivat erinomaiset jopa SE:n hyppäämiseen

Tallennettu kategorioihin Yleisurheilu | 12 kommenttia