Ilta jota en unohda koskaan

Joulukuun 17. päivä oli ollu mun mielessä jo pitkään, kesästä asti, siihen ei tarvittu edes kalenteria. Tiesin että päivä tulee olemaan urallani tärkeä päivä, päivä jolloin saan vihdoin sanoa Winnipegille ja sen suurenmoisille ihmisille KIITOS KAIKESTA.

Neljä hienoa vuotta päättyi yhteen katkeraan puhelinsoittoon ja heti seuraavana päivänä olin ”lentänyt” jo ankkalaumaan ja uusiin haasteisiin. Neljän vuoden aikana mun ja fanien välille syntyi uskomaton suhde, he saivat mut tuntemaan oloni niin tärkeältä ja spesiaalilta. Peleissä sain heiltä niin hirveän määrän ylimääräistä energiaa että välillä tuntui, että meillä oli jäällä yksi pelaaja enemmän kuin vastustajalla. En koskaan saanut mahdollisuutta sanoa faneille goodbye eikä faneilla ollut mahdollisuutta sanoa samaa mulle.

Viime lauantaina asia korjattiin kerralla, ja vau millä tavalla!!! On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnelmaa jota koin koko 20 tunnin vierailun aikana. Innokkaimmat fanit odottivat hotellin ulkopuolella kolmen aikaan yöllä ja Ducksien järjestämä lehdistötilaisuus veti ballroomin täyteen mediaa. Tuntui siltä, että jokaisella oli joku tarina kerrottavanaan ja kiitos sanottavanaan.

Hallilla jo alkulämmittelyn aikana tunsin että illasta tulee huikea. Toivoin melkein ettei tää peli lopu koskaan. Erityisen hienoksi illan teki myös se, että äitini ja oma perheeni olivat mukana kokemassa tätä hienoa iltaa. Pojat olivat olleet suut auki koko pelin ja ihmetelleet että voiko tämä olla totta. He näkivät aitiopaikalta mitä on kanadalainen intohimo ja arvostus jääkiekkoon. Maanantaina lentokentällä lähtöselvityksessä oli vielä ravintolasta juossut tarjoilija tarjottimen ja kääretorttujen kanssa sanomaan perheelleni näkemiin ja todennut liikuttuneena: ”The game last Saturday was THE BEST hockey event ever -- I mean ever. I was crying from the national anthems till the final horn of the first period -- Thank you for returning home”.

Pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa viimeinen kysymys auttoi mua sanomaan kaikille sen mitä en jäältä pystynyt kaupunkilaisille ääneen sanomaan. Paikallinen toimittaja kysyi onko jotain mitä haluaisin vielä kaikille sanoa. Yksi sana riitti: Kiitos!

Vaikka meidän kausi on ollutkin painajaismainen, niin kauden alussa Helsingin vierailu ja nyt Winnipegin reissu ovat jo tehneet tästä kaudesta pelaamisen arvoisen! Näistä kokemuksista olen NIIN kiitollinen!

Tuntuu että kaksi isoa ympyrää on nyt sulkeutunut. Sain sanoa hyvästit kahdelle niin tärkeälle paikalle mun urallani. Oikeestaan vain hyvästit Anaheimille on enää jäljellä, ja sekin häämöttää jo nurkan takana, sitten aikanaan…

Yksi peli vielä Los Angeles Kingseja vastaan ja sitten joulun viettoon! Odotan sitä innolla! Perinteinen suomalainen joulu: sauna, hyvää ruokaa ja juomaa ja rakkaita ihmisiä ympärillä…

Kaikille hyvää ja rauhallista joulua!!

Aihe(et): Helsinki, Joulu, Winnipeg. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.