Grillattu häränfilee purjotuhkavoilla

Harmaa on ruoassa mielenkiintoinen epäväri. Mikään ruoka ei ole harmaa paitsi pilaantunut. Seuraavassa ruoassa harmaus tuo kuitenkin upean, samalla tumman, mutta myös kesäisen sävyn mukaan. Tuoreena, sulaneena voiseoksena se näyttää lautasella jopa herkulliselta. Ainakin, kun tietää, että väri tulee maukkaasta purjotuhkasta.
purjotuhkavoi_pihvi

Purjotuhkavoi maustaa tässä Ristelin tilan Charolais-karjan ulkofileetä. Pistin kuvaan voita uusien perunoiden kanssa, jotta sen olemus tulisi paremmin esiin. Suosittelen testaamaan pientilojen lihoja paitsi pientuottajien suosimisen, myös niiden tuottaman laadun takia. Hintaeroa ei bulkkikamaan liiemmin tai ollenkaan ole. Saman tilan rasvaisesta jauhelihasta syntyi täydellisen mehevät burgeripihvit.

Lihan kylkeen paritin näytepulloksi saamani Allegrinin Palazzo della Torre 2012, jonka tummanpuhuva ja muhevan marjainen olemus pehmeillä tanniineilla komppasi hienosti grillatun naudanpihvin kanssa. Hyvä liha ansaitsee arvoisensa viinin.

Resepti löytyi Camilla Läckbergin Suosikkireseptit-kirjasta. Mainio keittokirja muuten, kirjastolöytöjä!

Häränfilee purjotuhkamaustevoilla
1 kg häränfileetä
2 salottisipulia, hienonnettuna
1 nippu minttua, hienonnettuna
1 nippu lehtipersiljaa, hienonnettuna
1 rkl valkosipulijauhetta
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl vettä

Purjotuhkavoi:
1 purjo
2 luomusitruunan mehu ja kuori
200 g huoneenlämpöistä voita

Leikkaa filee kahdeksi pitkäksi palaksi. Sekoita yhteen sipuli, minttu, persilja, valkosipulijauhe, valkoviini ja vesi. Pyöritä filee seoksessa. Laita marinoitumaan 4 tunniksi.

Tee maustevoi. Halkaise purjo pitkittäin. Erottele sen lehdet ja asettele ne vieretysten uuninkestävään vuokaan tai kuumaan grilliin. Paista mustaksi 250 asteessa grillivastuksen alla tai grillissä. Purjon tulee hiiltyä täysin, joten käsittele sitä varoen grillissä. Ota purjo pois uunista tai grillistä. Hienonna se jauheeksi. Mausta voi purjotuhkalla sekä sitruunan kuorella ja mehulla. Maista välillä. Mikäli purjotuhkaa jää yli, ota se talteen. Sitä voi käyttää myöhemmin ruoanlaitossa.

Grillaa fileetä 2-3 minuuttia molemmilta puolilta, kunnes se on toivotun kypsyistä. Vedä filee folioon ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Leikkaa pihveiksi ja nauti purjotuhkavoin ja vaikka tomaattisalsan kera.
purjotuhka purjotuhkavoi palazzo_della_torre_steak

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Grillattu häränfilee purjotuhkavoilla

Kirja- ja illallisarvonta!

Nyt tupsahti postista sen verran mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirja, että jäin sen pariin vahingossa pitkäksi toviksi. Säilöminen ei ole minulle kovin tuttua puuhaa. Meidän perheessä se on ollut pitkälti vaimon duunia ja hyvin on sitä pestiä hoitanutkin. Kun aiheesta puhuvat Tampereen gastronomian sekatyömies ja jokapaikanhöylä Chef Santeri alias Santeri Vuosara sekä mielestäni Tampereen parasta ruokaa tekevä, ravintola C:n ravintoloitsija ja keittiömestari Ilkka Isotalo, saadaan minutkin kiinnostumaan säilömisen ilosanomasta. sailo_kokkaa_sivut

Säilö & kokkaa -- herkullisia makuja ympäri vuoden esittelee tavalliset ja kekseliäät säilöntätavat sopivan selkeästi ja kansantajuisesti. Mitä tehdään ja miksi. Resepteistä eniten kiinnosti alkuun hapatettu chili ja siitä tehty kastike, marjaliköörit, savustetut punajuuret sekä kalaliemi kuivatuista ruodoista. Kirja tuo hyvin esiin keinoja, joilla sesonkeja saadaan jatkettua ja siirrettyä sekä muutettua tuoreet raaka-aineet uudenlaisiksi, monesti jopa paremmiksi, esim. mun mielestä kurkkurelissin kohdalla.
sailo_kokkaa_kirja

VOITA KIRJA JA ILLALLINEN C:SSÄ. Santeri ja Ilkka heittivät minulle arvottavaksi Säilö & kokkaa -kirjan, jonka kylkiäisenä voittaja saa myös kahden hengen, kolmen ruokalajin illallisen ravintola C:ssä. Sopii kurkata minun kokemuksia paikasta täältä ja täältä. Rafla sijaitsee 50 m päässä Tampereen rautatieasemasta, joten voiton lunastaminen hoituu helposti kauempaakin.

Tässä blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta, joten osallistuminen täytyy hoitaa Sivumaun Facebook-sivulla. Eli käy kommentoimassa tämän päivityksen yhteyteen, mikä on oma suosikkisi säilötyistä ruoista.
Arvon voittajan torstaina, syyskuun 1. päivä 2016.
c_sali (1) hiostaminen

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirja- ja illallisarvonta!

Punaviini-mansikkajäätelötikut

Tässä oikein hauska jälkkäri tai väliherkku aikuisille. Toimii yhtä lailla tuoreista kuin pakkaseenkin ehtineistä mansikoista. Maun puolesta varmaan toimisi lapsillakin, mutta punaviinistä eivät karkaa prosentit pakastettaessa, joten pidetään tämä meitin herkkuna. Tällaisten tekeminen mökillä ei olisi ollut kuitenkaan mahdollista ilman iloista viestiä Boschilta.
punaviinijaatelo

UUNI ON YHÄ SUPER. Muistatteko, kun sain käyttööni aivan ihmeellisen Boschin superuunin? Olen ollut yllättynyt, miten paljon se on kiinnostanut niin live-tuttuja kuin Facebook-seuraajiakin. Pitkin vuotta joku on kysellyt, että miten se on pelannut ja oliko oikeesti niin hyvä kuin sanoin. Jep, kyllä se pelittää eikä jälkeenpäinkään ole pahaa sanaa laitteesta. Päinvastoin. Höyryuuni hoitaa rapean leivän ja mikro sulatuksen. Se on superuuni. uuni_bosch

HEI, ME PAKASTETAAN! Porukka Boschilla oli myös sen verran tyytyväisiä uunikokeiluun, että halusivat tarjota mulle mökille jääkaapin. Eivät tietäneetkään, miten sellaisen tarpeessa olin. Siirtolapuutarhailua on nyt kulunut kuusi kesää ja yksi krooninen ongelma on vaivannut, kylmätilan puute. Olemme sinnitelleet valmiiksi mökissä olleella, pienellä jääkaapilla sekä kylmälaukun kokoisella autojääkaapilla (kuvassa), joka on toiminut lähinnä juomasäilönä. Pakastintilaa on ollut pakkaslokeron verran, joten puutarhan sato on jouduttu aina roudaamaan kotiin tai antamaan tutuille ja tähderuoka on pitänyt syödä heti seuraavana päivänä. Kotona laitamme sitä usein pakkaseen.

Iso kaappi ei uponnut pienen mökin sisustukseen noin vain ja toi mukanaan positiivisen haasteen rempata keittiö paremmin ruoanlaittoon sointuvaksi. Siitä toivottavasti keväällä sitten lisää.
bosch_jaakaappi

CHILIT CHILLIKSI. Mutta nyt mahtuu jääkaappiin ihan kaikki ja vielä sen päälle on kunnon pakastin! Ja mikä hienointa, tässä Serie 6 -jääkaappipakastimessa on nollalokero lihalle ja kalalle. Jääkaapin lämpötila on periaatteessa liian lämmin kalan säilytykseen ja olen haaveillut kylmemmästä lokerosta ja tästä se löytyi. Facebookissa lukija mainitsi, ettei lokero aivan nolla-asteinen ole, mutta toimii. Testasin ja mittari näytti 3,5 astetta yleisen kaappilämpötilan ollessa 5,5 °C. Kunnon parannus joka tapauksessa kalan säilytykseen ja tuo lokero on täydellinen oluiden, Rieslingin ja skumpan säilyttämiseen. Ihan sama, mitä sommelierit sanovat tarjoilulämpötilasta, minä haluan edellämainitut mahdollisimman kylmänä. Kyllä se juoma ehtii lämmetä puolivälissä lasia oikeaoppiseksi jopa minulla.

Kasvikset säilyvät kuulemma tavallista pitempään noissa bokseissa ja sitä voi vielä avittaa käyttämällä kaupasta tullessa pikajäähdytystä. Enpä ole vielä ehtinyt havaita parin viikon käytön jälkeen, mutta toisaalta mikään ei ole mennyt siellä vielä huonoksikaan.

Kodin pakastin on kaikenlaista satoa pullollaan, joten marjat saavat jäädä mökin kaappiin varavarastoksi. Kun kaappi lepää yli puolet vuodesta yksinään, säästää A+++ -energialuokka ympäristön lisäksi muutenkin talven aikana kertyvää kovaa sähkölaskua. Kaapissa on myös lomatoiminto energian säästämiseksi silloin, kun ollaan pitempään poissa. Tämä on vain jääkaappipakastin, mutta monta sen pikkujuttua tuntuu sopivan meidän talouteen erityisesti.
bosch_vitafresh

Uusi pakkanen meni heti marjoista täyteen. Herukka- ja karviaissato oli tänä vuonna parempi kuin koskaan eikä kotipakkaseen olisi edes mahtunut. Sen verran jätin kuitenkin tilaa, että sain sisään tusinan verran näitä mahtavia ja hauskoja jätskipuikkoja.

Koko kesän haaveilin jäädytettyjen drinkkien perään. Toivottavasti ehtii vielä niitäkin testaamaan! Mutta nyt tähän hyytävän hyvään reseptiin.
bosch_pakastin

Punaviini-mansikkajäätelöpuikot
9-12 puikkoa muotista riippuen
1 l mansikoita
1-1,5 dl sokerilientä maun ja mansikoiden makeuden mukaan (puolet vettä, puolet sokeria)
2,5 dl kevyttä, vähätanniinista punaviiniä, esim. Pinot Noir
2 rkl balsamicoa
100 g tummaa suklaata
0,5 tl kookosöljyä (tai mietoa kasvisöljyä kuten maapähkinä- tai rypsiöljy)

Laita kulhoon tai monitoimikoneeseen mansikat, sokeriliemi, punaviini ja balsamico. Surauta monitoimikoneella tai sauvasekoittimella sileäksi. Kaada seos jätskimuotteihin ja laita pakkaseen.

Kun jätskit ovat jäätyneet, sulata suklaa. Sen voi tehdä mikrossa tai liedellä vesihauteessa. Itse sulatin sen em. superuunin mikrotoiminnolla 20-30 sekunnin erissä (kts. kuva). Älä oikaise pitämällä kerralla pitkään, suklaasta tulee helposti kokkareista (ja voi räiskyä seinille). Tusinan verran lyhyissä jaksoissa homma hoitui hienosti. Kun suklaa on sulanut, lorauta 0,5 tl öljyä sekaan ja sekoita. Dippaa jätskipuikkoja suklaaseen tai levittele suklaata jätskien pinnalla haluamallasi tyylillä. Laita hetkeksi tai pidemmäksi aikaa pakkaseen ja tarjoile. Muista, lähinnä lapsia varten, että tässä jäätelössä on hiukan alkoholiprosentteja.
bosch_marjatpunaviinijaatelopuikko

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Punaviini-mansikkajäätelötikut

Suomalaisen ruokakaupan pohjamuta

Lukaisin lauantain 13.8.2016 Hesarista sen verran mieltä vaivaavan pääkirjoituksen, että päätin ottaa sinänsä tutun aiheen kunnolla ajateltavaksi. Kirjoittaja kertoi, miten ulkomailla kauppojen ruokatarjonta vaikuttaa turistin silmin helposti valloittavalta kotimaahan verrattuna, mutta arjen koittaessa tulee ikävä suomalaisia marketteja, joista saa kaikki ostokset kerralla.
ruokakauppa_italia

MÄÄRÄ JYRÄÄ LAADUN. En ole elänyt arkea ulkomailla, joten kirjoittajan näkökulmasta lienen jäävi kommentoimaan. On kuitenkin totta, että joka ikinen kerta, kun astun sisään esim. italialaiseen markettiin, iskee hillitön kateus maan ruokakulttuuria kohtaan. Vaihtaisin pienehkön marketin tarjonnan suoralta kädeltä suomalaisten hypermarkettien ja kaiken maailman Herkkujen valikoimaan. Myyntiartikkeleita on italialaisessa lähikaupassa huomattavasti vähemmän, mutta sellaisia, joita itse kulutan, reilusti enemmän ja laadultaan huikaisevan paljon parempia.

SESONGIT. Pilkotaan hieman. Italiassa kunnioitetaan sesonkeja, Suomessa ei, mitä nyt mansikoiden ja herneiden suhteen ja nekin ostetaan mielummin torilta. Iloisia yllätyksiä toki osuu kohdalle silloin tällöin. Italialaisen marketin hevi-osastolla näkee heti, mitkä kasvikset ovat sesongissa. Suomessa niille on parhaassa tapauksessa valittu oma kaukalo jossain reunalla. Koska elämme 8 kuukautta ilman omia ruokasesonkeja, olemme tottuneet tuontikasviksiin. Aina on jossain sesonki kullekin kasvikselle. On hirmuisa sääli, ettemme kunnioita sesonkeja edes silloin, kun oman sadon puitteissa voisimme. Sesongit rytmittävät vuotta ja patistavat monipuoliseen ruokavalioon. Niiden kautta syö automaattisesti tuoretta ruokaa, joka on juuri silloin parhaimmillaan. Uusia sesonkeja on aina ilo ottaa vastaan. Aah, artisokkaa! Jee, parsat saapuivat! Mutta makaroonilaatikko ei sesonkeja kaipaa.

PALVELUTISKIT. Italiassa hyvin monessa pikkukaupassakin on liha-, kala- ja juustotiski. Suomalaiset rakastavat vakuumia. On suorastaan häpeä, että hypermarketin kokoisessa kaupassa palvelutiskistä lohkaisee puolet valmisruoat ja lihatiskin tarjonta rajoittuu kassleriin, sisäfileeseen, paistiin ja jauhelihaan. Kalapuolella tarjolla on viljeltyä norjalaista lohta sekä viikon vanhaa kuhaa ja pannuahvenia. Tuhansien järvien maassa. Kalastajia ei ole, koska kansa haluaa vitosen kassilohta. Kotikaupunkini Tampere on kahden järven välissä, mutta niiden kalakantaan törmää harvakseltaan vain kauppahallin tiskillä.
citymarket_broileri

20 ERILAISTA MAITOA. Mutta voittaa meidän tarjonta italialaisen hurjan monessa asiassa. Maitoja löytyy kylmäkaapista 20 eri laatua. Tuorejuustoja 70 eri makua. Marinoitua, tehotuotettua broilerinrintaa kuudelta tuottajalta, samanlaista jauhelihaa tusinalta. Karkki- ja keksihyllyjä riittää pikajuoksuradan verran. Eineshyllyjä vielä radan kaarteen verran lisää. Niistä jäisin ulkomailla paitsi.

EILINEN LEIPÄ. Suomalaiset ovat ylpeitä leivistään. Itse pidän kotimaista leipäkulttuuria säälittävänä. Meillä ostetaan iltapäivällä aamuyöllä leivottua leipää, joka syödään seuraavana aamuna. Muovipusseihin pakattu leipä ei maistu milloinkaan tuoreelta. Ja jos haluaa leipänsä vastapaistettuna, täytyy ostaa ikivanhoista pakastetaikinoista marketin paistopisteessä paistettua leipää. Ruisleipää ei liiemmin muualla ole, mutta vaihdan hitusen kuivan ruiskäntyn mennen tullen rapeakuoriseen ja sisältä pehmeään vaaleaan.

VAADITAAN JA OSTETAAN. Kaikki tämä henkii turhan nuoresta ruokakulttuurista. Kulttuurista, jota leimaa vielä vuosisadan jälkeenkin pula-ajan varjo. Olen toivonut, että nuoremman polven myötä asiat paranisivat, kun porukka reissaa ja näkee, miten muualla osataan nauttia ja ollaan valmiita hitusen siihen panostamaankin. Oma nelikymppinen sukupolveni on kuitenkin jo parhaassa kulutusiässä ja vaikka yksittäisiä toivonpilkahduksia näkyykin, jyrää massan kulutustottumukset tarjontaa kaiken aikaa omin silmin katsottuna suppeammaksi. Keskustelu pyörii verkkokaupan kehittämisessä ja kantiskorttien tiedonkeruussa, mutta ei laadun parantamisessa. Hanttiinkin sentään pistetään, mistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Satokausikalenterin saavutukset lisääntyneessä kasvismyynnissä. Mutta tehtävää on vielä paljon. Syödään hyvin ja vaaditaan enemmän. Kaupalta ja itseltämme.

PS. Eikä viitsi edes mennä ”viinit ruokakauppoihin” -keskusteluun.
italia_ruokakauppa

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaisen ruokakaupan pohjamuta

Vegaaninen porkkanahodari nyhtökaura-chilisoosilla

Saatuani kutsun Chilifest Finlandin näytöskeittiöön, tiesin heti, mistä lähtisin hakemaan inspiraatiota kokattavaan annokseen. Äijämäisen oloinen ruokafestari suorastaan huusi kasvisruokaa. Tulista kasvisruokaa. Mukaan nyhtökauraa, uutta suosikkiani. Ja kyllä, olen löytänyt sitä kaupasta useita kertoja. Viimeksi tosin ostin hyllyn tyhjäksi. Safkan tuli olla sellaista, että sen syöjä ei huomaa edes kaivata siihen lihaa. Googlailin ympäriinsä ja löysin hauskoja ideoita kasvishotdogeista. Lopulta homma meni pakettiin ja tiesin, että tästä tulee hyvää.
porkkanahodari

Kasvisruoassa suurin haaste ainakin minulle on rakenne. Sen pelastaa helpolla tavalla nyhtökaura. Fanitan tuotetta erityisesti siksi, että se tarjoaa ”väliportaan” kasvisruokaan. Nyhtökaura on sellaisenaan kypsää ja syötävää, mutta sitä pääsee säätämään eri tavoin kuumennettuna. Esim. chilisoosiin laitettuna kaura-papupalat ovat alkuun suussa kuin mureita lihakimpaleita, mutta kun antaa niiden hautua soosissa puoli tuntia, ne hajoavat soosin sekaan kuten jauheliha. Olen kokannut nyhtökauraa vasta kolme kertaa, joten en tiedä vielä tarkkaan, mihin kaikkeen ja miten se taipuu. Joka tapauksessa se on vuosiin ensimmäinen valmistuote, josta innostuin isosti. Kun hodariin laitetaan nakin tilalle napakaksi keitetty ja marinoitu porkkana, on herkun suutuntuma erinomainen.

Tässä kohtaa joku usein kysyy, miksi on tehtävä jäljitelmiä liharuoista. Miksi hitossa ei tekisi, jos lopputuloksena on herkullinen ruoka? Kun on todettu tietyntyyppisen ruoan vetoavan ihmisiin, on pelkästään fiksua seurata kaavaa ja rakentaa uusi ruoka konseptin pohjalta. Ja kyllähän liharuoatkin imitoivat toisiaan. Vain maku ratkaisee.

VINKKI! Voit lisätä rapeutta ja makua sirottelemalla päälle vielä kuivattua sipulia.
TSEKKAA mun edellisen Chilifest-keikan meininkiä näytöskeittiössä.
HUOM! Tervetuloa seuraamaan myös somessa! Facebookissa meidän poppoota on jo yli 4600 ja Instagramissa 1600.
PORKKANAHODARI NYHTÖKAURA-CHILISOOSILLA
4 hot dogia

4 hot dog -sämpylää

Porkkanat (edellisenä iltana)
4 isohkoa porkkanaa
0,5 dl soijaa
0,5 dl omenasiiderietikkaa
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
1/2 tl sipulijauhetta
1/2 tl inkiväärijauhetta
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa

Nyhtökaura-chilisoosi
1 pkt nyhtökauraa (250 g)
1 sipuli, hienonnettuna
1 punainen paprika, hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 rkl chilijauhetta
1 rkl savustettua paprikaa (sitä tulisempaa)
0,5 tl cayennepippuria
1 tl juustokuminaa jauhettuna
2 tl oreganoa
1/2 tl kanelia
1/2 tl sinappijauhetta
1/2 tl inkiväärijauhetta
100 g tomaattipyreetä
3 rkl Worcestershire-kastiketta (vegaaniversio esim. Ruohonjuuresta tai korvaa soijalla)
1 rkl balsamicoa
1/2-1 tl chipotle-kastiketta
5 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

”Hapankermaa” limellä ja jalapenolla
1 dl kaura fraichea tai muuta kasvipohjaista ”hapankermaa”
1 jalapeno, hienonnettuna
1 lime
suolaa
korianteria

Tee porkkanat edellisenä iltana tai aamulla. Katkaise kärjet molemmista päistä ja kuori porkkanat. Keitä niitä 10 min tai kunnes ne ovat hiukan pehmenneet, mutta ovat vielä napakoita. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita porkkanat maustumaan marinadiin jääkaapissa yön yli.

Sekoita chilisoosin kuivat mausteet yhteen. Kuumenna suuri paistinpannu tai kattila keskilämmölle. Lorauta pohjalle oliiviöljyä. Kuullota sipulia ja paprikaa muutama minuutti. Lisää mukaan valkosipuli ja mausteet ja kuullota minuutti. Lisää loput ainekset nyhtökauraa lukuunottamatta ja sekoita tasaiseksi. Lisää nyhtökaura. Anna hautua miedolla lämmöllä 20-30 min tai kunnes soosin rakenne tuntuu mieleiseltä. Maista ja mausta. Säädä tulisuus itsellesi sopivaksi.

Raasta limen kuori ja sekoita ”hapankermaan”. Halkaise lime ja purista puolikkaan mehu sekaan. Sekoita jalapeno mukaan. Mausta hiukan suolalla.

Kuumenna paistinpannu ja lämmitä porkkanat siinä kuumiksi. Laita porkkana hodarisämpylän väliin. Laita päälle chilisoosia ja ”hapankermakastiketta”. Ripottele pinnalle tuoretta korianteria. Haukkaa kiinni.

nyhtokaura

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Vegaaninen porkkanahodari nyhtökaura-chilisoosilla

Lempiruokani TOP 10 ja risat

Aloimme vaimon kanssa viikonlopun illallispöydässä keskustella lempiruoista. Olen vältellyt aihetta ja kysymystä vuosia, koska maailma tarjoaa aivan liikaa makuja jokaiseen tilanteeseen sopivaksi ja niin monen ruokalajin suhteen oma kokemuspolku tuntuu olevan vielä kesken. Niin se on varmaan ja toivottavasti elämän loppuun asti, joten härkää ja härkäpapua sarvista. Aloimme purkaa ruokalajeja sen mukaan, mille ei normitilanteessa sanoisi ei ja jotka paaluttaisi heti varmoiksi vaihtoehdoiksi ravintolan listalla (toki paikasta hivenen riippuen).
napoli_dadonato_pasta1

Tiesin heti, että lista painottuu italialaisiin ruokiin ja yritin tietoisesti hakea ruokalajeja muualta. Kyllä se saapasmaahan silti pitkälti nojaa. Varmaankin kuukausi Kaukoidässä voisi tuoda mukaan sävyjä, mutta en ole siitäkään varma.

Lista on mietitty ruokalajeittain ilman ajatuksia paikasta, jossa sitä nauttisi. Moni vaatimaton annos voi olla kulinaarinen aatelinen tietyssä paikassa ja muokata näkemystä sen pohjalta. Ja toisaalla samalla nimikkeellä saa luokatonta kuraa. Lista on kuitenkin kompromissi yleisen tason ja parhaan syömäni annoksen mukaan, huomioiden niin alkuperämaan kuin Suomen. Samalla se on väistämättä korni, mutta vahvasti suuntaa antava tämän bloggarin makumaailmasta.
metsasienirisotto (1)

Kotimaista ruokaperinnettä ei listalle päässyt. En valitettavasti liiemmin arvosta ”tavallisia suomalaisia arkiruokia”, koska ne ovat tai ne kokataan yleensä turhan vaisua makupalettia noudattaen. Suomalaiseen makuun sovitetusti.
manfreds_tartare (1)

Mutta se jorinoista. Tässä lista. Ekat 10 järjestyksessä, loput ei. Linkeistä reseptiin.

TOP 10
1. Spaghetti alle Vongole
2. Herkkutattirisotto
3. Tartar
4. Kylmäsavulohinigiri
5. Fritto Misto -- fritatut merenelävät
6. Bouillabaisse
7. Lasagna alla Bolognese
8. Juustoburgeri
9. Schnitzel
10. Moules Mariniere -- merimiehen simpukat

Bubblin’ under:
Pizza Margherita
Croque Madam
• Toast Skagen
Risotto alla Milanese
Ragu Napoletano
Saltimbocca alla Romana
Parmigiana alla Melanzane
• Britakakku
napoli_damichele_pizza (1) juustoburgeri (1) lasagne_bolognese (1) napoli_ntretella_alkuruoka_pieni (1)

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Lempiruokani TOP 10 ja risat

Sieni-kapris-kanapasta

Tässä sesongin mukainen kanapasta, johon voit käyttää mitä tahansa sienisaalista, jota on metsästä tai torilta lähtenyt mukaan. Toimii toki myös kuivatuilla ja liotetuilla sienillä ympäri vuoden. Reippaasti makua ja syviä sävyjä, ehkä jopa ripaus syksyä mukana. Helppoa ja nopeaa, arkeen ja juhlaan.
Muistathan suosia luomubroileria tai muutoin eettisesti kasvatettua lintua jo ihan maunkin puolesta. Eron tehotuotettuun huomaa yllättävän helposti. Lue lisää ajatuksiani broilerista.

Tsekkaa myös muut broilerireseptit sekä sienireseptit!
kantarellipasta
Kanapasta sienillä ja kapriksilla
4-6 hlölle
1 l sieniä, esim. kantarelleja ja/tai herkkutatteja
1 salottisipuli, hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
iso nokare voita
3 broilerin rintafileetä tai muuta osaa luuttomana
1-2 rosmariinioksaa, lehdet nypittyinä
muutama timjaminoksa, lehdet nypittyinä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl kapriksia
parmesaania, raastettuna
suolaa
mustapippuria
500 g pastaa, esim. penneä

Pilko sienet ja broileri. Mausta broileri suolalla ja pippurilla. Kuumenna iso paistinpannu ja paista sienistä liika kosteus pois. Mausta sienet suolalla ja pippurilla. Laita pohjalle iso nokare voita. Kuullota sipulia muutama minuutti keskilämmöllä. Kuullota valkosipulia minuutti. Laita pasta kiehumaan suolattuun veteen. Lisää pannulle mukaan broileripalat ja paista kypsiksi. Lisää mukaan yrtit ja valkkari. Anna kiehahtaa ja porista muutama minuutti. Lisää sekaan kaprikset. Anna hautua minuutti pari ja maista ja mausta. Sekoita seos pastan sekaan ja raasta päälle parmesaania. Tarjoile.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Sieni-kapris-kanapasta

Syvän etelän rubi ribseille

Piti tänä kesänä hankkia kunnon jenkkisavustin. En hankkinut. Kunnon ribsit vaativat hiljalleen kytevää kypsytystä, johon grilli ei taivu. Siksi oli ilo mennä vanhempien mökille uunin ääreen ja iskeä kulkiluut hautumaan hyvällä rubilla kuorrutettuna.
ribs_rub

Löysin keväisestä Kauppalehti Optiosta artikkelin superhyper houkuttelevasta Jäppilän kievarista, joka kokkaa ruokaa syvästä etelästä, Jenkkien etelävaltioista. Tähän aikaan mesta on jo kiinni ja manailin pitkään jätettyäni lehden lukemisen näin myöhään. Onnekseni isän ja tyttären pyörittämä rafla oli jakanut artikkeliin ohjeen ribseille. Hienosäädin ohjetta hieman omaan makuuni. Koska kunnollista, tasaisen lämmön säilyttävää savustinta ei ollut, tyydyin pelkkään lihan päälle hierottavaan mausteseokseen, rubiin.

Ajattelin kypsentää ribsit uunissa vanhan ohjeen mukaan. Kesken kaiken iski laiskuus ja kaadoin ribsien päälle 4,5 tunnin hauduttelun jälkeen bbq-soosin ja annoin hautua vielä vajaan tunnin. Lopputulos oli erinomainen. (Alakuva otettu siinä vaiheessa, kun bbq-soosia kaadetaan päälle ja sitä meni kolminkertaisesti.)

Rub porsaankyljille
3 kilolle kylkiä

1,2 dl paprikajauhetta
2 dl chilijauhetta
1 rkl inkiväärijauhetta
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl muskottia
2 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl mustapippuria
2,5 dl ruokosokeria
2 tl merisuolaa
1 tl neilikkaa

Sekoita mausteet yhteen. Hiero rubia ja suolaa ribsien pintaan oman maun mukaan. Kääri kelmuun ja anna maustua jääkaapissa yön yli.

Jos omistat kunnollisen savustimen niin:
Kypsennä ribsejä 105-asteisessa savustajassa 2 h. Kääri lihat folioon ja kypsennä toiset 2 h. Ota folio pois ja kypsennä vielä 2 h tai kunnes liha on kypsää ja irtoaa helposti luista.
ribsit

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Syvän etelän rubi ribseille

Sriracha-maissit

Jatketaan maissilla. Sain keväällä arvostelukappaleeksi Satokausikalenterin julkaiseman ja Hannan soppa -blogia pitävän Hanna Hurtan kirjoittaman Sesonkireseptit-kirjasen. Kierresidottuna se päätyi keittokirjojen päälle piiloon ja löysin sen vasta uudelleen. Mutta mikä parasta, tämä kirja on aina ajankohtainen. Reseptit on jaoteltu kuukausittain, suomalaisia ja ulkomaisia satokausia huomioiden. Elokuulle on tarjolla mm. härkäpapua, selleriä sekä maissia.
srirachamaissi

Rakastan grillattua maissia. Tässä vaiheessa kesää olen jo ihan hitusen kyllästynyt syömään sitä pelkän voin kera. Eli kyllä, olen turvautunut tuontiversioihin. Oman puutarhan maissit lienevät kypsiä elokuun lopulla. Kirjassa oli maissia tarjoiltu yksinkertaisen maukkaasti sriracha-majoneesin ja korianterin kera. Erinomainen lisuke bbq-aterialle. Majoneesista voit tehdä juuri niin tulisen kuin haluat. Itse rakastan myös srirachaa, joten sitä tuli laitettua hitusen enemmän kuin ohje neuvoi.

VINKKI! Sriracha-majoneesi sopii tietenkin vaiks mihin muuhunkin herkutteluun.

Sriracha-maissit
neljälle

4 esikeitettyä maissintähkää
suolaa, öljyä
1,5 dl majoneesia (ohje alla)
1 rkl sriracha-kastiketta
0,5 limen mehu
korianteria, hienonnettuna

Voitele maissit öljyllä ja sirottele pinnalle suolaa. Grillaa kauniin väriseksi yltympäriinsä. Sekoita majoneesin joukkoon maun mukaan srirachaa sekä limen mehua ja suolaa. Valele grillatut maissit majoneesilla, ripottele pinnalle korianteria ja herkuttele.

Majoneesi
2 kananmunankeltuaista
2 tl dijon-sinappia
1-2 rkl omenaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa tai limenmehua)
3-4 dl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä)

Sekoita yhteen keltuaiset, sinappi, viinietikka, suola ja pippuri. Kaada öljy sekaan asteittain hitaasti lorottaen ja koko ajan sekoittaen (helpointa sähkövatkaimella tai sauvasekoittimella). Varo, ettei seos juoksetu. Maista lopussa ja mausta mieluisaksi.
sesonkireseptit maissi_kasvi

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Sriracha-maissit

Maissisalsa – nopea, helppo ja napakka

Tämä kesä on kulunut tacojen parissa. Ne ovat mutkatonta ruokaa, johon pystyy hyödyntämään monenlaisia tähteitä ja sellaista tavaraa, mitä jääkaapista yleensä löytyy. Tällä kertaa tein kalatacoja raikkaan napakan ja kesäisen maissisalsan kera.
maissisalsa

Minulle sattuu keittiökatastrofeja käsittämättömän harvoin, mikä lienee enemmän melko suoraviivaisten ruokien kuin taidon ansiota. Tällä kertaa vain salsa meni miten piti. Koska niin moni on toivonut, että kertoisin myös kommelluksista, niin tiivistetään kiroilun täyttämä puolituntinen siihen, että täysin rutiinitaikinalla ja -metodilla tehdyt tortillat jämähtivät (puhtaaseen) tortillaprässiin kiinni ja lopputulemassa oli viitteitä Frankensteinista. Siikapalat piti friteerata edelliseltä päivältä jääneessä (siivilöimättömässä) frittiöljyssä, mutta ensimmäistä kertaa ne vajosivat suoraan pohjaan ja kuorruttuivat mustalla moskalla. Eli pannun kautta tacon väliin. Surkeinta tässä on se, että ruoka oli täysin rutiinia enkä tiedä yhtään, missä mikin meni vikaan eikä voi oppia mitään. Mutta onneksi lopulta pääsimme kuitenkin nauttimaan herkullisia tacoja pienistä kauneusvirheistä piittaamatta.

Maissisalsa syntyy hyvin helposti, etenkin jos käyttää esikypsennettyä maissia tai pakastetta. Tuoreesta saa fressimpää, mutta hyvä tuli näinkin. Olennainen huomio on tulisuudessa. Maista ja mausta oman maun mukaan, saatavilla olevilla ja oman maun mukaisilla chileillä. Itse käytin tuoreen jalapenon sekä tujauksen Poppamiehen mainiota paahdettua poblano-chilimurskaa. Oma maissi- ja chilisato saa vielä hetken kypsyä.

PS. Tsekkaa mahtavat meksikolaisreseptit!

Maissisalsa

1 maissintähkän jyvät, keitettynä tai grillattuna (tai sekä että)

1 chili hienonnettuna, esim. jalapeno

0,5 dl korianteria, hienonnettuna

0,5 dl punasipulia, hienonnettuna

0,5 limen mehu

0,5 dl oliiviöljyä

0,5-1 tl suolaa

Sekoita ainekset yhteen. Maista ja mausta sopivan tuliseksi. Tarjoile.
jalapenot maissi_kasvi

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Maissisalsa – nopea, helppo ja napakka