Lehtikaali-retiisi-fenkoli-ricottasalaatti

Tässä blogissa ei ole liiemmin nähty salaatteja. Siihen on muutama tietoinen syy. Vaimo on huomattavan paljon parempi salaateissa kuin minä ja samalla ne sujahtavat liki poikkeuksetta morsiamen blogiin. Toinen syy ärsyttää itseäni. Pidän salaateista, mutta pääruokana onnistun poikkeuksetta ikään kuin kyllästymään syömiseen puolivälissä, vaikka nälkää vielä riittäisi ja sapuska olisi hyvää. En osaa selittää sitä paljoa paremmin. Salaateissa on vain huomattavan paljon enemmän syötävää kuin ”perusruoassa”. Kuulostaa tyhmältä ja on sitä, mutta niin se vain kohdallani menee.
lehtikaalisalaatti_2

Siksipä oikein väen väkisin tein sellaisen salaatin, joka upposi lisukkeena loistavasti. Se on kaikkea muuta kuin perinteiset salaatit. Siinä ei varsinaista salaattia ole missään muodossa. Mutta makua ja luonnetta sitäkin enemmän.

VINKKI! Mikäli veitsi ei ole tarpeeksi terävä tai ohuen ohuiden kasvislastujen veistely pelottaa, käytä kuorimaveistä.
VINKKI 2! Voit vaihtaa lehtikaalin mustakaaliin, mutta paista silloin vielä varovammin tai pehmitä lehti hieromalla oliiviöljyä, punaviinietikkaa, sitruunamehua ja suolaa pintaan.

Lehtikaali-retiisi-fenkoli-ricottasalaatti
1 pss lehtikaalia (tai saman verran puutarhasta, ei oo niin tarkkaa)
0,5 dl punaviinietikkaa
0,5 sitruunan mehu
5 retiisiä, ohueksi siivutettuna
1 fenkoli, ohueksi siivutettuna
60 g ricotta salataa (sitä kiinteää, voi korvata halloumilla tai fetalla)
valkosipulikrutonkeja murskattuna (ohje alla)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Trimmaa tai leikkaa lehtikaalin keskiruoto pois. Siivuta lehtikaali parin sentin siivuiksi poikittain. Lämmitä paistinpannu keskilämmölle ja lorauta pohjalle pari ruokalusikallista öljyä. Paista lehtikaalia pannulla varovasti, juuri sen verran, että se pehmiää, mutta ei ala ruskistua ja kuivua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada lehtikaalisoirot pannulta kulhoon. Kaada mukaan punaviinietikka ja sitruunamehu. Leikkaa ricotta ohuiksi suikaleiksi tai sitten pieniksi kuutioiksi. Sekoita ainesosat keskenään ricottaa ja krutonkimurua lukuun ottamatta. Ripottele ricottalastut ja krutonkirouhe pinnalle, rouhi myllystä vielä hiukan suolaa ja mustapippuria päälle ja laita tarjolle.

Valkosipulikrutongit
vaaleaa, päivän pari vanhaa leipää
oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

Leikkaa leipä sentin siivuiksi. Leikaa siivuista reunat pois. Iske kuorittu valkosipulinkynsi lyttyyn veitsen lattealla terällä. Lorauta lämpimälle paistinpannulle hiukan oliiviöljyä ja laita mukaan valkosipuli. Laita mukaan leipäkuutiot ja paista/paahda niitä, kunnes ne ovat rapsakoita, mutta eivät palaneita. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä.
lehtikaalisalaatti_1

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Lehtikaali-retiisi-fenkoli-ricottasalaatti

Meksikolainen juhannus

Juhannus on mielestäni täydellinen hetki meksikolaiselle ruoalle. Se on maukasta, rentoa, makumaailmaltaan yllättävänkin moninaista ja parhaimmillaan hyvällä porukalla nautittavaa. Se voi olla raikasta tai syvää, pirun tulista tai ihanan kesäistä. Toiset ruokalajit syntyvät nopsaan, toiset taas vaativat pitemmän haudutteluajan. Lisäksi tässä lajissa pääsee oikaisemaan monessa kohtaa, mutta älä ihmeessä kaikissa. Tortillat ja salsat syntyvät kädenkäänteessä ja ovat eri planeetalta kaupan kaman kanssa. Erilaisia ainesosia pystyy yhdistämään toisiin ruokiin ja kun niitä on tehty tarpeeksi suuri määrä, pääsee napsimaan kätevästi myös nopeaa hiukopalaa saunan lämmetessä.

TACOTÄYTTEET & TORTILLAT

Baja Fish Taco eli kalataco chilimajoneesilla ja mango-retiisisalsalla
baja_fish_taco

Kala-taco chipotle-limemajoneesilla
kalataco

Kuhatacot ja tomaattisalsa
kuhatacoChilinen lihahöystö
meksiko_karitsa

Mole-kastike ja oluessa haudutettu possunposki -taco
mole

Oluessa haudutettu ja riivitty karitsanpotka tacon väliin
lihahoysto

Kurpitsa-chorizo -taco marinoidulla punasipulilla
chorizo_taco

Maissi-vehnätortillat
maissivehnatortilla

Vehnä- ja maissitortillat
lihataco

PADAT

Chili con carne
chiliconcarne

Chilinen possupata
chilipata

LISUKKEET
Guacamole ja mangosalsa
guacamole

Juopuneet pavut
juopuneet_pavut

Chipotleriisi
chipotleriisi

Kuolema kastikkeella – pirun tulinen salsa
kuolema_kastikkeella

MUUT
Chimichanga – uppopaistettu burrito
chimichanga

Enchiladat riivityllä barbacoa-täytteellä
barbacoa

Meksikolaiset lihapullat tomaattikastikkeella
meksiko_lihapullat

JÄLKIRUOKA
Feta-mansikat
fetamansikat

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Meksikolainen juhannus

Feta-mansikat – supersimppeli jälkiruoka

Tässä blogissa ei liiemmin jälkiruoilla iloitella. Johtuu ihan siitä, ettei niitä liiemmin nautita meidän perheessäkään. Siksi tämä meksikolainen pieni jälkkärintapainen tekee poikkeuksen. Se on äärimmäisen helppo, nopea, maukas, hauska, sesonkia myötäilevä eikä liian makea. Toimii täydellisesti myös cocktail-palana kuohuvan kylkeen.

En kirjoita ohjeeseen määriä. Ne menevät enemmän silmämääräisesti ja juustosiivun paksuudella voi säädellä makua ja makeutta aika paljon.

HUOM! Amaranttia voi olla vaikeampi löytää marketeista. Sen voi korvata esim. hirssillä. Tai vaikka hienolla sokerilla, mutta lopputulos on silloin makeampi ja tylsempi.
fetamansikat

FETA-MANSIKAT
mansikoita
fetaa
juoksevaa hunajaa
fenkolinlehtiä
amaranttia (ei pakko, antaa rakennetta)

Paahda amaranttia kullanruskeaksi kuivalla pannulla. Leikkaa fetasta mieleisesi paksuinen jalusta mansikalle (itse tykkäsin sentin siivusta). Aseta juuston päälle fenkolinlehtiä. Laita mansikka päälle. Lorauta hunajaa päälle. Ripottele pinnalle amaranttia.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Feta-mansikat – supersimppeli jälkiruoka

Kuhatacot ja tomaattisalsa

Perjantai on meillä aina kalapäivä ja kun uusi tortillaprässi huuteli korkkaamistaan, oli luonteva illallisvalinta kuhatacot. Erinomaiset niistä tulikin itsetehdyllä salsalla ja nopealla marinadilla. Kaiken tekee varsin nopsaan ja lopputulos saa kaupan tuotteet näyttämään halvoilta jäljitelmiltä.
kuhataco

KUHATACOT
4 hlölle
500 g kuhafileetä (tai muuta vaaleaa kalaa)
1 limen mehu
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 jalapeno
muutama korianterioksa hienonnettuna
0,5 dl kasviöljyä
salsaa (resepti alla)
tortilloja (resepti)

Tacon höysteeksi myös esim.
mieleistä chilikastiketta
creme fraichea
korianteria
punasipulia
kevätsipulia

Sekoita ainekset keskenään ja kaada kalan päälle. Anna marinoitua 20 min. Tee sillä välin salsa. Grillaa tai paista kala kypsäksi (ei ylikypsäksi). Aseta kalaa tortillan päälle ja lisää mukaan salsaa ja muita höysteitä ja iske kiinni.

Tomaattisalsa
2 rkl kasviöljyä
4 isoa kypsää tomaattia, palasteltuna
1 punasipuli, hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
2 chiliä oman maun ja saatavuuden mukaan, esim. jalapeno, hienonnettuna
1 rkl chipotle-kastiketta (kaupan kamaa)
1 rkl oreganoa
muutama korianterioksa hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Kuumenna pannu tai kattila keskilämmölle. Lorauta pohjalle kasviöljyä ja kuullota sipulia muutama minuutti. Lisää valkosipuli ja kuullota minuutti. Lisää mukaan tomaatit ja chilit ja anna poreilla hiljakseen 20 min. Lisää loput ainesosat ja anna hautua vielä 10 min. Tarkista maku.
meksiko_kuha tomaattisalsa

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuhatacot ja tomaattisalsa

Maissi-vehnätortillat – helpolla kauppaa parempaa

Sain vihdoin hankittua itselleni tortillaprässin. Kiitos siitä Culinaria -- Keittiöelämää -liikkeen nopealle toiminnalle. Tiedustelin, onko sellaista myynnissä ja kauppias heitti tilauksen viime hetkellä juuri lähtevään tukkukuormaan. Olen saanut kommentteja surkean näköisistä tortilloistani ja prässillä homma korjaantui yhdellä painalluksella. Asiaa edesauttoi myös se, että lisäsin lättytaikinaan masa harina -maissijauhojen lisäksi vehnäjauhoja. Uskaltaisin sanoa koostumusta täydelliseksi. maissivehnatortilla

Laitoin tortillojen sisään kuhaa, tomaattisalsaa ja muita höysteitä. Katso resepti ja tsekkaa myös muut tacoreseptit.

Masa harina -jauhoja voi olla vaikeaa löytää, mutta hyvin varustetuista erikoisruokakaupoista ja marketeista niitä jo löytyy. Ne ovat se autenttinen tortillajauho. Masa harina -jauhot ovat erittäin hienoksi jauhettua, valkoista maissijauhoa. Ne valmistetaan tekemällä taikina, joka kuivataan ja jauhetaan. Älä korvaa niitä tavallisilla maissijauhoilla, vaan tee niiden puutteessa vehnätortilla.

Maissi-vehnätortillat
10 tortillaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl masa harina -maissijauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
40 g voita
2 dl lämmintä vettä

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää voi nokareina sekaan ja yritä saada seoksesta mahdollisimman tasainen. Lisää vettä ja työstä taikinasta hivenen pinnaltaan kostea. Lisää vettä tai jauhoja tarpeen mukaan. Jaa taikina kymmeneen osaan ja peitä kostealla keittiöpyyhkeellä. Anna levätä 45 min. Kauli tai prässää ohueksi. Paista melko kuumalla pannulla noin minuutti per puoli tai kunnes pintaan alkaa ilmestyä ruskeita täpliä. Laita valmiit tortillat pyyhkeen alle, etteivät ne pääse kuivumaan.
tortillaprassi kuhatacot

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Maissi-vehnätortillat – helpolla kauppaa parempaa

Ajatuksia ja knoppitietoa alkoholista sekä kirja-arvonta

Olen törmännyt lähiaikoina mielenkiintoisiin haastatteluihin ja teksteihin alkoholista. Koko nykyinen alkoholikeskustelu on yhä kiinnostavaa, mutta viittaamani jutut menevät sen ohi. Niiden kautta olen saanut ajatella alkoholia hivenen uusilta näkökannoilta ja käsitys siitä, että alkoholin historia on ihmiskunnan historia, pitää enemmän paikkaansa kuin kuvittelinkaan. Suomalainen, itsesyytöksiin pohjaava kuva alkoholinkäytöstä on samalla saanut ymmärrystä ja armahdusta. Haluan kuitenkin hetken märehtiä tuota ajatussaldoa ja antaa tämän vain teaserina tulevaan.

Sen sijaan annan muutamia kutkuttavia lainauksia ja knoppitietoja, jotka ovat em. lähteistä. Sen päälle arvon uuden perusteoksen kotioluen panemiseen, Mika Laitisen ja Maria Markuksen Rakkaudella pantua. Sain sen arvostelukappaleena ja sormet syyhyäisi päästä testaamaan, mutta kotona tilat ovat oluenpanemiseen turhan pienet ja pikkusormia on annettu juuri nyt turhan moneenkin lajiin. Siispä on vain reilua välittää panemisen ilosanomaa eteenpäin. Arvonnan säännöt alhaalla. rakkaudella_pantua

Mutta niihin lainauksiin ja knoppitietoihin. Ilman minkäänlaista järjestystä noudattaen.

  1. ”Keskeinen ero suomalaisen ja eurooppalaisen viinialueen alkoholikulttuurissa on se, että viinialueella alkoholi on tiivis osa arkea, kun taas Suomessa se vie aina arjesta poispäin.”
    -- alkoholitutkija Antti Maunu
  2. ”Yksi lasillinen on liian vähän. Kaksi sopivasti. Kolme taas aivan liian vähän.” -- Jari Sarasvuo
  3. ”Tarvitsemme vettä elääksemme, mutta viini ilmaisee runsauden ja ilon juhlaa. … Viini on välttämätön osa juhlintaa.” -- Paavi Franciscus
  4. Kun Jeesus muutti veden viiniksi Kaanaan häissä, määrä oli 600 litraa. Ja viinin laatu hyvä. (Joh. 2:6)
  5. ”Alkoholi on miehen pahimpia vihollisia. Mutta kuten raamattu sanoo, rakasta vihollistasi.” -- Frank Sinatra
  6. Ginin suosio Briteissä pohjaa hollantilaista alkuperää olevasta kuningas Vilhelm Oranialaisesta, joka inhosi ranskalaisia ja pisti heidän viineilleen ja brandylle kovat tullimaksut 1600-luvun lopussa. Kotimaassa tuotetun ginin suosio räjähti.
  7. ”Viini on terveellisin ja hygieenisin juoma.” -- Louis Pasteur
  8. ”Pullollisessa viiniä on enemmän filosofiaa kuin kaikissa kirjoissa.” -- Louis Pasteur
  9. Kreikkalaisperäinen sana symposium tarkoitti alunperin ryyppyjuhlaa. Nykyään se käännetään usein seminaariksi, mutta sisältö säilyy samana.
  10. ”Maailman ongelmista 99 % hoituisi rahalla. Ja 1 % alkoholilla.” -- Quentin R Bufogle
  11. Saksalaisia haukuttiin 1400-luvulla termillä Weinfässer, viinitynnyri.
  12. Ruotsalaiset joivat 1800-luvun alkupuolella viinaa 40-50 litraa asukasta kohden, mikä oli kolme kertaa enemmän kuin suomalaiset.
  13. 1900-luvun alussa suomalaiset olivat 1,5 litran vuotuisalla alkoholinkulutuksellaan Euroopan kuivin maa.
  14. ”Enpäs liene lempivieras, kun ei tuotane olutta, tulevalle vierahalle.” -- Pohjolan emäntä, Kalevala
  15. Ensimmäinen jenkkipressa George Washington viljeli pihallaan hamppua ja tislasi omat viskinsä.
  16. Toinen jenkkipressa John Adams taisteli alkoholia vastaan, mutta aloitti aamunsa kannullisella vahvaa siideriä.
  17. Muslimien alkoholin juontikielto pohjautuu känniläisten hölmöilyyn yhtenä iltana. Profeetta Muhammedin oppilaat olivat kokoontuneet viinimukillisen ääreen. Yksi mekkalaisista alkoi lausua medinalaisten heimoa halventavaa runoa. Tällöin yksi medinalaisista opetuslapsista tarttui paistinluuhun ja löi sillä mekkalaista päähän. Muhammed kysyi huolestuneena Allahilta, miten opetuslapset saataisiin kuriin ja järjestykseen. Allahin vastaus oli selkeä: lopettakaa viininjuonti. Tämän jälkeen kaikki Mekasta löytyneet viinipullot tyhjennettiin katuojaan. Muhammed määräsi 40 raipaniskua sille, joka oli nauttinut viiniä.

LÄHTEET: YLE, Ari Turunen: Humalan henkin eli juomatapojen tarina, vinepair.com, oma muisti

KIRJA-ARVONTA
Kirjoita kommenttikenttään suosikkisi alkoholipitoisista juomista. Jos olut tai viini, niin mielellään tarkemmin. Saa perustellakin. Arvon Rakkaudella pantua -kirjan vastanneiden kesken ke 22.6.16 klo 18.

Palkkapäivän ilta - äänestä kyllä! - Kieltolakimainos Ruotsissa 1922 (Wikipedia)

Palkkapäivän ilta -- äänestä kyllä! -- Kieltolakimainos Ruotsissa 1922 (Wikipedia)

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia ja knoppitietoa alkoholista sekä kirja-arvonta

Ravintola-arvostelu: The Bull, Tampere

Anu ja Sami Lappalaisen vetämä gastropub-ketju Tampereella hakee vertaistaan. Tuulensuusta se alkoi ja monen monituiseksi lopulta päätyi. Gastropubit ovat paitsi nostaneet tamperelaisen ravintolaskenen jo yksinään astetta korkeammalle, myös tarjonneet helppoja ja halpoja tapoja tutustua ja palata muistossa eri maiden rennon tason keittiöihin. Kannattaa katsoa Tampere Food Clubin tekemä haastattelu aiheesta (Facebook-video).thebull_ulkoa

Lappalaisten uusin valtaus on mielestäni se kaikkein kunnianhimoisin, burgeri. Laji on kokenut jyrkän noususuhdanteen viime aikoina ja Tampereellakin burgeriskene on mullistunut totaalisesti reilussa vuodessa. Burger Bar The Bull haluaa näyttää lajissa sarvensa ja kutsui meidät maistamaan purilaisiaan.

Koskikeskusta vastapäätä sijaitseva The Bull on fiilikseltään rennon letkeä. Pöydissä pönöttävät talouspaperirullat ja kastikepullot. Burgerilista on todella laaja. Liki 30 hampparia on lähtökohtaisesti mielestäni liiankin laaja, vaikka mukana on kanaa ja lihattomia versioita. Burgeria viedään jokaiseen maailman kolkkaan ja makumaailmaan. Aion kuitenkin keskittyä aluksi melko perinteiseen versioon. Hätkähdän, kun tajuan, että peruspihvi on 250 g. Tiedän jo etukäteen sen olevan burgerifilosofiaani vastaan. Burgerin kasaamisessa yksi olennainen pointti on ainesosien toimiva suhde. Ei voi olla yhdistelmää, jossa 250 grammaa lihaa saataisiin vain yhdeksi täyspainoiseksi osaksi kokonaisuutta. Pihvin saa myös 150 gramman versiona, mutta testataan ensin keittiön näkemystä. thebull_sali

Olen niin varma lihan ylivoimasta, etten pysty valitsemaan pelkistettyä juustoversiota. Otan chilisen, Lupaus seikkailusta -burgerin kolmen chilin soosilla (17 eur.). Vaimo valitsee sen, mitä arvelinkin eli The Brien (Brie de Meaux ja Dijon-sinappia, 18 eur.).

Burgeri tulee intialaista ravintolaa muistuttavalla metallisella tarjottimella, jossa osaset ovat selkeästi erillään. Chiliburgerin täytteet ovat mielestäni täydellisessä suhteessa syömismukavuuteen. Kastikkeet eivät pursua ensimmäisellä haukulla poskille ja burgeri pysyy kontrollissa läpi syömisen. Chilisoosi on juuri mukavan tulista. Kunnon poppamies ei saa siitä kiksejä, heikompi haukkoo henkeään, mutta itselle se tarjosi mukavan ruokailukokemuksen, jossa ei tarvinnut keskittyä suun sammutukseen eikä Tabascon lisäämiseen. Mutta kuten arvasin, niin burgeri maistuu lihalle. Se on mun puritismissa väärin. Lihan kuuluu olla vain yksi osa mauista, ei hallitseva. Kypsyys oli nippa nappa medium, häivähdyksiä roseesta eli lihan voisi jättää hitusen raaemmaksi. Vaikka liha australialaista Black Anguksen ulkopaistia onkin, sen pauloihin ei pidä hirttäytyä. En tiedä, olisiko 150-grammainen pihvi parempi -- täytyy käydä testaamassa lounaalla. Nykypihvissä on joka tapauksessa 50-100 grammaa ylimääräistä. Ei täytön, vaan maun puolesta. thebull_chili

Annoksen ranskalaiset olivat varsin hyviä herättämättä intohimoja suuntaan tai toiseen. Keskivertoa parempia. Kurkut ja tomaatit olivat burgerista erillään, mikä itselleni kyllä toimi, vaikka olen kuullut siitä poikittaisiakin sanoja. Lisädippinä pyydetty, oluella ja viskillä maustettu bbq-soosi ansaitsee aplodit. Vaikka kuulemma onkin purkkikamapohja, niin omat olut-viskihöysteet nostavat sen uusiin ulottuvuuksiin. Iso suositus pienelle kipolle. Lasiin gastropub-ketjun uuden, oman panimon, Nordic Breweryn Bitter #1, joka maistui, mutta oli juurikin 1.0. Hyvä lähtö, parempi tulee varmasti. Särmää voisi toivoa enemmän.

Vaimo oli burgerista samoilla linjoilla. Paksu brie-siivu keräsi kehuja, samoin kuin tuju dijon. Lihaa oli vain maun puolesta liikaa. Se hallitsi. thebull_brie

The Bull jatkaa Tampereen huikeaa vauhtia nousevaa burgerikulttuuria tuoden siihen omantyylisensä osan. Paikka ja palvelu on taatun rentoa gastropub-henkeä, juomatarjooma Lappalaisille tyypilliseen tapaan vähän parempaa, mitä olisi voinut olettaa. Itselläni on mahdotonta enää päättää, mistä saa kaupungin parhaan burgerin, koska olennainen jatkokysymys on, millä fiiliksellä on liikkeellä. Korkeatasoinen, rasvainen mättöburgeri löytyy O’Hanasista, puhdaspiirteinen makumaailma Friends & Brgrsista, hitusen fiinimpi ja lihainen näkemys Huberista ja kokeilevampi, lihaisa (tai tyystin lihaton) versio The Bullista. Kaikille on paikkansa ja kaikille toivottavasti ja nähtävästi löytyy kävijänsä.

Burger Bar The Bull
Hatanpään valtatie 4, Tampere
thebull_poyta

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintola-arvostelu: The Bull, Tampere

Ravintola-arvostelu: Frankly, Tampere

Juuri kun luulin, että kutsut syömään aloittivat kesäbreikin, huuteli uudistunut ravintola Frankly maistelemaan. Tampere Food Clubin bloggareiden vastasimme huutoon ja kävimme testaamassa, miltä perinteisen pihvipaikan uudet tuulet kuulostavat ja maistuvat. Tampereella texmex-rafla Zarilloa pitävä Jörg Widman osti Franklyn liiketoiminnan viime kesänä. Syksyllä tila vedettiin uuteen uskoon ja saanen sanoa, että hyvin onnistuneesti. Hämärä sali valaistui ja päivittyi reippaasti valkoisella ja vaaleanharmaalla maalilla ja katon pienellä korotuksella. frankly_sali

POHJOLA ON UUSI VÄLIMERI. Ruokakonseptia muutettiin pois Välimeren suunnalta enemmän Pohjolaan päin. Mitään kuitenkaan alleviivaamatta. Jättikatkaravuista pyyhittiin chilit päältä ja vietiin mm. Pohjanmerenkeittoon (10,50) turskan ja kesän kasvisten seuraksi. Ratatouille-henkiset kasvislisukkeet korvattiin naattikasviksilla. Radikaalia muutosta ei haluttu silti tehdä, koska Frankly on opittu tuntemaan tietynlaisena ravintolana. frankly_katkaravut

ALKUUN. Haaveilin alkuun em. keitosta, mutta vaimon napattua sellainen itselleen, otin tapojeni vastaisesti jättikatkaravunpyrstöjä. Tässä tapauksessa mango-kesäkurpitsasalsalla ja valkosipulimajoneesilla (9,50). Mietin, että missä tässä se Pohjola näkyy, mutta kesä joka tapauksessa sitäkin enemmän. Annos oli terassiruokaa parhaimmillaan, vaikka illallishetken +12 °C siihen ei mahdollisuutta suonutkaan. Olen tällä vuosikymmenellä syönyt jättikatkiksia likimain pelkästään Välimeren rannalla, joten makumuistin toiminta ei ollut pakasterapua kohtaan reilu. Katkis oli silti kypsyydeltään optimi ja hedelmäiset höysteet kikkailemattoman maukkaita. Majoneesissa oli maltettu pitää paahdettu valkosipuli tyylikkään hillittynä. Arthur Metzin herkullisen Rieslingin kanssa mango-sipulisalsainen annos joutui hiukan taistelemaan, mutta tällaisessa ruokalajissa turha hienostelu pilaa osan nautintoa.

PÄÄLLE. Meinasin täräyttää pääruoaksi pippuripihvin, kun siihen kerrankin, vuosikymmenten jälkeen olisi mitä parhain sauma, mutta kalkkiviivoilla vaihdoin sen Valkosipulihäräksi (59,80/kahdelle). Juuri sellainen annos, jollaista välttelen viimeiseen asti, vaikka tiedän siitä pitäväni, jos eteen laitetaan. Näin myös tapahtui. Medium miinuksena pyydetty naudan sisäfilee oli tismalleen medium miinusta. Tarpeeksi punainen liha ei anna raaka-aineen suhteen paljoa anteeksi ja kertoo siksi hyvin, missä mennään. Ja tietty maistuu puolikypsää paremmalta. frankly_valkosipuliharkaa

Varsin punaiseksi jätetyssä lihassa on vain yksi miina. Se on yleensä haaleaa. Kun viileää lihaa ei paisteta kauaa, se ei ehdi lämpenemään. Näin oli myös tällä kertaa. Liha ei ollut kylmää, lähinnä lämmintä haaleaa. Se korostaa vielä enemmän sen mureustasoa. Ja sitä onneksi riitti. Jotenkin se onnistui säilyttämään nippanappa riittävästi lämpöä, jotta annoksen söi kuitenkin mielellään loppuun asti. Päälle laitetun valkosipulivoin jouduin kuitenkin nopsaan poistamaan päältä viilentämästä. Valkosipulilla maustettu punaviinikastike oli erinomaista ja toi valkosipulin lähinnä makua syventänä elementtinä esiin. Pekoni-papu-sienipaistos löytyy joka toisen pääruoan höysteenä, mutta oli sangen toimiva lisuke. Valkosipulikermaperunat olivat juuri sellaiset kuin kuvittelin, maukkaat, ehkä hivenen ylikypsät. Santa Carolina Cabernet Sauvignon Reserva hoiteli huuhtelun peruspihviviinin elkein. Tämä oli juuri sitä Franklyä, jollaiseksi paikan kuvittelinkin. Kikkailematonta, trendeille kumartelematonta, rehtiä ruokaa. Paikka, jonne tullaan (luultavasti) vetäisemään pääruoka ja jos tuli hyvä fiilis, niin jälkkäri päälle. Palvelu ja tunnelma ovat ystävällisen rentoa. Pääruoista mainittakoon muuten kolme kasvisruokavaihtoehtoa, josta iso plussa Johanna Palon luotsaamalle keittiölle.
frankly_pannacotta

JÄLKEEN. Mutta vielä se jälkkäri. Vaimo ehti jälleen ensin ja nappasi Ruusunmarjasorbetin vanilja-siiderisiirapilla (7,20) nokkani edestä. Siispä Limepannacotta ja mansikkaa (6,90). Annos oli kuulemma normaalia hitusen suurempi, mikä omalla kohdallani tarkoittaa jälkiruoassa järjestään liian suurta. Marinoidut mansikat toimivat, mutta liemi oli omaan makuuni hitusen turhan makeaa. Moni lienee eri mieltä. Pannacotta oli vedetty turhan varman päälle koostumuksen ja limen suhteen. Eli turhan kiinteä ja limeä olisi mahtunut reilusti enemmän. Mutta mielellään sitä silti söi. Melkein loppuun.

Franklyn uudistus on ollut kaikin puolin onnistunut. Tila on paljon viihtyisämpi ja fiinimpi menettämättä rentoutta tippaakaan. Ruoka on melko yllätyksetöntä, mikä ei ole huono asia. Itse asiassa, perusjutuista puskevat ravintolat ovat uusi nouseva trendi. Vanhassa Franklyssä kävin viimeksi viime vuosikymmenellä ja silloin pisti silmiin hitusen turhanlainen kikkailu ruokatyypissä, johon se ei sovi. Nyt siitä on päästy ja raaka-aineiden maut pääsevät puhtaammin esille.

PS. Vielä tämän viikon, 12.6.2016 asti, Franklyn jokainen annos on -20 %.

Ravintola Frankly
Hallituskatu 22, Tampere
frankly_ikkuna

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Ravintola-arvostelu: Frankly, Tampere

Keittiöpuutarha kesäkuun alussa

Kesä alkoi puutarhassa ja vapaa-ajalla niin vauhdikkaasti, että olennaisin tavoite on ollut yrittää vain sinnitellä joten kuten mukana. Eilen sanoin, ettei meidän piha ole ollut koskaan näin siivoton, mutta onneksi parin päivän huhkimisella saatiin homma suurin piirtein hanskaan. keittiopuutarha_puutarha

Viime talvi oli puutarhalle julmin meidän 2011 alkaneessa mökkihistoriassa. Vähäinen lumi ei päässyt suojaamaan pitkältä paukkupakkasaallolta, mikä oli yllättävän monelle kasville kohtalokasta.  Jopa muuten niin sinnikkäiden villiviinien maan päällä olevat osat kuolivat. Onneksi sentään maasta puskee uutta, mutta ristikon peittoon menee pari kesää.

Sää on ollut hiukan oikukas. Välillä tykittää helteitä olan takaa ja seuraavaksi mennään nopeasti hyisen puolelle. Puutarhan hoitajalle se tuottaa päänvaivaa. Monet kasvit laitoimmekin turhan aikaisin ulos. Vielä näin kesäkuussakin saa pelätä ainakin avomaankurkun ja tomaatin puolesta.

Pitemmittä puheitta, tässä näkymiä puutarhasta syötävien kasvien osalta.
keittiopuutarha_kirsikkapuuVanha kirsikkapuu taistelee joka kesä. Satoa tulossa silti.
keittiopuutarha_retiisit

Retiisit ovat kevään takuuvarmoja sadontuottajia.
keittiopuutarha_ruohosipuliRuohosipuliin hukkuu jo toukokuun puolella. Läpi kesän.
keittiopuutarha_punajuuriPunajuurta saa vielä odottaa.
keittiopuutarha_herneHerne ei ole päässyt vielä kummoiseen vauhtiin.
keittiopuutarha_sipuliSipulia ja porkkanaa rinta rinnan. Ruohikkoa evääksi.
keittiopuutarha_basilikaBasilika on säästynyt ötököiden syömiseltä, mutta halla tappaa sen turhan helposti.
keittiopuutarha_parsaJos malttaa olla syömättä parsaa, siitä kasvaa kaunis pensas.
keittiopuutarha_minikirsikkaHillittykasvuinen kirsikkapuu, joka on kuukaudessa kasvanut joka suuntaan ei niin hillitysti.
keittiopuutarha_oreganoToinen oreganomme kuoli, mutta onneksi tämä kukoistaa. Siihen kasvaa upeat kukat.
keittiopuutarha_mustakaaliMustakaali kasvaa kaalinsyöjältä suojaavan samettikukan vartioinnissa.
keittiopuutarha_kurkkuAvomaan kurkku tuottaa reilusti satoa. Jos vain selviää alkukesän kylmistä öistä.
palsternakkaPalsternakka on yksi hitaimmista kasvajista. Satoa sitten lokakuussa.
keittiopuutarha_hyllyHerkimmät ovat vielä kasvukaapissa.
keittiopuutarha_viherherukkaViherherukka on suosikkiherukkani.
keittiopuutarha_punaherukkaPunaherukkasato on yhtä runsas kuin aina.
keittiopuutarha_karviainenKarviainen toimii aina.
keittiopuutarha_kirsikkaViime syksynä istutettu kirsikkapuu tuottaa jo kunnolla satoa. Kunhan linnut eivät iske.
keittiopuutarha_kaharaendiiviKähäräendiiviltä odotan paljon. Ekaa kertaa testataan.
keittiopuutarha_mangoldiMangoldi on helppo ja runsas viljeltävä. Ja vielä komeakin.
keittiopuutarha_samettikukkaSalaatille hoidettiin turvamies viereen.
keittiopuutarha_tuoliKun laatikot pursuavat vihreää ja aurinko hellii, niin tässä on upeaa istua ja nauttia lasi roseeviiniä.
keittiopuutarha_huoltonurkkaHuoltokulma ja tomaattisaavi.
keittiopuutarha_oliiviSaas nähdä, syönkö tänä vuonna ekaa kertaa itsekasvatettuja oliiveja.
keittiopuutarha_kukkapenkkiKukkapenkkiä. Ja pari random lavaa. Takana keskellä omenapuu, josta tänä vuonna luvassa ennätyssato.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Keittiöpuutarha kesäkuun alussa

Monikäyttöinen munakoisotahna grillaukseen

Tuli löydettyä niin maukas, monimuotoinen ja helppo kumppani grillauksen kylkeen, että pakko jakaa. Kasvikset ovat grillauksessakin nouseva trendi ja huippukokki Jarkko Myllymäen mainio Kasvikset -- lisukkeena & pääruokana -kirja on ollut meillä viime aikoina kovassa käytössä. Ei trendin, vaan puhtaasti makujen ja uusien yhdistelmien ja käyttötapojen takia. Munakoiso tarjoaa ylipäätään mehevää menoa grilliateriaan ja tällaisena tahnana se käy lisukkeena, kastikkeena kuin myös leivän päällä. Lämmin makutuulahdus etelästä!
munakoisotahna

Munakoisotahna
4 annosta
1 munakoiso (n. 400 g)
1 dl oliiviöljyä
1,5 tl suolaa
3 timjaminoksaa
timjami-valkosipuli-sitruunamaustetta tai seesamiöljy-lime-juustokuminamausteella (alla)

Laita uuni tai grilli kuumenemaan 210 asteeseen. Halkaise munakoiso pituussuunnassa. Viillä munakoisopuolikkaiden maltoon ruudukko niin, että kuori jää ehjäksi. Valuta päälle oliiviöljyä ja anna sen imeytyä. Mausta suolalla ja timjaminoksilla. Paistan uunin keskitasolla tai grillissä epäsuorassa lämmössä noin 30 min tai kunnes munakoison liha on hyvin pehmennyt.
Anna munakoisopuolikkaiden jäähtyä hieman, kaavi malto sitten kulhoon ja soseuta se haarukalla. Mausta tahna jommallakummalla seuraavista seoksista.

Timjamia, valkosipulia ja sitruunaa
1/2 sitruunan kuori hienoksi raastettuna
1 tl hienoksi hienonnettua timjamia
1 valkosipulinkynsi raastettuna

Seesamiöljyä, limettiä ja juustokuminaa
1 tl seesamiöljyä
1 limetin hienoksi raastettu kuori ja mehu
2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
2 rkl silputtua korianteria

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Monikäyttöinen munakoisotahna grillaukseen