Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Moi taas kaikille! Viimeinen peli on ohi ja NHL-kausi on meidän osaltamme paketissa. Ikävä kyllä, on aika lyhyeen yhteenvetoon. Kun katson vähän tarkemmin kauttamme läpi, niin ei siinä hirveästi hurrattavaa ole ollut. Oikeastaan Suomi-vierailu ja Winnipegin peli tulevat ekaks mieleen, mutta jo niiden takia kannatti pelata tämä kausi.

Ensimmäinen puolisko oli se meidän turma. Edelleen käsittämätöntä, kuinka huonoja me oltiinkaan. Toisella puoliskolla sentään pelasimme niin kuin pitääkin, ero pleijarirajaan oli kuitenkin liian kova tehtävä. Siitä olen kuitenkin iloinen, että nautin edelleen jokaisesta päivästä. Ajoin edelleen hymyssä suin hallille joka päivä! Viimeiset pari päivää ajatukset ovat harhailleet mun tulevaisuudessa. Oliko tämän päivän peli urani viimeinen, tässäkö tää nyt sitten oli? Pystynkö luopumaan KAIKESTA tästä, josta olen edelleen nauttinut.

Koska on oikea aika lopettaa? Yleensä pelaajat lopettavat, kun eivät koe pystyvänsä enää pelaamaan haluamallaan tasolla tai kroppa ei enää kestä tätä rääkkiä tai et vain saa enää uutta sopimusta. Mikään näistä ei oikeastaan oo vielä mun ongelma, mutta pitääkö aina pelata niin pitkään, kunnes joku näistä toteutuu?

Mitään käsikirjaa ei oo olemassa. Nämä ovat päätöksiä, jotka jokaisen on itse tehtävä ja elettävä niiden kanssa. Päätös mahdollisesta lopettamisesta on oltava 100% varma, koska paluuta ei ole, ei tässä iässä. Jatkamisen suhteen päätös on oltava samanlainen. Onko valmis tekemään taas sen kaiken, jonka tämä vaatii? Aion pysyä suunnitelmassani ja ottaa etäisyyttä lätkästä ja olla ihan iisisti jonkin aikaa. Kyllä se fiilis sieltä sitten tulee jossain vaiheessa.

Kiitos taas kaikille kannustamisesta, tätä blogia on ollut kiva kirjoittaa. Ei musta legendaarisen Aarne Tannisen veroista kirjeenvaihtajaa tule mut kivaa tää on ollut! Hyvää pääsiäistä kaikille!

Teemu

Aihe(et): Anaheim, NHL. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.