Sinisimpukoita chorizon ja harissan kera

Tulipa tehtyä sen verran hyvä simpukkaruoka, että jakaminen on paikallaan. Pidän hyvin paljon simpukoista, mutta niitä tulee kokkailtua jostain syystä turhan harvoin. Sinisimpukat ovat edullista safkaa ja helppoja valmistaa. Pienemmät simpukat maksavat näillä leveysasteilla varsin paljon, mutta sinisimpukoita saa usein tarjouksestakin seitsemän euron kilohintaan. sinisimpukat_chorizo

Joskus kuulee, ettei simpukat ole kunnon ruokaa ja niistä jää nälkä. Kylkeen sitten vain ranskalaiset. Toinen tapa on tehdä annoksesta runsaampi, kuten tässä tein lisäämällä mukaan chorizoa. Simpukat kestävät hyvin tulisuutta ja sitä antaa tässä chilinen harissa-tahna. Olennainen ja täyttöä lisäävä elementti sinisimpukoiden kanssa on kunnon rapeakuorinen maalaisleipä, jolla pääsee dippailemaan herkullista lientä.

VINKKI! Tsekkaa myös toinen herkullinen simpukkaresepti, asteen verran juhlavampi Manhattan Clam Chowder (jossa myös chorizoa).

Sinisimpukoita chorizon ja harissan kera
2 hlölle pääruoaksi, 4:lle alkupalaksi

1 pss sinisimpukoita
1 sipuli, hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
25 g voita
150 g raakamakkara-chorizoa
1 rkl harissa-tahnaa
1 tl chilimurskaa
lasillinen valkoviiniä
4 dl kanalientä
1 dl kermaa
lehtipersiljaa, hienonnettuna
rapeakuorista leipää

Huuhdo aluksi simpukat kylmällä vedellä ja leikkaa niistä ”parrat” pois. Heitä kaikki rikkoutuneet pois. Jos kuori on auki, kopauta sitä. Jos kuori ei ala sulkeutua, heitä simpukka pois. Tämä on tärkeä vaihe, jotta säästytään ikäviltä hetkiltä.
Pursota chorizon sisus ulos kuoresta. Ota suuri kannellinen paistinpannu tai kattila. Laita se lämpenemään keskilämmölle. Lisää voi ja kuullota siinä sipulia muutama minuutti. Lisää sekaan chorizo ja valkosipuli ja anna kypsentyä muutama minuutti. Lisää mukaan harissa ja chilimurska. Nosta lämpöä kuumaksi. Kaada sekaan viini ja anna pöhistä minuutin. Laske hiukan lämpöä ja kaada joukkoon kanaliemi. Lisää simpukat ja hauduta kansi päällä 3-4 min. Lisää joukkoon kerma ja sekoita. Ripottele päälle persiljaa ja tarjoile rapeakuorisen leivän kera.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Sinisimpukoita chorizon ja harissan kera

3 cocktailia pikkujouluihin

Ilahduin hiukan, kun sain tiedotteen uuden kotimaisen cocktail-kirjan ilmestymisestä. Pyysin arvostelukappaleen ja ilahduin kirja kädessäni paljon isommin. Suomen drinksukulttuurin kärkikastiin kuuluvien Michael Grönforsin, Mikael Karttusen, Thomas Lindströmin ja Jarkko Nikkasen tekemä Kotimainen cocktail -kirja on tuhti teos monessa suhteessa. Siihen on koottu suomalainen cocktail-kulttuuri alkuajoista nykypäivään paitsi historiikkina, myös maan parhaiden baarimikkojen luomina drinkkiohjeina sekä cocktail-klassikkoina. Olen ehtinyt vasta selailla historiaa, mutta odotan joulunpyhiä ja uppoutumista aiheeseen kunnolla. Ihan sitäkin ajatellen, että välillä tulee varmasti pakottava tarve sekoittaa itselle iltapäiväjuoma.
kotimainen_cocktail

OMA DRINKKIHERÄTYS. Muistan makumaailmani mullistuneen cocktailien osalta 2009 astuessani ensimmäistä kertaa helsinkiläisen A21:n ovista sisään. Ensimmäistä drinkkiä imiessäni tajusin, että olin juonut aiemmin pelkkää kaatoviinakuraa. Maut singahtelivat suussa ja mieli vaelsi ympäriinsä. Kahden juoman jälkeen halusin juoda listan läpi, mutta en humaltua lainkaan, vaan keskittyä makuihin. Alkoholin vaikutus muuttui elämystä haittaavaksi tekijäksi. Haaveilin uudesta käynnistä pitkällä kaavalla. Jäi toistaiseksi toteutumatta. Mutta kipinä ja vaatimustaso jäivät.

UUSI KULTTUURI. Sen jälkeen drinkkikulttuuri on kasvanut Suomessa varsin paljon. Enempäänkin olisi varaa. Craft-meininki ja suomalaisen ginin voittokulku ovat avittaneet tietä hienosti. GT on muuttunut bulkkikamasta yksilölliseksi tuotteeksi. Mistä ginistä kukin pitää, mistä tonicista. Entä niiden kombo? Cocktailin ääreen pysähdytään. Maku pysäyttää. Keskitytään, jutellaan siitä, vaikka ei ollut alunperin tarkoitus. Hieno ilmiö.

OMA PERINNE -- ILTAPÄIVÄ-COCKTAIL. Meidän perheessä on ollut ongelma alkoholin suhteen. Kaapit ovat vuosia pursunneet väkeviä pulloja, mutta isäntäperhe nauttii vain viinejä ja oluita. Aloimme ottaa perinteeksi viikonlopun iltapäivä-cocktailit. Syntisyyttä kaihtamatta, sekoittaa kunnon drinkki klo 15-17 välillä. Istua hetkeksi rauhoittumaan alkupäivän tohinasta ennen illallisen valmistamista kunnolla sheikatun cocktailin ääreen. Nostaa fiilistä välittömästi asteella.

Kotimainen cocktail -kirjan vahvuus on raaka-aineiden pitäminen maltillisena. Oma ongelma on ollut aina, että perusviinoja löytyy haitaksi asti ja hyvälaatuisina, mutta liköörejä tarvisi olla pariakymmentä ja kaikenlaisia lantrinkeja saman verran. Niiltä ei vältytä tässäkään, mutta tusinan verran cocktail-kirjoja kirjastosta lainanneena, tässä opuksessa säilyy maltti mukana. Makusiirappien tekeminen on helpompaa kuin ummikkona luulisi, mutta hyvät drinksut löytyy kirjasta ilman niitäkin. Keräsin eri pääalkoholeista kolme reseptiä, joihin ei tarvinnut sen suurempaa ja erikoisempaa esityötä ja joiden alkoholit löytyivät omasta kaapista. Toivottavasti joku osuu myös oman kaapin sisältöön tai herättää tekosyyn hankkia yksi puteli tueksi.

HUOM! Älä pelästy tarkkoja viinabrändejä. Homma hoituu kyllä sinnepäin muillakin merkeillä. Mutta yritä silti suosia mahdollisimman laadukkaita juomia (myös lantrinkeja). Eron kyllä huomaa lopputuloksessa. Drinkin koristeet nostavat tunnelmaa entisestään, mutta homma on tyylikästä ilmankin.

cocktail_oldferdinand

Old Ferdinand
Ohje: Jani Virta
Lasi: grogilasi
Jäät: jääpaloja
Menetelmä: rakentaminen
Koriste: limettilohko

Ainesosat:
2 cl Torres 10 -brandya
2 cl Cuarenta y Tresia
puolikkaan limetin mehu
Fever Tree Ginger beeriä.
Valmistusohje: Täytä lasi jäillä. Mittaa alkoholit lasiin jäiden päälle ja purista sekää puolikkaan limetin mehu. Pidennä ginger beerillä. Sekoita ja koristele limettilohkolla.

cocktail_puolukka
Puolukka
Ohje: Timo Siitonen
Lasi: coupette
Menetelmä: ravistaminen
Koriste: kuivattuja puolukoita ja tuoretta timjamia

Ainesosat:
4 cl Helsinki Dry Giniä
1 cl puolukkapyreetä (ohje alla)
1 cl sitruunamehua
1,5 cl sokerilientä
Valmistusohje: Mittaa ainesosat ravistimeen, ravista reippaasti ja koristele puolukoilla sekä timjamilla.
Puolukkapyree: Murskaa tuoreet tai pakastetut puolukat, siivilöi kahdesti. Lisää sokeria niin, ettei pyree ole kuitenkaan makeaa.

larchmont_cocktail

Larchmont
Ohje: David A Embry / Fine Art Of Mixing Drinks 1948
Lasi: cocktail
Menetelmä: ravistaminen ja tuplasiivilöinti
Koriste: appelsiininkuori

Ainesosat:
3 cl Bacardi Superioria
1 cl Grand Marnier -likööriä
2 cl limettimehua
1 cl sokerisiirappia
Valmistusohje: Mittaa kaikki ainekset ravistimeen, lisää jäät ja ravista voimakkaasti. Siivilöi jäähdytettyyn lasiin ja koristele appelsiinin eteerisillä öljyillä ja kuoripalalla.

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa 3 cocktailia pikkujouluihin

Aito unkarilainen gulassi

Tasan vuosi sitten tuli piipahdettua Budapestissa ja maistettua monen gourmet-herkun lisäksi aitoa gulassia kaupungin komeassa kauppahallissa. Samalla nappasin mukaani paprikajauheita ja -tahnoja, jotka huomasin jääneen käyttämättä ja parasta ennenkin oli ehtinyt tulla vastaan. Sit vaan äkkiä omaa gulassia tekemään.
gulassi

Mietin, mistä lähtisin etsimään mahdollisimman uniikkia reseptiä. Morsian tajusi ehdottaa kurkkaamaan unkarilaistaustaisen Anikó Lehtisen Punavuori Gourmet -blogia ja sieltähän aito Gulyász-ohje löytyi. Samalla tuli opittua tuosta suomalaisille näennäisen tutusta ruoasta se, että meilläpäin usein gulassina tarjoiltava keitto on oikeasti nimeltään Pörkölt.

Anikóa lainaten:
Gulassi: keitto, jossa ei paahdeta mitään. Tehdään yleensä naudasta.
Pörkölt: pataruoka, jossa paahdetaan liha. Tehdään yleensä possusta.

Gulassiohjeen tekee poikkeuksellisen hienoksi sen helppous ja raaka-aineiden yksinkertaisuus. Maun puolesta olisin kuvitellut paljon moniulotteisempaa maustamista. Aktiivista kokkausaikaa kuluu vartti. Pata vaatii toki hauduttelua pari kolme tuntia, mutta jos sen laittaa heti tulille töistä päästyään, ehtii siitä helposti nauttia vielä samana iltanakin. Ja toisaalta, tällaiset lihapadat tuppaavat olemaan parhaimmillaan seuraavana päivänä uudelleen lämmitettyinä.

HUOM! Unkarilaista paprikajauhetta myydään tulisena ja makeana. Itse käytin tulista, joka antoi keitolle juuri mukavan napakan taustapotkun. Mausta oman maun mukaan.
Juomaksi Anikó suosittelee kevyttä punaviiniä viileänä.

VINKKI! Tsekkaa myös Anikón resepti Pörköltille.

Unkarilainen Gulyász
6-8 syöjälle
n. 1 kg naudan kulmapaistia, pieneksi kuutioituna
2-3 sipulia, kuutioituna
2-3 rkl paprikajauhetta
pari tomaattia, palasteltuna
pari paprikaa, palasteltuna
(perunoita, jos haluat)
vettä
suolaa

Laita liha ja sipuli pataan ja laske vettä päälle niin paljon, että ne peittyvät kunnolla. Kiehauta ja kuori vaahto pois. Lisää mukaan paprikajauhe, sipulit ja paprikat. Hauduta ainakin pari tuntia sakeaksi. Jos haluat mukaan perunoita, lisää palaset sekaan puolta tuntia ennen haudutuksen loppua. Maista ja mausta mieleiseksi. Nauti rapeakuorisen leivän kera ja dippaile sitä liemeen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Aito unkarilainen gulassi

Ravintola-arvostelu: BasBas & Staff Wine Bar, Helsinki

Arvoisat, rakkaat lukijat. Minulla on teille ilouutisia. Helsingissä on yksi parhaista viinibaareista, jossa olen käynyt. Tästä ei tule hiottua ravintola-arvostelua, pikemminkin ilosanoma. Ilosanoma nautinnosta, jonka ääreen pääsee ylittämättä maan rajoja. Ylittämättä omia rajoja. Istumalla vain pöytään. Tai baaritiskille. BasBas & Staff Wine Bar tarjosi minulle vastauksen moneen kysymykseen, joita en ollut tajunnut edes kysyä.
basbaswinebar_sali

Tänne kauas Tampereelle varsinainen BasBas näyttäytyy tämän hetken kenties haluttavimpana ravintolana Helsingissä. Paikkana, johon ei yksinkertaisesti saa pöytää. Pöydät laitetaan jakoon tasan kuukautta ennen ruokailua. Kerran olemme kytistelleet netin äärellä kuukautta aikaisemman puolenyön taittumista valmiina iskemään varaus sisään. Ja totta h****tissä rafla piti juuri haluttuna päivänä lomaa.

Olimme bloggaajaporukalla alkuillasta syömässä Shelterissä. Hedonistinen tarve ei ollut vielä tyydytetty, joten ajatus ohjasi jonnekin viinilasillisen tai kahden pariin hiukopalan ryydittämänä. Esiin nousi uusi, syyskuussa avattu viinibaari, jonka pöydät ilmenivät kuitenkin täysiksi. Baaritiskillä oli vielä tilaa meille viidelle ja päätimme jäädä siihen yksille. Annoimme avoimen tilauksen tuoda ruokaa hissukseen eteen ja stoppaisimme, kun siltä tuntuisi. basbas_tiski

BasBasin ja sen henkilökunnan kimpassa omistaman viinibaarin menu koostuu tapas-henkisistä annoksista, joiden makumaailma ei kumartele muihin kuin makunystyröihin päin. Maistettuamme ensimmäistä annosta, mozzarellapalloa sardellilla ja yrttiöljyllä, haukoimme itse kukin henkeä. Mitä hittoa mä just söin? Simppeli, kolmen raaka-aineen annos heitti tajunnan välittömästi jonnekin Etelä-Euroopan baariin. Ei niin, että suomalaisuudessa olisi mitään huonoa, mutta tämä maistui aivan muulta ja pelkästään positiivisella tavalla. basbaswinebar_sardelli_mozzarella

Juoma ja palvelu ei jää jälkeen. BasBasin henkilökunnasta viinibaarin osakkaaksi duuniaan laventaneen Sebastian Siimeslahden (vasemmalla) silmät hehkuvat ja kädet viittovat miehen kertoessa viineistä energialla ja innolla, jota koko ala kaipaisi tuhdin annoksen lisää. Yli kaiken ystävällisyyden ja pikkuhienouden, minuun tekee eniten vaikutuksen kokin, omistajan, tarjoilijan tai baarimikon suunnaton intohimo tarjoilemaansa ruokaa ja juomaa kohtaan. Se tunne, että toi tyyppi palaa halusta istua viereen siemailemaan esittelemäänsä viiniä ja kertomaan läpi illan tarinoita sen syntysijoilta ja hauskasta viinituottajasta. Sitä tunnetta ei voi ostaa. Sitä ei voi opettaa. Jotkut sen vain haltsaavat. basbas_porukka

Monesta seikasta tulee mieleen Köpiksen loistava Manfreds & Vin, jossa olen herkutellut kahdesti. Huippuviinejä, mahtavan rempseää palvelua, supermaukkaita pikkuannoksia jaettavaksi tai yksin ahmittavaksi -- jopa samantyyppinen sisustus ja tilapohja.

BasBas & Staff Wine Barin jokainen annos toimi. Kaikki kolme viiniä toimivat. … Ja pa***t, ne rokkasivat! Jyräsivät, pe****e! Istut baaritiskillä yrittäen nauttia pääosin seurasta, mutta oma ja muiden huomio keskittyy tämän tästä makuihin lautasella ja lasissa. Jätetään nyanssien kuvailut sikseen. Tämä mesta on tarkoitettu muuhun. Jos pääsisin huomenna uudestaan paikalle, söisin kotona simppelin pastan pohjille rapsakkaan valkkarin kera taittamaan suurimman nälän, jotta kaikesta voisi nauttia rauhassa. Valloittavin raflakokemus aikoihin. Samalla toivon, että emorafla vielä nokittaa, kun sinne asti pääsen.

BasBas & Staff Wine Bar
Tehtaankatu 27-29, Helsinki
basbaswinebar_tartar basbaswinebar_silakat basbaswinebar_ponzusiika basbaswinebar_maaartisokka basbaswinebar_kasvis

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintola-arvostelu: BasBas & Staff Wine Bar, Helsinki

Ravintola-arvostelu: Shelter, Helsinki

Saimme Tampere Food Club Bloggersien kanssa kutsun tulla tutustumaan Helsingissä kolme kuukautta sitten avatun ravintola Shelterin tarjontaan. Illallisen kylkeen saimme majoituksen Radisson Blu Seaside Hotellissa.
shelter_tiski

Shelter sijaitsee Kanavarannan makasiinirakennusten ravintolakompleksissa. Naapureina perinteinen Sipuli ja uudehko Holiday. Raflan yläkerrassa sheikkaa Rusty Bar drinkkejä.

Meillä oli varaus lauantaiksi klo 17. Haluaisin kirjoittaa tähän laajasti toiveesta luovan tuhon ja Überin valloituksen nopeuttamisesta, mutta tyydyn nyt vain mainitsemaan, että taksi hoiti porukan perille puoli tuntia myöhässä. Siispä meille jäi illalliseen tasan kaksi tuntia aikaa. Se riitti lopulta hyvin.

Alkuillasta paikka on likimain täynnä. Asiakaskunta vaihtelee kuusikymppisestä liki kolmikymppisiin. Mukana myös lapsiperheitä. Miljöö on tunnelmallisen lämmin. Hiukan rustiikkia, mutta modernia otetta.  Keittiössä häärää Rauman lahja Helsingin keittiöihin, Teemu Laurell. Taustalla Ragusta tuttu Antti Asujamaa. Viinien parissa hyörii Olosta harpannut Mia Stjerna.
shelter_poyta2shelter_leivat

Saamme alkuun mainiota, paahteisen maistuvaa, bulgarialaista skumppaa, Edoardo Miroglion Blanc de blanc 2015. Greippiä ja sitruunaa.

Sitten tuleekin jo ensimmäistä ruokalajia kolmen ruokalajin menusta (43 eur). Terriiniä Huttulan kukosta linnunmaksamousella, hillotulla rusinalla ja saksanpähkinällä höystettynä. En ollut luonut minkäänlaista ennakkokäsitystä Shelterin linjasta ja tämä ehkäpä jopa sekoitti ennestään olematonta pakkaa. Uudet paikat tuppaavat tekemään ruokaa alleviivaamatta sitä mihinkään suuntaan. Kokonaisuus pelittää, mutta jättää enemmän kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Kaikki on hyvää, ei erinomaista. Mielenkiintoista, jolle voisi rakentaa menulla isompaa polkua. Kypsyydet jees, kombot kivoja, mutta käsi ei hakeudu nyrkkiin voitonmerkiksi.
shelter_kukko
Pääruoaksi paahdettua Grönlannin pallasta (sinipallas), punajuurta, savustettua smetanaa
& katajanmarja-beurre blanc -kastiketta. Yhdeltä puolelta ruskeaksi paistettu herättää porukassa keskustelua onko se ylikypsää vai ei ja mikä on kyseisen fisun luokitus WWF:n suojelulistoilla. Niin ja näin. Kala toimii, vaikka en keltaisen ja punaisen luokituksen kaloja ikinä raflassa tilaisikaan. Yhdistelmä on mukava kombo. Mikään ei erityisemmin säväytä, mutta ei myöskään laita otsaa kurttuun. Osaset komppaavat, mutta sisäsiististi. Annos, jonka söisi mieluimmin siihen erityisemmin huomiota antamatta, mutta kun rooli ja luonne laittaa paneutumaan tarkemmin. Oheen tarjoiltu Ebner-Ebenauer Grüner Veltliner 2015 tarjoaa vastapariksi napakan rapsakkaa vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Mainio viini.
shelter_gronlanninpallas

Jälkkäriksi kurpitsansiemenjäätelöä kurpitsakreemillä ja lakulla maustetulla kinuskilla. En liiemmin pitänyt tavasta peittää ruoka kannella, mutta kun annoksen avasi näkyville, kauniit sävyt nousivat esiin. Ehkä siinä oli mukana tarkoituksella yllätysmomentti. Jälkkäri jatkoi menun linjaa. Kaikki alkoi kiteytyä ”ihan kivaan”. Mikään ei nouse, mikään ei laske. Kaikki on balanssissa, mutta mikään ei riko lasikattoa. Tehdään takuuvarmaa laatua, mutta ei yritetäkään räjäyttää pankkia. Se tarjoaa monelle paljon ja toisille vähän. Fiilistä ei auttanut, että porukka fiilisteli lopuksi jo illan seuraavaa ruokapaikkaa. Siitä myöhemmin.
shelter_jalkiruoka

Shelterin miljöö on onnistunut. Perinteiseen tiilirakennukseen on loihdittu mukavan tunnelmainen fiilis, jolle nimikkovalokyltti tuo omaleimaista valoa. Tunnelma on rento ja mukava.
shelter_poyta

Kolmen ruokalajin puitteissa Shelter jäi pitkälti suureksi kysymykseksi. Haetaanko jotain ihan kivaa rennolla meiningillä vai löytyykö keittiöstä potkua isompaan ja haastavampaan? shelter_ulkoa
Ruokailun päätteeksi suuntasimme yläkerran Rusty Bariin drinksuille. Pidin baarin hämyisestä ja kliseisestä jenkkibaaritunnelmasta. Näin mielessäni tiskillä elämänsä peruskysymysten kanssa taistelevan keski-ikäisen miehen nojaamassa käteensä ja tilaamassa uutta Scotch on the rocksiaan kaiken nähneen baarimikon kertoillessa elämänohjeitaan kuivatessaan pyyhkeellä tiskiä ja laseja. Ainoana erona, että täällä nuo baarimikot osaavat loihtia erinomaisia cocktaileja ja tunnelma on seesteistä, mutta kaukana junan alle hyppäämisestä.

Shelter
Kanavaranta 7, Helsinki
rustybar_tiski rustybar_tuolit rustybar_cocktails shelter_laivat

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintola-arvostelu: Shelter, Helsinki

Hotellivierailu: Radisson Blu Seaside Hotelli, Helsinki

Meille tarjottiin matkalla tutustumaan ravintola Shelteriin yöpyminen Radisson Blu Seaside Hotellissa. Homma oli sinänsä virtaviivainen yöpyminen ilman erikoisuuksia, mutta ajattelin nostaa jutun esiin, koska kokemus oli mieluisa.
seaside_rorobar_aula
Hotelli on nostanut vahvasti esiin omaa satamayhteyttään. Aulabaari on iso, lähtökohdiltaan viihtyisä, mutta kirkas valaistus tappaa halun jäädä fiilistelemään.

Hotlan Ro-Ro Barin cocktailit on suunniteltu Son of a Punchin toimesta. Meille tarjotaan alkuun erinomaiset inkivääriset drinksut. Hiukopalaksi oikein mainio kattaus alkupaloja leikkeleistä, juustoista sun muusta. Iso kumarrus peltilohipiirakasta, joka oli juuri niin hyvä kuin voisit kuvitella.
seaside_drinkit seaside_alkupalat seaside_rorobar

Huoneet ovat varsin perus jees, mutta näkymä satamaan ilahduttaa. Samoin 19 euron hintainen viinipullo, jota ei silti korkattu. En ymmärrä, miksi minibaarin hinnoittelu laitetaan levottomaksi. Täälläkin Karhu-tölkki 6,50 euroa. En tiedä hotelliasukin sielunelämää, mutta tavallisesti jätän baarikaapin koskematta, vaikka perus baarihinnoilla voisin lisäostoja ja -arvoa ja asiakastyytyväisyyttä tuottaakin.
seaside_huone2 seaside_huone

Erityinen huomio tulee aamiaisesta. Se oli erinomainen. Perusmeininkiin tarjosivat extraa hyvät croissantit, smoothiet, pannukakut, pöytiin tarjoiltu kahvi, bratwurstit, maustetut vedet sekä tavallista parempi esillelaitto. Mikään ei lillunut nesteissään. Tilaa oli mukavasti eikä homma alkanut ahistaa kuten usein viikonloppuaamiaisella.seaside_aamiainen
seaside_sali_isona seaside_sali seaside_croissant seaside_kulhot seaside_smoothiet seaside_myslit

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Hotellivierailu: Radisson Blu Seaside Hotelli, Helsinki

Ravintola-arvostelu: Gastro Café Kallio, Helsinki

Herkutteleva herraseura on kulinarististen ilojen pariin epäsäännöllisen säännöllisesti kokoontuva joukko, johon itselläni on ollut ilo kuulua muutaman vuoden ajan. Reilun 30 ruoalle ja juomalle vihkiytyneen tai niiden kanssa roisisti flirttailevan herrasmiehen poppoosta pääsee ruokakarkeloihin yleensä paikalle tusinasta ylöspäin. Yleinen tapa on juhlistaa iltaa tilaamalla raflan koko lista pöytään ja iskeä kiinni. Toinen vaihtoehto on keittiön järjestämä erikoismenu. Itselleni tämä oli kolmas miitinki (1, 2). Paluuyhteydet Tampereelle ovat puolenyön maissa surkeat.

Tällä kertaa etappina oli Helsingin Kalliossa sijaitseva Gastro Café Kallio. Alkuvuodesta nahkansa uudelleen luonut Fleminginkadun kahvila/ravintola/leipomo herätti taannoin kiinnostukseni nähtyäni annoskuvan kokonaisena grillatusta tai paahdetusta kalasta. Sitä kun ei näillä leveysasteilla yleensä näe. Eteläisemmässä Euroopassa senkin edestä.
gastrocafekallio_tiski gastrocafekallio_saligastrocafekallio_aijatgastrocafekallio_herraseura

Nähtyäni illan listan, tiesin saavani sellaista, jota lähdin hakemaankin. Porsaansorkkaa ja sauce gribiche esitteli harvemmin lautasella nähdyn sorkan rustiikkisen hienossa muodossa. Lihat ja rasvat irrotettuina ja muotoon kevyesti prässättynä. Huomattavasti mieluisampaa syötävää kuin suoraan sorkasta, toki varsin ihraista näinkin. Sinappinen kananmunakastike antoi miedolle lihalle sopivasti makua.

gastrocafekallio_porsaansorkka

Seuraavaksi saamme eteen vanhan kunnon leijonanpääruukun. Sisällä maailmalla niin trendikästä luulientä kaalipelmenin kera. Liemi koetteli suolanrakastajankin rajoja, mutta oli muillakin tavoin erinomaisen maukas. Kaalipelmeni oli kypsyydeltään täydellinen ja maultaan syksyisen syvä. Gastro Café Kallion linja alkaa hahmottua. Rustiikkisen fiiniä. Karhean pehmeää. Robustin herkkää. Sinänsä ei mitään maatamullistavaa, mutta kun ei tällaista muualtakaan saa.
gastrocafekallio_pelmeni

Väliin vuohenherablinejä, haukitartaria ja tietysti vodkaa. Erittäin maukasta, tuttua, mutta omalla raspisella twistillä.
gastrocafekallio_blinit

Ns. pääruoaksi verimakkaralla täytettyä viiriäistä, omenaa ja calvadosta sekä vihreää salaattia (listalla 20 eur). Siinä se nököttää. Lautasella kokonainen pikkuinen lintu. Näitäkään ei tule nähtyä listoilla. Liha on onnistuttu pitämään mehevänä. Verimakkara poraa makuun runsaasti syvyyttä. Sit vain luita imeskelemään.
gastrocafekallio_viiriainen

Jälkkäriksi Sorbuksesta inspiraationsa saanut yhdistelmä pihlajanmarjasorbettia ja vodkaa. Varsin suoraviivainen kuten muusansakin.
gastrocafekallio_sorbus

Erikoismenun hinnaksi oli laitettu juomineen 120 euroa. Äijäporukassa ei tule liiemmin viineistä tehtyä muistiinpanoja, mutta pari laatua kolahti nystyröihin lujaa, loppujen ollessa ”ihan jees”. Lisäkivana nautimme pokaalista ja laseista shampanjaa (ei siitä enempää). Silti tuli seuraavana päivänä mietittyä, oliko setti kaikessa hienoudessaan täysin hintansa väärti. Rafla oli varattu vain meitä varten, ruoka oli hyvää ja vuodenkin päästä persoonallaan muistettavaa ja jos kerran juomillekaan ei nyrpistelty, niin kyllähän setti toimi. gastrocafekallio_karekarhu

Chef, ravintoloitsija Kare Karhu.

Gastro Café Kallio on täydellinen ravintola ympäristössään. Juuri Kallioon sopii karhea, mutta osaava keittiö. Sellainen, josta tulee mieleen Berliini, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään. Pidetään annokset hyvin yksinkertaisina ja panostetaan olennaiseen. Ei kikkailla. Ei kaunistella. Luotetaan perusjuttuihin, raaka-aineisiin ja makuun. Tuodaan puuttuva pala Eurooppaa Helsingin kaduille.

Gastro Café Kallio
Fleminginkatu 9, Helsinki

PS. Extrapinnat pienistä maistiaisista Helsinki Distilling Companyn, pian Alkoihin Suomi 100 -teemalla tulevasta Helsinki Tyrni-pontikasta (koska grappa-nimike on suojattu). Upea tuote, vaikka grappaa vierastaisikin! Kiliseekö pukinkontissa jotain?
gastrocafekallio_tyrnipontikkagastrocafekallio_ulkoa

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintola-arvostelu: Gastro Café Kallio, Helsinki

Harira – marokkolainen liha-tomaatti-linssikeitto

Siinä on jotakin hassua, että juuri Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kuumuudesta tulevat maut maistuvat usein parhaimmilta pakkasen paukkeessa. Syvät, tummat aromit lämmittävät mieltä ja kehoa. Maanantai on meillä juuri tällaisten makujen päivä, usein lohtu-etuliitteellä varustettuna.
harira

Harira-keitto kuuluu marokkolaisiin perinneruokiin. Selailin paljon sen erilaisia variaatioita ja tein niiden pohjalta varsin yksinkertaisen ja supermaukkaan arkiherkun. Olennaisina ainesosina ovat liha, tomaatti, linssit, kikherneet, mausteet ja yrtit.

Harira-keitto
6-8 hlölle

600 g lammasta, nautaa tai kanaa, suupaloiksi pilkottuna
1 sipuli, hienonnettuna
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl juustokuminaa, jauhettuna
1 rkl paprikajauhetta
1 kanelitanko
ripaus chilirouhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
1 laakerinlehti
1 l lihalientä
2 tlk tomaattimurskaa
600 g kikherneitä
300 g linssejä
paksua turkkilaista jogurttia
pitaleipää (resepti)
suolaa
mustapippuria

Kuumenna iso paistinpannu tai kattila ja lorauta pohjalle hiukan oliiviöljyä. Mausta lihapalat suolalla ja pippurilla. Ruskista lihaa erissä muutama minuutti. Jätä liha sivuun hetkeksi odottamaan.

Kuumenna pannu/kattila keskilämmölle. Lisää mukaan sipulisilppu ja kuullota muutama minuutti. Lisää mukaan valkosipuli ja kuullota sitä minuutti. Lisää sekaan tomaattipyree ja kypsytä sitä minuutti pari. Rapsuta pohjalta mukaan kaikki lihan jättämät maut. Lisää mausteet ja laakerilehti ja anna paahtua minuutti. Lisää mukaan tomaattimurska, korianteri ja puolet lihaliemestä. Kiehauta ja laske lämpö matalalle. Peitä kannella ja anna hissukseen porista tunnin verran. Lisää lihalientä, jos tarpeen. (Itse pidin koostumuksen keiton ja padan välimaastossa.) Lisää joukkoon kikherneet ja linssit ja hauduta kannen alla 30 min. Ota kansi pois ja hauduta vielä toiset 30 min tai kunnes liha on mureaa eikä linssit vielä muhjua. Maista ja mausta mieleiseksi.
Annostele lautaselle, lisää sekaan nokare jogurttia ja ripottele pinnalle korianteria. Nauti pitaleivän kera.
harira_vaaka

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Harira – marokkolainen liha-tomaatti-linssikeitto

40 metrin ravintolakierros: Café Europa, Naughty BRGR, Barmacia, Dining 26, Majava Baari (TAMPERE)

Tampere Food Club on keittiön ammattilaisten ja kuluttajien välinen epäorganisoitunut yhteisö, jonka tarkoituksena on nostaa esiin tamperelaista ruoka- ja juomakulttuuria. Vetojuhtana yleensä Chef Santeri. Klubilla on yhtä epäorganisoitunut sivuhaara Tampere Food Club Bloggers. Käytännössä se on kanava löytää yhdellä viestillä useampi paikallinen bloggaaja. Ja käytännössä se on tarkoittanut pääosin ravintoloiden ruokakutsuja.
tamperefoodclubbloggersTällä kertaa saimme hauskan ehdotuksen tulla tutustumaan Tampereen Aleksanterinkadun ravintolaelämään. Tehdä tiistai-iltana viiden raflan rundi liikkuen ulkoilmassa alle 50 m, josta puolet kuluu kadunylitykseen.

CAFÉ EUROPA. Kierros alkoi glögeillä ikisuosiota nauttivassa Café Europassa. Päälle yllättävän hyvin ensimerkkejä antavaan talveen sopivaa sangriaa vaaleana ja punaisena versiona. Hiukopalaksi nacholautasia kanalla ja possulla. Muistan nacholautasten olleen vakio särvinkini baarin alkuaikoina 90-luvun lopulla. Tuolloin Europa oli jotain ihmeellistä ja nosti koko kaupungin baariskeneä pykälän ylemmäksi. Tunnelmallisen värikkään ulkoasun idea on säilynyt ennallaan ja samoin asiakaskunnan olemus kolmenkympin molemmin puolin.
aleksanterinkatu_europa_sangria aleksanterinkatu_europa_nachos aleksanterinkatu_cafeeuropa

NAUGHTY BRGR. Seurueeseen liittyi jo alussa Top Chef -arvonimikettä kantava monsieur Akseli Herlevi, jonka Naughty BRGR:iin taapersimme seuraavat 10 m. 1,5 vuotta sitten Tampereella vain yksi ravintola (Huber) teki burgerin pieteetillä. Sen jälkeen kylään on putkahtanut useampi loistava burgerimesta, joista viimeisimpänä Naughty. Enää en osaa sanoa, missä on paras burgeri, koska raflat ovat onneksi muokanneet kukin varsin eri tyyppisen burgerituotteen ja kyse on enemmänkin hetken mielihalusta.
aleksanterinkatu_naughtbrgr

Olen syönyt Naughtyssa pari kertaa aiemmin. Toinen niistä Helsingissä. Olen maistanut nimikkobursaa sekä kuubalaista versiota, Cuban Fritaa. Erinomaisia molemmat. Herlevi kertoo tavoitteekseen tehdä maailman parhaan burgerin, koska miksi yrittää vähempää? Olen chefin kanssa tismalleen samaa mieltä, että vielä siellä ei olla, mutta suunta on oikea ja panostuskohteet tiedossa. Kypsyydet ovat olleet kohdallani täydellisiä ja ainesosien balanssi kohdillaan, mutta penkiltä en pudonnut. Jäi sellainen positiivisen kytevä fiilis. Kun kuunteli perustajan tarinaa hissukseen ketjuksi muodostuvan Naughty BRGR:in sattumien, vastoinkäymisten ja suosion sävyttämästä alkuajasta vain 1,5 vuotta sitten, ymmärtää, että nyt on päästy jo päällystetylle tielle.
aleksanterinkatu_naughtybrgr_villiporo

Annosvalinta on helppo. Kuukauden burgerina on Villiporo BRGR (15,90) ja kylkeen bataattiranet (4,20). Kun burgerin Sallan villiporonliha myydään näillä sanoilla, on vaihtoehtoja vain yksi:
”Poroa ei koskaan ruokita ihmisten toimesta, joten eläin pysyy terveenä ja liha maukkaana. (Ruumiinrakenne on myös täysin toinen vs ruokitut porot). Poro syö yli 300 erilaista lapin villikasvia ja sientä. Tänä syksynä on ollut runsaasti sientä, joten laatu on huipussaan. Sallan villiporot teurastetaan syksyllä ja keväällä, ei koskaan keskellä talvea jolloin poron elimistö on selviytymis-modessa ja liha maistuu urealta. Kaikki lihat leikataan käsin Saijan kylällä. Burgeri on tehty Sallan villiporosta, ruskistetuista herkkusienistä, savumajoneesista, puolukkasipulihillokkeesta ja mummunkurkuista.”

Pelkäsin burgerin olevan liian tuhdin makuinen. Liian synkkä. Vääränlaisen lihan väkisinpakottaminen burgeriotsikon alle. Ja hevon, eikun poron kakit sille! Kaikki synkassa. Liha täydellisen mehevä medium, sävyjä sieltä ja täältä ja mummonkurkut tarjoamassa raikkautta sekaan. Maanläheinen, syvä, mutta ei senttiäkään liikaa. En ottaisi joka kerta, mutta sitä on tarjollakin vain marraskuun ajan, joten pure kii.

Bataattiranskalaiset on vaikea laji. Pelkästään niistä ei voi saada rapeita. Yritetty on kotona ja raflassa syöty lötköjä liian monta kertaa. Siksipä en niitä koskaan enää ota ja tilasin ne nyt haasteena. Pieni riisijauhokuorrute pelasti homman upeasti. Toimi.
aleksanterinkatu_naughtybrgr_herlevi
aleksanterinkatu_naughtbrgr_naulaus

BARMACIA. Off we go. Horjahdus ulko-ovista oikealle ja saavuimme Meksikoon, Barmaciaan. Huomaan heti alkumetreillä olleeni täysin pihalla paikan nykyluonteesta. Olen poikennut mestassa pari kertaa, mutta aina lauantain baarikierroksen keskellä, pari jo ottaneena ja hätäisesti jonkun cocktailin tilanneena. Tämähän on autenttisinta Meksikoa, mitä Tampereelta löytyy. Ravintoloitsija Leon Aguilera intoutuu kertomaan baarin perusjutuista. Kaikki tehdään itse. Nachotkin. Mezcaleita löytyy maustettuna pitkälti toistakymmentä. Kaikki makusiirapit tehdään tuoreista raaka-aineista.
aleksanterinkatu_barmaciaTilataan drinksut. Asikaine tilaa Bloody Maryn. Keskellä töröttää kurkku, ei selleri. Syynä, ”ettei enää saa hyvää selleriä, vain 3 kk ajan vuodessa ja kurkku toimii muulloin paremmin”. Take my money! Itselle perus Margarita, jollaista en ole juonut vuosiin ja onneksi pihtasin tähän hetkeen. Toimii aina parhaiten yli 30 asteen helteessä, mutta pirun hyvältä näin alkutalvestakin, kun paketti on kasassa.
aleksanterinkatu_barmacia_margarita

Leon roudaa paikalle tamaleita. Näitä perinteisiä meksikolaisia piirakoita tms. en ole koskaan maistanut ja siksipä ne valloittavat uudella makuelämyksellään. Täytettynä herkkusienillä, sellaista katuruokaa kotiruokafiiliksellä.
aleksanterinkatu_barmacia_tamales

Jälkkäriksi maustetut mezcalit. En muista, minkä maun otin, mutta kyllähän itse maustettu viina maistuu aina käsittämättömän hyvälle tehdasvalmisteisten rinnalla.

Barmacia hämmensi. Miten hitossa mä olen tavallaan tiennyt jutun, mutta en sitten pätkääkään? Pienessä kotikaupungissani on autenttisia makuja tarjoava rafla, jonka olen mielessäni lukinnut ihan kivaksi välidrinksupaikaksi. Shame on me. Täytyy palata asiaan paremmalla ajalla.
aleksanterinkatu_barmacia_mezcal aleksanterinkatu_barmacia_kylttialeksanterinkatu_barmacia_leon

DINING 26. Ylitämme kadun ja pääsemme välimerellisten makujen äärelle. Arto Rastaan vetämä Dining 26 on jäänyt ajatuksissani myöskin hieman taka-alalle, koska siitä ei ole ihmeemmin kuuloetäisyydelläni puhuttu. Syytä en tiedä, koska miljöö on erittäin tunnelmallinen ja lista mielenkiintoinen. Pointtina ovat kympin maksavat annokset, jotka toimivat parhaiten jaettuna porukan kesken. Pöytä koreaksi, pullo viiniä pöytään ja ylänappi auki.
aleksanterinkatu_dining26_sali

Olimme vielä melko täynnä, joten pienet makupalat toimivat parhaiten. Alkuun parmesaani-rosmariinileipää ja tzatsikia. Säpsähdin yksinkertaisen annoksen maukkaudesta ja koostumuksesta. Perään egyptiläistä moombar-makkaraa, paahdettuja kikherneitä ja tomaatti-korianterisalsaa. Lämpimiä eteläisen Välimeren makuja, jotka tähän aikaan vuodesta alkavat tuoda joulua vienosti mieleen. Mun lempikohta syömisessä on maistettuani yllättävän hyvää annosta pysähtyä, hidastaa pureksintaa, tuijottaa annosta, tuijottaa sitten keittiöön, tuijottaa vielä kerran annosta, hymyillä puolisalaa ja jatkaa suupala loppuun. Tässä se tapahtui. Kun vielä jälkkäriksi tuodaan uuniomena-baklavaa, laventelijäätelöä ja kardemummakinuskia, on päätös lähitulevaisuuden ruokapaikalle tehty.aleksanterinkatu_dining26_leipa aleksanterinkatu_dining26_makkara aleksanterinkatu_dining26_baklava

MAJAVA BAARI. Nappasimme Arto Rastaan mukaamme päätöspaikkaan, Majava Baariin. Helsingin Kalliosta Tampereelle uinut anniskeluravintola on rokimpi ja boheemimpi kuin suosimani baarit, mutta oikein passeli harvoin toisiaan tapaavalle poppoolle, jossa tunnelma ja keskustelut ajavat Napue-haikailujen yli.

Tulipa todistettua, että Tampereella voi viettää kattavan ja monipuolisen baarirundin liiemmin astumatta ulkoilmaan. Aleksanterinkadulta löytyy nämä ja saman verran muita mestoja horjahdusetäisyydellä toisistaan. Hauska kokemus! Testaa ite!
aleksanterinkatu_majavabaari aleksanterinkatu_majava_baari aleksanterinkatu_majavabaari_tiski

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa 40 metrin ravintolakierros: Café Europa, Naughty BRGR, Barmacia, Dining 26, Majava Baari (TAMPERE)

Maapähkinä-chilikuorrutettu naudanfilee

Normaalisti blogi tottelee omaa elämää eikä toisinpäin. Joskus sitä lähtee hakemaan ruokia ihan blogia ajatellen. Isänpäivä lähestyy ja halusin tehdä äijäannoksen, jossa olisi kuitenkin jotain jujua.
chili_sisafilee

Ostan naudan sisäfileetä korkeintaan kerran vuodessa. Yliarvostetuin ja -hinnoitelluin ruhon osa, mutta vaihteluna ihan kiva.

Tässä sisukka marinoidaan ja paahdetaan uunissa maapähkinä-rosmariini-chilikuorrutteessa. Pinnalle syntyy miehisesti potkaiseva kuori ja sisälle mehevän murea liha.

VINKKI! Ruoka toimii aivan yhtä hyvin naudan ulkofileellä tai vaikka porsaan ulko- tai sisäfileellä.

VINKKI 2! Jos perheen lapsille ei maistu chili, kuorruta aikuisille sopiva määrä lihaa ja paista lapsille liha perus pihveinä.

Maapähkinä-chilikuorrutettu naudan filee
6 hlölle

1,5 kg naudan sisäfileetä

Marinadi:
6 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 sipuli, hienonnettuna
1 rkl mustapippurirouhetta
4 rkl kasviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

Kuorrute:
3/4 dl rosmariinia, hienonnettuna
3 rkl paahdettua maapähkinärouhetta
1 rkl chilirouhetta
1 kananmuna
mustapippuria
suolaa

Kastike:
2,5 dl lihalientä
suolaa

Tee marinadi: Murskaa morttelissa sipuli, valkosipuli, rosmariini ja mustapippuri. Lisää sekaan öljy ja viinietikka ja sekoita. Hiero marinadi lihaan kauttaaltaan. Kääri liha kelmuun ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Ota liha huoneenlämpöön. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Tee kuorrute. Sekoita yhteen rosmariini, pähkinärouhe, chilirouhe ja kevyesti vatkattu kananmuna. Mausta suolalla ja pippurilla.

Hiero kuorrute kunnolla lihan pintaan. Painele vielä päältä. Laita liha leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle tai isoon vuokaan. Iske lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari ja laita uuniin. Anna kypsyä 40 min tai kunnes mittari sanoo 54 astetta. Ota liha uunista ja anna vetäytyä vaikka folion alla 10 min.

Tee vetäytymisen aikana kastike. Kiehauta lihaliemi ja anna porista keskilämmöllä ja hiukan tiivistyä. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Leikkaa lihasta sentin parin siivuja ja tarjoile kastikkeen ja mieluisan lisukkeen kera.
kuorrutettu_naudanfilee

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Maapähkinä-chilikuorrutettu naudanfilee